Eilen olin vauhtiajoissa Nightwishia katsomassa. neljäs kerta kun heidät näen, mutta vasta ensimmäinen Anetten tultua bändiin.
Mentiin kaverin kanssa jo hyvissä ajoin ja katseltiin sitä guitar hero kilpailua, jonka voitti yhdeksän vuotias pyöreäposkinen poika. Herttaista
Nightwishfanit olivat jo tässä vaiheessa toki miehittäneet lavan edustan, minä ja kaverini mukaanlukien. Ulkomaalaisiakin näkyi ja kuului olevan paljon sekä myös yllättävän vanhaa porukkaa.
Siinä Tarot aloitteli hetken päästä, ja sehän oli toinen bändi mitä piti katsomaan mennä. Keikka oli hyvä, mutta siitä en sen enempää ala kirjoitella.
Sitten tunti odottelua ja klamydia. Ja olihan se... Siinä puoli tuntia ennen keikkaa alkoi pakkautua erinäköistä porukkaa lavan läheisyyteen. Lippalakit osoittivat pääsääntöisesti melko suoraan ylöspäin. Hassua... Nämä siirtelivät pienimpiä nwfaneja pois tieltään ja puhuivat noille tyttösille hävyttömyyksiä. Melkoista käytöstä... Itse sain ison ja ruman olemukseni ansiosta pidettyä paikkani, ja onneksi klamydiafanit lähtivät keikan jälkeen pois ja muutkin saivat paikkansa takaisin. Itse keikasta en pitänyt ja odottelinkin vain sen loppumista.
Sitten taas noin tunti odottelua ja Nightwish! Keikka alkoi 7 days to the wolvesilla ja hyvinhän siinä mentiin
Seuraavaksi suuresti odottamani Ever dream, eikä se pettänyt. Fiilikset oli uskomattomat ja ehdottomasti yksi keikan kohokohtia itselleni. Kuten myös dead boys poem.
Yksi biisi oli kuitenkin ylitse muiden. The poet and the pendulum. Olin toki kuullut että meno biisin aikana on kohtalaisen hyvä, mutta en tuollaista odottanut, kertakaikkiaan.
Anettella ei tokikaan ole samanlaista lavakarsimaa kuin Tarjalla, mutta silti monet biisit menivät Anettenkin tulkitsemina ihan mukavasti. Jotkut eivät niinkään. Keikka oli joka tapauksessa jälleen elämys, enkä ihan vielä tuntenut itseäni liian vanhaksikaan tuollaiseen eturivihypetykseen, mutta kai sekin aika sieltä vielä tulee