Niin, mutta ei tämä aineiden ja harjoittelun kehittyminen näy muissa lajeissa. Esim. juoksussa. Miksi uinti on poikkeus.
Itse asiassa valmennus ei ole juoksupuolellakaan hirveästi kehittynyt 30 vuoteen. Toki tiedetään enemmän, mutta aika pienestä on kyse.
Jos aineet kehittys, niin sekin näkyis juoksuissa.
Juoksuissakin ratojen pintoja kehitetään, mutta sen vaikutus on olematon, kuten voisin kuvitella altaidenkin kehityksen olevan.
Tuntuu erikoiselta, että uintitekniikka kehittyisi nykyäänkin niin nopeasti. Ennätyksiä kun on tehty varmaan ainakin 30 vuotta hirveällä tahdilla, joka ei tunnu hidastuvan. Tahdinhan pitäsisi koko ajan hidastua, kun mennään kohti optimi tekniikkaa.
Tuo tekniikan ja harjoittelun kehittyminen ovat kuitenkin ne ns. itsestäänselvät, eli todennäköisimmät vastaukset, mutta miksi tahti ei hidastu. Se tässä on outoa. Vai onko se hidastunut? Osaako joku kaivaa jotain vertailu dataa aikaisemmista Olympialaisista ja niissä tehdyistä ME tuloksista?
Kyllä suurin syy on tekniikan kehittymisellä ja sen mukaisella harjoittelulla. Toki on olemassa myös muita, ihan synnynnäisiä syitä. On suomalaisetkin yrittäneet kopioida Phelpsin delfiinipotkuja, mutta eivät vain pysty siihen, koska lonkan koukistajat ja nilkan liikeradat eivät anna myöten.
Mm. hengitystekniikoita on nykyään monenlaisia, riippuen uimareista. Ennen painotettiin vaparissakin sitä, että hengitetään joka 1 1/2 vetoparilla oikealta ja vasemmalta vuorotellen. Nykyään varsinkin pidemmillä matkoilla -> 400 metiä, ja siitä etiäpäin, hengitetään koko ajan samalta puolelta.
Jos katsoo Phelpsin uintifrekvenssiä, niin varmaan mä huidon nopeammin kuin se. Siitä huolimatta se menee 2xlujempaa koko ajan.
Eli ote vedestä on noilla huipuilla helvetin hyvä. Käsi ei mene siitä vedestä läpi, vaan jos katsoo hidastuksia, niin siitä kohdasta mistä käsi menee veteen, niin samasta kohdasta se nousee sieltä melkein poiskin. Ja samalla jannu on siirtynyt 2 metriä eteenpäin.:ahem:
Uintipuvut: Eli näissä ideana on a) ihon poimujen 'jäykistäminen' ja kee) kelluttaminen. Kun iho, lihakset ja keho kulkee vedessä, niin se aaltoilee. Ja aaltoilee muuten paljon. Voin kertoa kun olen itse uinut muitten takana aika saatanasti. Vaikka edessä on laiha jäppinen, niin ihmeesti se vaan siellä lilluu lihaksineen. Eli kun katsotte noita naisia tuolla altaan reunalla, niin tissit on vedetty aika lailla alle AA-kupin. Enämpi toki vaikutusta vielä keskivartalon ja perseen pakkaamisella. 'Paksumpi' uimari hyötyy puvusta enämpi kuin laiha. Puvun pukemiseen menee noin 20 minsaa.
Kehitys uinnissa ajan saatossa. 70-, ja 80-luvullakin uimarin piti olla jumalattoman pitkä. Esimerkkinä Michael 'Albatross' Cross. Sitten tuli aika jolloin uimarit oli lähes bodareita lihaksineen. Eli nämä DDR ja Kiinan uimarit. Nykyään juuri hydrodynamiikan takia pärjäävät enämpi laihat/hoikat uimarit. Tekniikkaa hiotaan videon avulla ja sitä kautta haetaan niitä parannuksia. Yhtä lailla voidaan sanoa että satasen mm paranee juuri parantuneen tekniikan avulla. Juoksu jaetaan moneen osaan, ja jokaista osa-aluetta parantamalla saadaan parempia tuloksia. Ei nopein juoksija satasta voita, vaan se joka juoksee satasen lyhimmässä ajassa. Huippunopeuksilla ei ole merkitystä, jos kiihdytykseen menee 80 metriä, toisten 40 metrin sijasta.
Paras 'doping' on kuitenkin ollut ravinto ja sen ymmärtäminen. Huippututkimusten mukaan saadaan aivan älytön hyöty ja etu ravinnosta, joka on varta vasten muokattu tietylle urheilijalle. Jakkeuksen
2 lihistä ja kokis-linjalla ei pitkälle pötkitä. Tulee loukaantumisia ja ei vaan jaksa treenata eikä kroppa palaudu huonoilla eväillä. Uskon että monen noista huippu-uimareidenkin ravinnoista on suunnitellut joku expertti. Tiedän ja tunnen äijän joka on Markus Pöyhösen ravinteiden takana. Ei ole ihan yksinkertainen yhtälö tuokaan.
Altaista sen verran, että niistä pyritään tekemään semmoisia, ettei se paljoa lainehtisi. Eli käännöksen jälkeen et joutuisi toisten aaltoihin.