On kyllä mukavaa (tai ainakin "mukavaa") matskua Death in Junella. Mulla ei ole kuin yksi levy yhtyeeltä/artistilta mutta varmaan tulee joskus vielä lisää hankittua.Death in June: But What Ends When the Symbols shatter?
Mukavan alakuloinen kappale, kuten on oikeastaan kyseinen levy muiltakin osiltaan.
Death in Junelta löytyy harmittavasti myös paljon "häröilylevyjä", jotka eivät ainakaan minua paljoakaan innosta. But What Ends When the Symbols Shatter? on ehdoton suosikkilevy. Muita omasta mielestä hyviä ovat ainakin levyt The Rule of Thirds ja Rose Clouds of Holocaust. Jos tuosta pitää, niin sitten ehkä Current 93 voisi myös olla tutustumisen arvoinen. Tosin sitä vaivaavat myös samat ongelmat, eli monta levyä vähemmän kiinnostavaa "äänimaisemaa" ilman kunnollisia kappaleita. Itse pidän eniten Current 93:n Soft Black Stars -levystä, mutta hyviä ovat myös levyt All the Pretty Little Horses ja Earth Covers Earth. Nuo ovat kokonaisuutena onnistuneimpia. Yhtyeen monilta muilta levyiltä löytyy mielestäni lähinnä yksittäisiä hyviä kappaleita ja aivan liikaa sellaista tavaraa, joka ei kiinnosta yhtään. Aivan jokaista levyä en tosin ole kuunnellut.On kyllä mukavaa (tai ainakin "mukavaa") matskua Death in Junella. Mulla ei ole kuin yksi levy yhtyeeltä/artistilta mutta varmaan tulee joskus vielä lisää hankittua.
Mulla menee erittäin sujuvasti "häröilyt" ja "äänimaisemat" myös, kuten tämän ketjun postauksistani voi havaitaDeath in Junelta löytyy harmittavasti myös paljon "häröilylevyjä", jotka eivät ainakaan minua paljoakaan innosta. But What Ends When the Symbols Shatter? on ehdoton suosikkilevy. Muita omasta mielestä hyviä ovat ainakin levyt The Rule of Thirds ja Rose Clouds of Holocaust. Jos tuosta pitää, niin sitten ehkä Current 93 voisi myös olla tutustumisen arvoinen. Tosin sitä vaivaavat myös samat ongelmat, eli monta levyä vähemmän kiinnostavaa "äänimaisemaa" ilman kunnollisia kappaleita. Itse pidän eniten Current 93:n Soft Black Stars -levystä, mutta hyviä ovat myös levyt All the Pretty Little Horses ja Earth Covers Earth. Nuo ovat kokonaisuutena onnistuneimpia. Yhtyeen monilta muilta levyiltä löytyy mielestäni lähinnä yksittäisiä hyviä kappaleita ja aivan liikaa sellaista tavaraa, joka ei kiinnosta yhtään. Aivan jokaista levyä en tosin ole kuunnellut.
Current 93: Larkspur and Lazarus
Current 93 on mielestäni vielä Death in Juneakin surumielisempää. Molempia tulee kuunneltua paljon.
Roomalaiset rakensivat Colosseumin ja Colosseum puolestaan toimi 1970-luvun taitteessa monen progemuusikon näyttämönä. Sieltä tulleet gladiaattorit kohtasivat ennen pitkää myös samurain, ja siitä syntyi Greenslade. Liian vaikeaselkoista? No, eihän progen ole tarkoituskaan päästää kuulijaa liian helpolla..!
Sinne ne usein luokitellaan. Current 93:a ainakin osa pitää yhtenä tärkeimmistä neofolk-yhtyeistä. Sama juttu Death in Junen kanssa. Kyllä itsekin välillä kuuntelen noita häröilylevyjä, mutta ne lähempänä "oikeaa" musiikkia olevat kyllä toimivat paremmin. Tuo kotimainen yhtye onkin itselleni tuntematon. Voisi vaikka ostaa jonkin levyn heiltä. Kotimaisista voisi myös mainita yhtyeen Tuhat Kuolemaa Sekunnissa, mutta heidän levynsä on mielestäni melko keskinkertainen tapaus. En siis kovinkaan paljoa ole tähän lajityyppiin paneutunut, mutta muutama tunnetumpi yhtye on tullut vuosien kuluessa tutuksi.Mulla menee erittäin sujuvasti "häröilyt" ja "äänimaisemat" myös, kuten tämän ketjun postauksistani voi havaita. Current 93:a olen hiukan sillä silmällä vilkuillutkin. Eikös sekä DI6 että Current 93 tipahda ainakin jossain määrin neofolk -genreen? Kyseistä osastoa multa löytyy pari levyä suomalaiselta Nest yhtyeeltä ja pari ulkomaalaista yksittäiskiekkoa.
