Hyvinvointi/pahoinvointivaltion tulevaisuus

[Ria]

Eiköhän noihin lakkautuksiin mahdu ihan molempia, sekä niitä joilta ei oikein voi välttyä, jos ei ihan parille lapselle ole tarkotus yksityisopetusta antaa siellä kyläkoulussa, sekä niitä joitten takana on ne kyseenalaisiksi jäävät säästöt. Ja kaupunkialueella taas kahden puoliksitäyden koulun yhdistäminen saattaa tuoda jopa ihan oikeita säästöjä, jos se matka sinne jäljelle jäävään ei ole liian pitkä ja siellä oikeesti on tilaa tarpeeksi. Toki aina kun koulumatka kasvaa se on niitten vanhempien mielestä varmasti liian pitkä/vaarallinen/molempia. Ja jos tossa lakkauttamisen yhteydessä ei vähennetä opettajia niin eihän ne luokkakootkaan kasva. Toisaalta taas niitä opettajiahan saatetaan hyvin vähentää ilman kokonaisen koulun lakkauttamistakin, siitä ei vaan tuu samanlaista meteliä.

 

[Knoukka]

Koulujen lakkautuksilta on kyllä hankala välttyä jos kouluun ei riitä lapsia. Toki ois kiva että joka niemessä ja notkossa ois koulu, mutta jos sinne ei riitä lapsia niin ei siinä ole kyllä mitään järkeä.

Me asutaan täällä liian harvaan, sen takia erillaista palveluverkostoa pitää muokata, joka niemessä ja notkossa ei voi olla koulua ja sairaalaa.

Useimmissa tapauksissa ei ole kyse lasten riittämättömyydestä vaan lyhytnäköisestä yhden budjettikohdan säästöstä joka joudutaan maksamaan toisaalta takaisin.

Puhumattakaan lasten hyvinvoinnista, perheiden hajoamisista kun nuorempi väki muuttaa kasvukeskuksiin. Näistäkin on täällä puhuttu monet kerrat.

Ja ihan varmasti lapsiperheet katoavat kasvukeskuksiin jos ja kun palveluita ajetaan alas syrjäseuduilla.

Miten jaska ennen pärjättiin kun asuttiin vielä harvemmassa? Ja mikä on syy ja seuraus tässä kehityksessä?

Tiedän toki, että urbanisoituminen on koko ihmiskunnan historian läpi menevä perustavanlaatuinen ilmiö, mutta näissä koulujen lakkauttamisissa ei ole kyse siitä kuin osaksi.

Onneksi on sentään syntynyt kansalaisliikkeitä näitä typeryyksiä vastustamaan silloin kuin se aiheellista on.

 

[Ria]

.

Puhumattakaan lasten hyvinvoinnista, perheiden hajoamisista kun nuorempi väki muuttaa kasvukeskuksiin. Näistäkin on täällä puhuttu monet kerrat.

Ja ihan varmasti lapsiperheet katoavat kasvukeskuksiin jos ja kun palveluita ajetaan alas syrjäseuduilla.

Tähän on vaan pakko lisätä, että ei se jonkun koulun säilyttäminen yksin kesää tee. Tai edes yhdessä muitten kaupungin palvelujen. Yleensä sinne kasvukeskuksiin kai kuitenkin lähdetään niitten lasten vanhempien työpaikkojen perässä, eikä ne kaikki niissä kaupungin palveluissakaan voi töissä olla. Toki jotkut saattaa tehdä etätöitä tai olla halukkaita ajelemaan pitkiäkin matkoja asuakseen maalla, mutta mistään jokaiseen kuihtuvaan kylään ei näitä ihmisiä löydy.

Edit: Vastaan vaikken jaska olekaan. Silloin ennen kun asuttiin vielä harvemmassa, niitä lapsia saatto kuitenkin olla monilla alueilla enemmän kun nykyään ja muutenkin ihmisiä. Nykyäänhän kasvukeskusten ulkopuolella saatetaan hyvinkin asua vielä harvemmassa.

 

[Knoukka]

Tähän on vaan pakko lisätä, että ei se jonkun koulun säilyttäminen yksin kesää tee. Tai edes yhdessä muitten kaupungin palvelujen. Yleensä sinne kasvukeskuksiin kai kuitenkin lähdetään niitten lasten vanhempien työpaikkojen perässä, eikä ne kaikki niissä kaupungin palveluissakaan voi töissä olla. Toki jotkut saattaa tehdä etätöitä tai olla halukkaita ajelemaan pitkiäkin matkoja asuakseen maalla, mutta mistään jokaiseen kuihtuvaan kylään ei näitä ihmisiä löydy.

