Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?

[Pietari]

Loistava mieli, katselen juuri kuvia pienestä tytöstä. :ahem:

 

[kouvotsvoni]

PÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!

 

[Nurtsi]

Loistava mieli, katselen juuri kuvia pienestä tytöstä. :ahem:

Tästä tais tulla mulle vähän väärä mielikuva. Olenko sairas?

 

[Knoukka]

Hel-pot-tu-nut. Kiitos.

 

[Melinda]

Tästä tais tulla mulle vähän väärä mielikuva. Olenko sairas?

Olet. Suljetaan ja arkistoidaan.

(Pietulle onnittelut sisaruksentytöstä! :thumbup

 

[Nurtsi]

Olet. Suljetaan ja arkistoidaan.

(Pietulle onnittelut sisaruksentytöstä! :thumbup

Ai Pietari on setä! Meni ihan ohi. Sori.

No mutta onnittelut kuitenkii ja tervetuloa joukkomme:thumbup:

 

[Knoukka]

Tällanen vaikea ja helpottava päätös tuli tehtyä myös, että Nelly -koiralla on huomenna tai tiistaina viimeinen matka. On jo niin huonona. Hyvä ja pitkä elämä oli Nellyllä.

Iloisempaa ja ihmisrakkaampaa koira en ole nähnyt. Kiitos.

Ja sellanen että vaikka koira on kuin tärkeä perheenjäsen ja rakas niin mä en tykkää jos koiran kuolemaan "otetaan osaa". Se säästetään mun arvomaailmassa läheisille ihmisille. Että otan raakana vittuiluna jos joku viitsii näin tehdä.

 

[Goblet]

En ota osaa, mutta pahoittelen. Meilläkään se ei enää kovin kaukana ole. Vaikeaa tulee. :frown:

 

[Örfil]

Ensimmäisen oman koiran omistajana voinen kuvitella fiilikset
Kai asiaa saa kommentoida sentään kun kerran postasit?

 

[Knoukka]

Ensimmäisen oman koiran omistajana voinen kuvitella fiilikset
Kai asiaa saa kommentoida sentään kun kerran postasit?

Tottakai. Kyse on siis tuosta "otan osaa" ja "osanottoni" fraasin käytöstä, jota käytetään omaisen tai läheisen ihmisen kuoleman johdosta. Mun mielestä osanotto on hyvä jättää juuri tuohon nimenomaiseen tilanteeseen, jossa ei oikeasti ole sanoja. Särähtääkin mun korvaan- ja monien muiden, mitä olen kysellyt.

Pahoitteluja ja muita myötäelämäsien ilmaisuja kun kuitenkin riittää, esimerkiksi lemmikistä puhuttaessa. Tai ihmisistä puhuttaessa puolitutun tms kuoleman tapauksessa.

Ja sillä tuosta etukäteen mainitsin kun on kova paikka enkä haluais sitä olla jakamatta mutta en myöskään loukkaantua tai ärsyyntyä. Nämä voi toki olla murrekysymyksiä, mutta niillähön on mentävä.

 

[Vesku]

Muutama pv sitten kävin hautaamassa yhden noin vuoden vanhan kissan. Reiluisti oli jäänyt auton alle melkein tuossa tienhaaran kohdalla, ei ollut kitunut. Keväällä jo sanoin, että joku kissoita jää auton alle, sen verran "pelkäämättömiä ja tyhmiä" ovat. Pari vuotta kun pääsevät, niin jotenkin viisastuvat varomaan enemmän. Ei noihin kissoinhin varmaan tule samanlaista tunnesidettä kuin pitkäaikaisiin koiriin, mutta jonkin verran harmitti. Ja toisaalta, vielä noita 4 on.

 

[Melinda]

Ja sillä tuosta etukäteen mainitsin kun on kova paikka enkä haluais sitä olla jakamatta mutta en myöskään loukkaantua tai ärsyyntyä. Nämä voi toki olla murrekysymyksiä, mutta niillähön on mentävä.

Hyvä että varoitit, muuten olisi varmaan tullut tahattomasti raa'asti vittuiltua. :dunno: Meillä päin kun voidaan 'ottaa osaa' vaikka rakkaan/tärkeän tietokoneen hajoamiseen...

Itse pitäisi muutaman päivän päästä lähteä vanhemmille Suomeen, ensimmäistä kertaa koirattomaan kotiin. Ei ole hauskaa sekään, vaikka ajatukseen toisen poissaolosta on periaatteessa ehtinyt jo tottua. Tyhjät nurkat on kuitenkin vielä näkemättä.

 

[Fagerholm]

Vittumainen tilanne jo noin ajatuksen tasolla viedä vuosia mukana pyörinyt kaveri viimeiselle matkalleen.

Ei olisi varmaankaan minusta siihen. Tai kai se olisi pakko olla sitten. Muksuna tuli poru jo Sennabergerin ja Alesin lopettamisesta. Kultakaloja olivatten ne.