Levykaupassa joskus kuuntelin Tuhat Kuolemaa Sekunnissa yhtyeen levyä, mutta ei oikein napannut. Muistaakseni laulu ei oikein korvaani miellyttänyt.Sinne ne usein luokitellaan. Current 93:a ainakin osa pitää yhtenä tärkeimmistä neofolk-yhtyeistä. Sama juttu Death in Junen kanssa. Kyllä itsekin välillä kuuntelen noita häröilylevyjä, mutta ne lähempänä "oikeaa" musiikkia olevat kyllä toimivat paremmin. Tuo kotimainen yhtye onkin itselleni tuntematon. Voisi vaikka ostaa jonkin levyn heiltä. Kotimaisista voisi myös mainita yhtyeen Tuhat Kuolemaa Sekunnissa, mutta heidän levynsä on mielestäni melko keskinkertainen tapaus. En siis kovinkaan paljoa ole tähän lajityyppiin paneutunut, mutta muutama tunnetumpi yhtye on tullut vuosien kuluessa tutuksi.
Neoclassical on myös suuntaus, johon osa neofolk-yhtyeistä luokitellaan. Sekin osasto on jäänyt toistaiseksi vähemmälle huomiolle. Puissancelta olen ostanut kaikki levyt, mutta muuten hyllystä löytyy lähinnä muutama satunnainen tuttavuus tästä lajista.
Puissance: Grace of God
Puissancea kuuntelen kyllä suhteellisen usein. Ne kaksi ensimmäistä levyä eivät niin paljoa miellytä, mutta uudempien synkistely toimii paljon paremmin.
Melko pitkälle samaa mieltä. Kaksi tai kolme kohtalaista kappaletta debyyttilevyltä muistaakseni löytyy.Levykaupassa joskus kuuntelin Tuhat Kuolemaa Sekunnissa yhtyeen levyä, mutta ei oikein napannut. Muistaakseni laulu ei oikein korvaani miellyttänyt.
Hyvältähän nuo kuulostavat. Pitää tosin mainita, että itse pidän enemmän sanoituksiin panostavista yhtyeistä. Tuo vaikutti pitkälti toisenlaiselta tunnelmoinnilta. Heh, eikö sähkökitara olekaan suuri no-no mitä tulee neofolkiin... No, itse en ole puristi tämän asian suhteen, joten en valita.
Ajattelin niihin Nest-linkkeihin laittaa tuossa perässä olevat myös mutta jäi väliin. Niissä on käsittääkseni käytetty äänensärkijällä varustettua kantelettaHeh, eikö sähkökitara olekaan suuri no-no mitä tulee neofolkiin... No, itse en ole puristi tämän asian suhteen, joten en valita.
Saman olen havainnut eri lähteitä lukiessani. Musiikin suhteen luotan kyllä ihan vaan omiin korviini ja jos se kuulostaa hyvältä niiin kuuntelen sitä vaikka tekijän taustat olisivatkin hiukan epämääräiset. Toisaalta natsisyytöksiä saa aika helposti niskaansa melko helposti. Ei tarvitse paljoa muuta kuin laittaa Burzum t-paita päälle niin on joidenkin mielestä suurinpiirtein vastuussa toisen maailmansodan aikaisista keskitysleireistä.Neofolkiin liittyy hieman kyseenalanen maine, jonka en ole toistaiseksi antanut itseäni häiritä enempää. Ei tarvitse paljona kaivella, että syytökset natsisympatioista tulevat esille. Mielestäni koko lajityypin leimaaminen on melko typerää toimintaa, mutta kyllähän esimerkiksi Death in Junella on siihen suuntaan viittaavia juttuja. Onko kyse sitten pelkästä provosoimisesta, vai onko taustalla jotakin oikeaa ideologiaakin? Vaikea sanoa.