Joulu on hieno juhlapyhä ja odottamisen arvoinen. Näkee niitä sukulaisia joista oikeasti tykkää, muita ei kutsuta, perheen kesken oloa ja suht ylenpalttista mukavavuutta kerran vuoteen. Primäärilauman kanssa kerran vuodessa yhteen kokoontumista. Joulua sietää juhlia.
Toista on itsenäisyyspäivä. Merkityksensä sillä on, hyväkin merkitys, mutta viimeisen kymmenen vuoden ajan linnanjuhlat ovat olleet jotakin muuta kuin itsenäisyyttä. Rahanpalvonta on yleisin teema, nimenomaan juuri raha. Tottakai muutama pennitön kulttuuritekijä myöskin kutsuttiin. Koska siihen on eliitillä varaa.
Suomessa on aikamoista alamäkeä. Meitä on vain 5 miljoonaa ihmistä, olemme erittäin pieni kansakunta maailmassa. Näin on meitä ohjattu ja hyvin olemme menestyneet.
Nykyinen kehitys on kuitenkin adoptoitu isommilta yhteiskunnilta. Raha, raha, ja kilpailutus. Kilpailutus on toimivaa, jos ollaan järjissään. Jopa täällä, pienellä porukalla, mutta kun se lyödään ainoaksi toimivaksi malliksi niin sitten alkaa haisemaan.
Eriarvoisuus on nimenomaan se mitä meidän pitää välttää. Pitää välttää aivan älyttömiä tuloeroja ammattien välillä. Yhteiskunnan ei niitä ainakaan pidä pidä kannustaa.