Voit arvata mitä paskaa lapset joutuvat kuuntelemaan.
Hyvänä esimerkkinä että joka kerta kun olemme lähdössä lomalle jossa on mun nykyinen kumppani mukana, pojille tulee ekana päivänä puhelu että nyt on pahasti asiat kotona ja äiti tai sisko (ei mun lapsi) on pahasti sairaana. Eli lomat pilataan soittelulla ja kundit on koko ajan pahoillaan että ei pitäis ollakaan reissussa kun kotona tehdään liki kuolemaa. "Diagnooseja" ovat olleet lähivuosina kohtusyöpä, kurkkusyöpä, imusolmukesyöpä...onneksi suomalainen lääketiede on parantanut taudit jo paperilla ennen kotiin paluuta
Tässä vaiheessa pitäisi jo alkaa kirjoittaa "Narsistin manipuloimiskeinot" -kirjaa...
Ja asia jonka jo täällä aiemmin mainitsin, exä on vaihtanut tänä vuonna jo kaksi kertaa lasten puhelinnumerot ja laittanut ne salaisiksi jotta minä tai mun suku ei saisi poikia puhelimitse kiinni. Mainittakoon että ainoat elossa olevat isovanhemmat on mun puolelta ja heihin ei saa pitää yhteyttä. Joka kerta kun pojat on mun luona, jompi kumpi antaa "salaa" numeronsa ja laitan viestejä koulupäivän aikana, jotta äiti ei saa tietää. Ja viestit pitää poistaa puhelimesta. "Kiinnijäännistä" seuraa kotona ylimääräinen siivousrangaistus ja numeron vaihto. Aika sairasta...
Onneksi sähköpostia ei voi salata, mutta sain tässä "vahingossa" vuodenvaihteessa cc: mailin jossa poikien äiti valittaa nuoremman opettajalle että kuinka junnu pelkää isäänsä kun se "huutaa ja raivoaa" aina kun se on Tampereella ja sen takia kouluasioissa ei kannata pitää isään ollenkaan yhteyttä.
Mainittakoon että viimeisen parin vuoden aikana olen korottanut pojalle kaiketi ääntäni vain koska teemme yhdessä biisejä ja kundilla on kuulokkeet rumpujen takana korvilla. Meillä on soittokämppä täällä Pirkkalassa, jonne olen ostanut pojille soittokamat, mukaanlukien studiokamat. Se siitä "huutamisesta".
Laitoin tästä oman palautteeni pojan opettajalle, mutta koska exä asuu paikkakunnalla, on tavannut opettajan, niin en saanut edes kunnon vastausta opettajalta! Laitoin sitten rehtorille viestin (jonka olen tavannut ja jota exä on huitaissut naamalle eräillä koulun lomakkeilla liittyen pojan koulun käyntiin
) ja sitä kautta tiedon perille että mikä se tilanne täällä Pirkkalassa koulun kannalta oikeastaan on.
Tälläistä paskaa saa kokea koko ajan ja arvatkaa että onko intoa lähteä johonkin oikeuteen näitä selvittelemään varsinkin kun pojat joutuisi vetämään mukaan. Vanhempi on vetäytynyt ihan kuoreensa eikä puhu enää äidilleen mitään. Junnu on suunnitellut muuttoa tänne yläasteen jälkeen ja toivon mukaan kumpikin poika saadaan pois Knummelta alta aikayksikön.
Voisin tuntea suurta vihaa ja katkeruutta exää kohtaan, mutta lähinnä mua säälittää meidän yhteiset lapset ja se pieni tyttö (poikien pikkusisko), jotka siellä joutuvat kärsimään yhden "erikoisen persoonan" kanssa elämisestä. Ja viranomaisethan ovat aina äidin puolella. Nämä sosiaalitantat ottavat heti asenteen "paha isä" jo kättelyssä. Äitihän ei voi koskaan olla paha. Vaikka kuinka olisi juossut vieraissa, koska sehän on loppujen lopuksi miehen vika...
Eikö niin?
Viime vuonna loppuvuodesta soitin Knummen lastenvalvojalle tästä numeroiden salaamisesta ja se otti yhteyttä exään. Lopputulos oli että sain kirjallisen lappusen jossa kuulemma "äidin mukaan on parempi etten pidä yhteyttä lapsiin, koska häiritsen heidän elämäänsä". Se niistä sosiaalitantoista. Eli sain kirjallisena ilmoituksen jossa mun ei pitäisi kuulemma soitella lapsile koska se häiritsee heidän arkirytmiään. Niinpä niin, ai jumalauta. Häiritsin siis perheen elämää, jossa äiti on alituiseen pikku pöhnässä keskellä viikkoa.
Kun muistelen viime puheluita poikien kanssa niin junnun kanssa mietittiin että pitäiskö ostaa puu- vai metalli virveli rumpusatsiin ja seniorin kanssa pohdiskeltiin lukion jälkeisiä opiskelupaikkoja. Tämä lienee arkielämää sotkevaa keskustelua. Meneehän tosta exällä pää sekaisin.
Mainittakoon että tässä eron jälkeen olemme tehneet kolmistaan poikien reissuja Thaimaahan (vain junnu), Saksaan, Ruotsiin, Norjaan, kotimaahan v.2000- 2008 jne ja äiti erityisesti kesällä haluaa että pojat ovat pitkään luonani, johon tietenkin suostun. Mutta silti viranomaisille päin laittaa viestiä että olen aivan kamala isä ja haukun poikia koko ajan. Poikia ei ole kuultu koskaan, koska tarina on sieltä suunnalta toinen. Enkä halua sotkea heitä äitinsä sairauteen. Käännä taas se poski...
Olen tyhmä, koska en ole vienyt asiaa oikeuteen, mutta olen pojille täällä sanonut että en tee sitä koska se tarkoittaisi että pojat joutuisivat todistamaan äitiään vastaan ja se tarkoittaisi äärimmäisiä kostotoimenpiteitä. Niitä on jo seurannut siitä että olemme jääneet "kiinni" siitä että pojat ovat antaneet numeronsa minulle. Äitinsä tarkistaa siis poikien puhelimet säännöllisesti.
Nyt joku kysyy että miksi tähän on päädytty? Hyvä kysymys! En tiedä itsekään. Mutta pahinta tässä on että äiti manipuloi koko ajan poikia pahassa minua kohtaan.
Taas esimerkki: vanhemman elatusvelvollisuus loppuu kohta ja hänelle äiti oli sanonut että "isä on kieltäytynyt maksamasta koulutusmaksuja syntymäpäivän jälkeen"! Viime joulukuussa laitoin pojalle viestin että valitse lukion jälkeinen opiskelupaika vapaasti, Tampereella on asunto tarvittaessa ja 200e kuussa tuen opiskeluja valmistumiseen saakka.
Itse sain omalta isältäni 5 vuoden opiskelujen ajalta 200 markkaa tukea koko opiskelujen ajalta. Tekee 40 markkaa per vuosi. Loput kustansin käymällä viikonloppuisin ja iltaisin töissä ja otin opintolainaa 45 000 mk.
Sinulle, joka jaksoit lukea tämä vuodatuksen loppuun saakka, nostan hattua ja jatkossa katso tarkkaan että minkä otsikon alle postailen
Ja mieti tarkkaan että kenen kanssa lapset teet. Toisaalta mulla on ihanat ja sympaattiset pojat, ja vaikka exä on mikä on, pojat on mun suvun jatkajia ja hienoja hemmoja.
