Professori puhuu ikuisuuden perspektiivistä, josta katsottuna ”olemme ratkaisseet tämän päivän ongelmamme, olemme vapaita, terveitä, viisastuneita Homo sapienseja tai todennäköisemmin Homo superioreja, askelta lähempänä Danten taivastilaa. Asumme hyvinvoivalla maapallolla, sovussa niin itsemme kuin kukoistavan luonnonkin kanssa, mutta moni meistä kulkee jo jossain muualla, kehtonsa jättäneinä. Elämme miten itse haluamme, niin pitkään kuin haluamme”.
Hänen mukaansa ”taivas on täynnä jumalia”. Valtaojan mukaan emme tiedä minne matkaamme ja minne maailmankaikkeus matkaa, mutta emme voi emmekä saa olla pohtimatta kolmatta suurta kysymystä polulla kohti ikuisuutta: onko kosmoksella jokin tarkoitus, jokin päämäärä?
Esko Valtaoja kertoo keskusteluistaan Lapinlahden kirkkoherra Lauri Jäntin kanssa teologiasta, jossa uskonnon painopiste on tulevaisuudessa, ”luvatussa lopullisessa ja täydessä yhteydessämme Jumalan kanssa”.
– Kristinuskossa olemme saaneet vastaanottaa esimakua tästä, mutta koko maailma ja kehitys on todella ymmärrettävissä vain päätepisteestä taakse päin katsoen, ei nykyhetkestä eteenpäin tähystellen. Vasta omegapiste, päämäärä, selittää ja oikeuttaa kaiken. Eräänlaista teologista taannustamista siis.
– Jos singulariteetti on nörttien ylösnousemus, niin omegapiste on nörttiteologien singulariteetti, Danten taivastila hieman eri kantilta lähestyttynä.
– Ja mitähän tällä sunnuntaisaarnalla on tekemistä tietokirjaosastolle yrittävässä opuksessa, kyselee Joukko Huolestuneita Vapaa-ajattelijoita. Ei huolta, en ole tullut uskoon, mutta omegapiste kurkkii siellä sun tällä nykyfysiikan ja kosmologian maailmankuvassa, tosin yleensä naamioituneena ja eri nimellä esiintyen, Esko Valtaoja toteaa.
