Sen mitä tilanteita seuraillut tuolta sättimen puolelta niin ei unilääkkeiden ottamisessa mitään jeesusteltavaa ole tässä kohtaa. Päinvastoin, hyvä jos auttavat.
Jeesustelinko mä? En huomannutkaan mitään sen tyyppistä tehneeni, mutta jos kerran auttoivat niin sehän on tietty ihan hyvä asia. Vähän tietty harmittaa, jos näistä kommenteista on tullut mielipahaa. Varsinkin siis asianosaiselle. (ei koske Juskasta)
Joskin meillä keskiajalla on ollut tapana välttää liiallista lääkitystä. Ja SEN varmaan huomaa.
Omasta päänupista on tietty kiinni miten paljon vastoinkäymisiä itse kukin kestää.
[En itse arvosta lääkkeitä (saa fundeerata tämän toki toisella tapaa...) - siis silloin, kun niitä otetaan sen takia että kaikki ei mene ihan putkeen. Tokihan siinäkin on eroa, kuinka eri tilanteisiin reagoi. Seuraavan kerralla ongelmissa joutuu taas turvautumaan lääkkeisiin ja saattaa tulla jopa riippuvuuksia ja kynnys kestää erilaisia tilanteita - jotka tosiaan kuuluu väistämättä ihmiseloon - saattaa huonontua entisestään. Käsittääkseni (liittyy erään sukulaistytön ongelmiin) kallonkutistajat määräävät liian helposti lääkityksiä. Voi tietty olla hyvinkin subjektiivinen käsitys...ja varmaan löytyy poikkeuksiakin milloin lääkitys (kirjoitan siis enämpi unilääkkeistä, mielialalääkkeistä yms.) on enemmän kuin tarpeen.