Ei toki, mutta ei tässä yksittäistapauksista ole kysekään. Ja pieniä kouluja on lakkautettu kasvukeskuksissakin. Yksikköjen koon kasvattaminen on läpi koko yhteiskunnan menevä ideologinen suunta, jota useimmiten perustellaan säästöllä ja tehokkuudella- katteetta.

Alla Hesarin vieraskynän kirjoitus kyläkouluista.

Kyläkoulujen lopettaminen on lyhytnäköistä

Pienet koulut tarjoavat monipuolisen oppimisympäristön ja ovat tärkeitä alueen yhteisölle.

21.3.2010 3:00


Outi Autti Eeva Kaisa Hyry-Beihammer Autti työskentelee projektitutkijana Oulun yliopiston Thule-instituutissa ja Hyry-Beihammer tutkijatohtorina Suomen Akatemian Elämä paikallaan -tutkimusprojektissa.



Pienet, alle 50 oppilaan suuruiset koulut ovat ahdingossa. Viimeksi kuluneiden lähes kahden vuosikymmenen aikana Suomen pienistä alakouluista on lakkautettu 63 prosenttia. Vuonna 1991 niitä oli 2 084, vuonna 2008 enää 777. Lakkautetut koulut ovat useimmiten kyläkouluja, mutta uhanalaisia näyttävät olevan nyt myös kaupunkien pienet koulut.

Päätöksiä koulujen lopettamisesta on tehty lyhytnäköisesti ja kevein laskelmin, arvioimatta kyläkoulujen vahvuuksia. Perusteluina käytetään yleensä kuntien talousahdinkoa sekä isojen koulujen parempia opiskeluolosuhteita. Perustelut antavat aihetta kritiikkiin.

Koulun henkilökunnan palkkamenojen oletetaan vähenevän, mutta useimmiten myös henkilökunta siirretään uuteen kouluun. Kuljetus- ja matkakustannukset kasvavat, samoin uuden koulun investointimenot. Uusien oppilaiden vuoksi pitää ehkä rakentaa uusia tiloja, korjata vanhoja tai muuttaa tilojen käyttötarkoitusta.

Saavutettavat säästöt eivät siis kaikissa tapauksissa ole huomattavia. Kouluverkon karsiminen on kunnille varsin pieni säästökohde eikä suinkaan ratkaisu kunnallistalouden perusongelmiin.

Opetusta koskevina lakkautusperusteina on mainittu oppimisen ja opettamisen edellytysten vähyys. Pienten koulujen opetuksessa on kuitenkin useita hyviä puolia.

Kyläkoulussa työskentelee yleensä 2–3 opettajaa yhdysluokissa, joissa on eri-ikäisiä oppilaita. Opettajalle yhdysluokka on pedagogisesti haastava, koska oppilaiden pitää saada tasoaan vastaavaa opetusta. Toisaalta se antaa opettajille mahdollisuuden kehittää työtään itsenäisesti erilaisin kokeiluin.

Muun opetuksen uudistukset on kyläkouluissa usein jo koettu. Hyvä esimerkki on Opetushallituksen esitys vuosiluokkiin sitomattomasta opetuksesta, joka mahdollistaisi opetuksen eriyttämisen ja vähentäisi luokalle jäämisiä. Yhdysluokissa on jo nyt käytössä opetusmateriaalia, joka auttaa oppilasta etenemään opiskelussaan omassa tahdissa.

Oppilaalle yhdysluokka tarjoaa monipuolisen oppimisympäristön: nopeasti etenevät pystyvät seuraamaan ylemmän luokan opetusta, ja ylempiluokkalaisille voi antaa vastuuta pienempien neuvomisesta. Näin lapset oppivat oma-aloitteisuuteen ja yhteistyöhön.

Monissa maissa yhdysluokkia perustetaan varta vasten. Eri-ikäisten oppilaiden opettamista samassa ryhmässä pidetään mahdollisuutena siirtyä luokattomaan opetukseen.

Pienet koulut ovat myös kyliensä keskuksia. Niissä järjestetään tapahtumia sekä pidetään yllä sosiaalisia siteitä. Toimiva koulu saattaa houkutella alueelle lapsiperheitä.

Syrjäseudulla koulun lakkauttaminen voi olla kuolinisku koko kyläyhteisölle. Moniin kuntiin kaivataan kipeästi uusia asukkaita, jotta elämisen mahdollisuudet ja palvelutarjonta saataisiin säilytettyä.

Kuntien päätöksentekotapa on huolestuttava: lakkauttamispäätökset tehdään muutamassa kokouksessa, ja kun asiasta tiedotetaan, asukkaiden on jo myöhäistä toimia. Aitoa keskustelua ei käydä eikä lakkauttamiselle mietitä vaihtoehtoja.