 

[Knoukka]

Laskeskelin että Nelly on yhdeksäs koira (kuudes karjalankarhukoira), joka meidän kankaalle haudataan. Mutsille kova paikka, mutta sehän se sitä on toki eniten stressannutkin. Ja on tossa jo kesästä asti mietitty seuraavaa. Siperia husky, karjalankarhukoira tai näiden kahden yhdistelmä (niitä on alettu teettämään enemmänkin ja on aivan upean kaunis koira mustavalkoisena, isona, sirona ja vahvana sinisilmänä) on se meille luontevin uusi pentu. Ja narttu. Ois uudella perheenjäsenellä tuttu luonne kun niitä on totutta kasvattamaan. Ja on rotu- sekä terveysominaisuuksiltaan nimenomaan ulkoilu-harraste-seurakoirana ihan parhautta.

 

[Olga]

Tällanen vaikea ja helpottava päätös tuli tehtyä myös, että Nelly -koiralla on huomenna tai tiistaina viimeinen matka. On jo niin huonona. Hyvä ja pitkä elämä oli Nellyllä.

Iloisempaa ja ihmisrakkaampaa koira en ole nähnyt. Kiitos.

Olen saman kokenut ja tiedän, ettei luopuminen ole helppoa. Tapahtuneen jälkeen kotona oli kauan niin tyhjää. :frown: Muutaman kuukauden kuluttua avuksi tulikin uusi kahdeksanviikkoinen ja tyhjyys poistui.

Lemmikin isännän/emännän on kuitenkin otettava vastuu myös ikävistä ratkaisuista. Myös se on rakkautta.

 

[Mehe Rienarsuo]

Nellylle hyvät pöperöt jos vielä ruoka maittaa. Ja rauhoittavaa paijausta.

 

[Dominic]

Voi hmmetti. Rapsutuksia Nellylle.

 

[PeeVee79]

Tää ois nyt setä! :thumbup:

:thumbup:
Puolisentoista vuotta samaa virkaa ittellä takana ja vaikka en aluksi mitenkään täpinöissä ollutkaan, niin onhan tuon jäppisen alkutaivalta ollut kiva kattella. Parin viikon välein kun näkee, niin joka kerta on oppinut jotain uutta.

Ja sellanen että vaikka koira on kuin tärkeä perheenjäsen ja rakas niin mä en tykkää jos koiran kuolemaan "otetaan osaa". Se säästetään mun arvomaailmassa läheisille ihmisille. Että otan raakana vittuiluna jos joku viitsii näin tehdä.

Vittuiluna en itse ottaisi, sen verran kova paikka koiran lopettaminen oli, mutta ymmärrän mitä haet.

Mulla kalskahtaa korvaan, jos eläimestä käytetään sanaa "hän", oli kyse kuinka rakkaasta otuksesta hyvänsä.

 

[Knoukka]

Hyvä että varoitit, muuten olisi varmaan tullut tahattomasti raa'asti vittuiltua. :dunno: Meillä päin kun voidaan 'ottaa osaa' vaikka rakkaan/tärkeän tietokoneen hajoamiseen...

Itse pitäisi muutaman päivän päästä lähteä vanhemmille Suomeen, ensimmäistä kertaa koirattomaan kotiin. Ei ole hauskaa sekään, vaikka ajatukseen toisen poissaolosta on periaatteessa ehtinyt jo tottua. Tyhjät nurkat on kuitenkin vielä näkemättä.

Vittuiluna en itse ottaisi, sen verran kova paikka koiran lopettaminen oli, mutta ymmärrän mitä haet.

Mulla kalskahtaa korvaan, jos eläimestä käytetään sanaa "hän", oli kyse kuinka rakkaasta otuksesta hyvänsä.

En olis tietenkään vittuiluna ottanut jos en olisi siitä erikseen maininnut, mutta mainittin ihan sen vuoksi että herkässä mielentilassa ei ois jaksanu pidätellä ite sanomisiaan toisten hyväätarkoittaviin mutta omaan korvaan kalskahtaviin ilmauksiin. Ihan varotoimi siis.

Peesaan häntä myös.

Ja kiitosta myötätunnosta kaikille! :ahem:

 

[Sam]

Knoukalle tsemiä täältä. Raskas päätös, mutta tosiasiat on syytä hyväksyä ja olen varma että toimit oikein. Itselleen rehellisenä oleminen takaa levollisen olon.

Minulla teki aikanaan vaikeaa viedä äidin kissaa piikille, vaikka en kissaihmisiä olekaan eikä tuo taloon tullut minun aikanani. Noin 12-vuotias oli, mutta edelleen hyvävointinen ja leikkisä ilman sairauksia. Muuttojen takia oli pakko lopettaa eikä äidistä ollut kissaa viemään piikille, joten minun tuo oli tehtävä. Vaikeimpia hetkiä elämässäni, vaikka yritin etukäteen muita tuosta rauhoitella ja olla olevinani enemmän järjellinen tilanteen suhteen kuin tunsin, jotteivat enempää murehtisi. Eipä sitä pieni ihminen luonnolleen mitään mahda.