Mua joskus turhauttaa lukea erityissti tätä palstaa kun jossittelulla on sijaa enemmän kuin universumissa tyhjyyttä. Älkää ottako väärin, Räikkönen on suosikkikuljettajani ihan puhtaan lahjakkuutensa tähden, mutta se, joka väittää, että Kimin ongelmat ovat alituiseen johtuneet auton huonoudesta... se puhuu täyttä beeässää.
Joskus tuntuu, että mitä enemmän Räikkösen tilipussi kasvaa, sen enemmän tuntuu herralla olevan varaa jättää vääntämättä. Tuo vaarallinen turvallisuuden ja itsepäisyyden, kaikkivaltiaan tunne saattaa ihan psykologisesti ja oikeastikin olla syy Räikkösen laiskuudelle. Ja laiskuudesta johtuvalle kilpamenestykselle: aika-ajojen sijat eivät ole kuin pelkästään hyviä, kisastrategiat ovat vähän hällä väliä, media ei kiinnosta, mikään muu kuin ajaminen ei kiinnosta, no katsotaan seuraavassa kisassa ei kiinnosta, linnat kiinnostaa.
Kyllähän sekin kertoo aika paljon jo, että Räikkönen syttyy erityisesti tietyissä haasteellisissa tilanteissa. Eau-rougessa, Monacossa, altavastaajan ihanteellisessa asemassa ja kauden viimeisissä ja ensimmäisissä kilpailuissa, tilanteissa joissa joutuu näyttämään. Tuntuu, kuin keski- ja alkukauden kilpailut eivät tarjoilisi nerolle haasteita. Siksi Räikkönen, kaikkeen kyllästyneenä, hakee adrenaliinipaukkuja muiden lajien parista tai muilla extremetempauksilla.
Suoraan sanottuna, Sauberilla Räikkönen oli tähti. Räikkönen oli myös perkeleenmoinen tähti nöyryyttäessään Montoyaa. Nyt Räikkönen on laiskanpulskanautiskelija, jonka ei tarvitse yksinkertaisesti murehtia muusta kuin ajamisesta - jos siitäkään.