Koulun lakkautus on niin laajalti vaikuttava päätös, että se vaatisi taustalleen kattavan arvioinnin. Ratkaisut on tehtävä paikalliset lähtökohdat huomioon ottaen.

Kouluverkon kehittämistyössä olisi otettava yhdeksi vaihtoehdoksi pienten kyläkoulujen säilyttäminen, jopa niiden lisääminen. Aktiivinen ja turvallinen kyläkoulu on hyvä kasvu- ja oppimisympäristö.

Lakkauttamisen pitäisi olla ensisijainen vaihtoehto vain jos koulun oppilasmäärät vähenevät jatkuvasti, opiskeluolot ovat puutteelliset ja suuria investointeja vaativat eikä koululla ole kyläyhteisölle juuri merkitystä.

 

[jaska]

Miten jaska ennen pärjättiin kun asuttiin vielä harvemmassa? Ja mikä on syy ja seuraus tässä kehityksessä?

Mimmoset luokkakoot tuolloin oli? Mimmoset koulumatkat tuolloin oli?

Kyllä se kehitys on parempaankin suuntaan mennyt ja jopa kasvukeskuksissa tuo koulujen yhdistäminen voi olla järkevää. Nykyiset vaatimukset kouluille on kuitenkin semmoiset, että ne voi vaatia isojakin uudistuksia vanhoissa kouluissa ja kuten esim. Ria totesi, niin jos opettajien määrää ei vähennetä, niin ei ne ryhmäkoot kasva, keskimäärin voi jopa pienentyä

Kuten Hesarissa oli hiljattain kolumni, niin joskus pitäisi osata luopuakin. Käpylän lukiotako siinä paikalliset ihmiset puolustu, varmaan ihan koulun puolustuken vuoksi, Käpyläläisetkään ei ko. kouluun hae ...

 

[jaska]

Asiaan, eli Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuusongelmaan, palatakseni. Tuoreimmassa Länsiväylässä oli Johannes Koroman kolumni, joka oli ihan mielenkiintoista luettavaa.. Sitä ei saa kätevästi copy-pastettua tänne, mutta löytää Länsiväylän-nettisivujen kautta...

Tässä on kanssa mielenkiintoinen kirjoitus.

Jos näin jatketaan rakenteita muuttamatta Suomi on romahtanut kun alkanut vuosikymmen vaihtuu seuraavaan. Valtioiden romahduksia on tapahtunut vuosien saatossa useita: viimeisimpänä Kreikka.

 

[Knoukka]

Mimmoset luokkakoot tuolloin oli? Mimmoset koulumatkat tuolloin oli?

Kyllä se kehitys on parempaankin suuntaan mennyt ja jopa kasvukeskuksissa tuo koulujen yhdistäminen voi olla järkevää.

Kyläkoulujen aikaan lyhyemmät. Tosin jos haikailet jonnekin kymmenien vuosia taakse niin on eri juttu...

Kouluissa on viimeiset muutamat vuodet kyllä menty huonompaan. Kyseleppä tutuilta opettajiltasi vaikka. Oli sitten luokan- eli aineopettajia. Opettajan ammatti on luojan kiitos vielä toiveammatti monelle, mutta nykyisessä tilanteessa moni opettaja on uupumuksen ja työolojen vuoksi hakeutumassa muualle.

Tosin tuossa opettajien vuotamisessa on kysymys muustakin kuin resursseista. Tosiasia on, että kouluissa on menty ilmapiirin ja tuloksellisuuden osalta takapakkia viime vuosina ja se tulee heijastumaan vielä kalliisti tulevaisuudessa. Inhimillisesti ja taloudellisesti.

 

[Knoukka]

Asiaan, eli Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuusongelmaan, palatakseni. Tuoreimmassa Länsiväylässä oli Johannes Koroman kolumni, joka oli ihan mielenkiintoista luettavaa.. Sitä ei saa kätevästi copy-pastettua tänne, mutta löytää Länsiväylän-nettisivujen kautta...

Tässä on kanssa mielenkiintoinen kirjoitus.

Noita tuomiopäivän kirjoituksia on muidenkin maiden mediat pullollaan. Ja aiheesta, syystä kaikki tyynni. Romahdus tulee.

Se mua ihmetyttää, että on joku vielä uskoo että kilpailukykyä ja ylipäänsä tätä nykymenoa jatkamalla, vieläpä entisestään kiristämällä ongelmat poistuvat. Eivät poistu vaan pahenevat. Ihminen on luonnonvara siinä missä muukin elonkehä. Pieni huomio työkyvyttömyyden syihin ja seuraamuksiin paljastaa hälyttävän, useimpien tietämän ja monien kieltämän, seikan: ihmisten psyyke ei kestä jatkuvaa epävarmuutta, epäjatkuvuutta ja kilpailua.

