Kristillis-siveellinen kirjoitus
Mikä yhdistää keskioluen vapauttamista, ei-toivotun raskauden keskeytystä ja sukunimilakia? Kaikkia näitä lakeja kristillisen liiton nimellä lakien säätämisaikaan kulkeneet kristillisdemokraatit vastustivat jyrkästi.
Kristillisdemokraatit ovat kokoaan suurempi puolue. Heidän toimintaansa tarkkailemalla pysyy yhteiskunnallisen keskustelun valtimolla.
Suomalaisen yhteiskunnan sotienjälkeistä kehitystä voi tulkita tutkimalla, mitä kristilliset ovat vastustaneet. Kaikki heidän vastustamansa uudistukset ovat tulleet aina voimaan.
Kun tietää, mihin kristillisdemokraatit haluavat viedä Suomea, tietää mihin Suomi ei ainakaan tule menemään. Kun lähtee päinvastaiseen suuntaan kuin minne kristillisdemokraattien tienviitta osoittaa, pysyy oikealla, lähimmäisenrakkauden tiellä.
Kristillisdemokraatit ovat vastustaneet viime vuosikymmenien yhteiskunnallisia uudistuksia sen vuoksi, että ne murentavat kristillis-siveellisen yhteiskunnan perustuksia. Raamatussa ei ole lausuttu mitään keskioluen myymisestä tai anniskelusta suomalaisissa elintarvikemyymälöissä tai kuppiloissa, joten kristillisdemokraattien mielestä oli varminta vastustaa kaikkea aiheeseen liittyvää. Ei-toivotun raskauden keskeytys on tietysti puuttumista Kaikkivaltiaan luomistyöhön, koska Hänelle kaikki raskaudet ovat toivottuja.
Viimeksi Jumalan puolueen tähtihetki koitti yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun se sai vastustaa uutta sukunimilakia. Laki mahdollisti sen, että nainen saattoi pitää syntymässä saamansa sukunimen eikä hänen ollut pakko ottaa aviomiehensä nimeä. Tämä oli kristittyjen puolueelle kauhistus. Länsimaisen yhteiskunnan suomalaisen sovelluksen arvopohja oli jälleen kerran romahtamaisillaan.
Sukunimilaki säädettiin eivätkä suomalaisten temppelien esiriput revenneet kahtia Jumalan vihan merkiksi. Miksi olisivat revenneet? Laki oli vain pieni, mutta vaivalloinen askel tiellä, jolla pyrittiin purkamaan kristillis-siveelliselle yhteiskunnalle tyypillistä heikompien, tässä tapauksessa naisten, sortoa.
Kristillisdemokraatit vastustavat kaikkea, mikä heidän mielestään vie nyky-yhteiskuntaa kauemmaksi heidän ihanneyhteiskunnastaan. Se oli heidän kuvitelmissaan voimissaan joskus 1950-luvun alussa. Silloin tytöt niiasivat eivätkä ehkäisseet. Silloin pojat ottivat lippalakin päästään, kun rovasti vipusi itsensä ratikkaan. Tällaista yhteiskuntaa ei tietenkään koskaan ollut olemassakaan muualla kuin haaveissa.
Surullisenhuvittavaa Jumalan puolueen toiminnassa on se, että sen vastustamat uudistukset eivät ole luhistaneet yhteiskuntaa. Uudistukset ovat vain ostaneet tälle yhteiskunnalle lisäaikaa. Pitääkseen ihailemansa yhteiskunnan voimassa kristillisdemokraattien tulisi uudistaa sitä eli vastustaa kristillisdemokraatteja. Siihen eivät edes he pysty.
Nyt kristillisdemokraatit vastustavat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Se ei tietenkään yllätä ketään, koska laki edistäisi Suomen kansalaisten ihmisoikeuksia.
Toivottavasti tämä on nyt kyllin selvästi sanottu: pidän uskontoon pohjautuvaa poliittista toimintaa politiikan alhaisimpana muotona. Niin Suomessa kuin Iranissa.