Ihmeellisin ralli, missä olen ikuna ollut mukana.
Perjantaina lähdettiin kutistetulle reitille, joka kutistui vielä entisestään. Hyvä niin, sillä kun ajettiin Hafrenin alkua siirtymänä uuten pätkän alkuun asti, ehtivät Brynildsen ja Novikov suistumaan jo kertaalleen. AT:lle saavuttaessa kävi ilmi, että koko pätkä on peruttu.
Sweet Lamb ajettiin hiukan lyhennettynä ja luotto oli siirtymä liukastelun jälkeen todella kateissa. Ek 3 ajettiin 18 ja rapiat pituisena ja sen alkupuolella ollut puron ylitys kuitui monen nasselaisen kohtaloksi. Nuotituksen aikaan puro oli ihan ok, mutta veden pinta oli noussut n.puolella metrillä, joka aiheutti meillekin viiden minuutin seisokin ylityksen jälkeen. Vasta ilmanputsarin vaihdon jälkeen matka jatkui. Pätkän lopussa olikin sitten parin kilsan peilijää osuus, jossa mekin suoritimme melko huolellisen poistumisen maisemaan n.100-120km/h vauhdista. Jotenkin käsittämättömällä tavalla kimpoilimme mutapenkereeltä takaisin tien suuntaan, vaikka olimme 1000% varmoja, että vehkeet menee nurin ja kunnolla. Siinä vaiheessa kun pelit jysähti takaisin tielle, olin aivan varma, että vähintään yksi pyörä puuttuu, mutta kaikki tuntuivat paikallaan olevan. Loppupätkä ajeltiinkin pintakaasulla pois, sen verran pasmat meni sekaisin.
Alkuperäisen pätkän loppu ajettiin siirtymänä ja siellä oli Araujo suistunut pari metriä syvään ojaan, eli hänen päivänsä oli siinä.
Remoten jälkeen ajettiin samat pätkät uusiksi, nyt oli jäätä sulanut paljon pois Myheriniltä, mutta luottoa oli täysin kateissa. Rauhakseen tultiin.
Walters Arena kahteen kertaan oli yllättävän kovapintainen ja hyvässä kunnossa. Atkinsonin kuvioiden vuoksi pätkä oli poikki aika kauan, mikä venytti päivää melkoisesti. Illalla oli sekavat mietteet, mitä seuraava päivä toisi tullessaan.
Lauantai valkeni mukavan aurinkoisena, siirtymällä jäinen asfaltti tuntui erittäin lupaavalta. Pääsimme päivän ekaa pätkää 4,5km kun peli alkoi röpeltää, samantyylisesti kun olisi mennyt varoohjelma päälle. Virrat pois ja peli uusiksi käyntiin, mutta edelleen pörinä jatkui. Siinä vaiheessa vauhti hiljeni sen verran, että konepellin alta tulvi sankka sininen savu, joka paljasti tapahtuman todellisen luonteen. Peli parkkiin ja pakosarjan päältä liekit sammuksiin. Mukavan kokoisesta aukosta kurkki niitä osia, jotka eivät normaalisti auringonvaloa näe, eli superrallia ei tarvittu.
Todennäköisesti puron ylitys oli vaurioittanut konetta sen verran, ettei laulua pitkälti riittänyt. Saman kohtalon kokivat mm.Hänninen, Brynildsen, Novikov ja moni muu.
Erityisesti harmittaa, kun ei yhtään pätkää päästy vetämään kunnolla.
Lisämausteena tuli mielenkiintoinen episodi, kun pari termiittiä yritti varastaa autosta hiilikuituisen sivupeilin. Peili meni rikki ja poliisi palkitsi kriminaalit ansionsa mukaan. Muutenkaan kun ei harmittanut tarpeeksi! :mad_old:
Moni on ihmetellyt, miksei muka rallia voida ajaa liukkaalla. Voidaan kyllä, mutta siihen tarkoitukseen tehdyillä renkailla. Käytössä ollut sorapyörä oli sama, millä ajettiin myös Jyväskylässä, eli renkaan runko ja kumiseos on suunniteltu lievästi erillaisiin olosuhteisiin. Vertailu nastattomiin talvipyöriin on sama kun vertaisi soutuvenettä ja polkupyörää, niin paljon yhtäläisyyksiä löytyy. Tavallinen kesärengaskin oli nuotituksessa parempi, koska löysempi runko antaa paremmin pitoa jäällä kun sorarallirengas.
On varmasti helppo myös naureskella, että mitäs rallimiehiä nämä ovat kun eivät uskalla liukkaalla ajaa. Penkalta tai ruudun takaa on aina helppo huudella. Siinä kohtaa kun on oma henkiriepu kyseessä, ei mikään idioottimainen typeryyteen pohjautuva hymistely paljoa lämmitä. Limitillä siellä vedetään aina ja riskit ovat äärettömän suuret muutenkin. Mitään turhaa ja typerää riskiä ei kukaan halua ehdoin tahdoin ottaa.
Jos olisi ollut käytössä erityyppisiä renkaita ja etuautot, olisi tilanne ollut jo aivan erilainen, mutta onhan tämä selvää säästöä...
Toivottavasti ei enää ikinä tarvitse ajaa tällaisilla renkailla tämänkaltaisissa olosuhteissa.