Jaskan neuvo on vissiin kiristää ruuvia entisestään? Erityisesti kun länsimaissa on eletty niin vitusti velaksi. Kehitys on mennyt viime vuodet väärään suuntaan. Kohta tulee alasajaón laita, down shifting.

Kun systeemi ja arvot ovat näin pielessä ei säätäminen auta. Siinä siis Vahteran kanssa täysin samoilla linjoilla, että on hallitun alasajon aika. Here we come, Uruguya!

 

[Mosse]

Kuopiossa on 'säästösyistä' kasvatettu luokkakokoja. Särkiniemen oppilaita on siirretty Neulamäkeen.

Eikö hallituksen tavoite ollut juuri päinvastainen ja haluttiin pienentää luokkakokoja. Nyt on kaikenlaista epeliä ja örkkiä, työrauhasta ei tietoakaan ja oppimistulokset mitä ovat.

Pisa-tutkimus voi yllättää lähivuosina.

 

[Archie]

Pehmeät arvot ovat mukavia asioita, kuten kyläkoulujen säilyttäminen tai pienempien opetusryhmien saaminen isoihin kouluihin. Kovat arvot, millä em. maksetaan ovat taas epämukavia juttuja, joista puhuu ulkona 'oikeasta' elämästä olevat moukat.

Jostakin syystä sama keskustelu on vähäisempää mikrotasolla, eli yksityistalouksien osalla. Lähes kaikille ihmisille on selvää, että hankintojen, asumisen, ruuan, harrastusten, ... yms. rahoitukseen on oltava ratkaisu, joka ei perustu vaikkapa jatkuvaan velkaantumiseen. Ihmiset ovat valmiita tinkimään tai muuttamaan tottumuksiaan, mikäli rahat eivät riitä kaikkeen haluttuun.

Jostakin syystä, kun tuo sama kuvio toistuu vaikka kuntatalouden osalta, niin talouden realiteetit unohtuvat monilta, paitsi moukilta... jotka ovat kasaantuneet kunnan päättäviin yksiköihin. Tämä on ihmeellinen tilastollinen yhteensattuma, sillä näin on käynyt lähes kaikissa Suomen kunnissa.

Talousjärjestelmää, kasvua yms. on ihan ok kritisoida, mutta tosiasia on, että koko meidän elämäntapamme perustuu siihen. Se on myös mahdollistanut kaikki ne lukuisat hyvinvointipalvelut, joita suomalaiset käyttävät. Talousjärjestelmän romahtaminen aiheuttaisi eniten ongelmia köyhille, velkaantuneille.. ja ylipätään kaikille, joilla on jo valmiiksi ongelmia. Se ei tekisi rikkaista ja köyhistä tasa-arvoisempia, vaan lisäisi eroa entisestään. Siksipä olisi hyvä, että talousjärjestelmämme säilyisi, mutta että se muuttaisi muotoaan ajan kuluessa. Avainasemassahan ovat ihmiset itse ja heidän valintansa.

 

[jaska]

Monen mielestä paluu 70-80 -luvun (tai jopa 50-luvun) "rauhalliseen" ilmapiiriin ois hienoa. Mutta koitappa siihen yhteyteen ehdottaa että myös yhteiskunnan palvelut riisutaan tuolle tasolle.

 

[Mosse]

Pehmeät arvot ovat mukavia asioita, kuten kyläkoulujen säilyttäminen tai pienempien opetusryhmien saaminen isoihin kouluihin.

Tässa tapauksessa kyseessä ei ole 'saaminen'.

No, on täällä muitakin laittomuuksia, kuten opettajien pakkolomat tms. sivistyksen elkeitä näkynyt.

 

[Mosse]

Monen mielestä paluu 70-80 -luvun (tai jopa 50-luvun) "rauhalliseen" ilmapiiriin ois hienoa. Mutta koitappa siihen yhteyteen ehdottaa että myös yhteiskunnan palvelut riisutaan tuolle tasolle.

Mulle riittäis ihan 2008 taso.

 

[Archie]

Tässa tapauksessa kyseessä ei ole 'saaminen'.

No, on täällä muitakin laittomuuksia, kuten opettajien pakkolomat tms. sivistyksen elkeitä näkynyt.

Tiedän nämä kuviot. Meidän tyttö on jossakin 28 henkilön pikkuluokassa, ja turhautuu siellä aina toisinaan. Totesi että esikoulussakin kävivät asioita nopeammin läpi.

 

[jaska]

Mulle riittäis ihan 2008 taso.

ja varmasti sitten kaikille esim. eläkkeissä ja kunnallisella sektorilla töissä oleville riittää palkaksi tuo 2008 taso ?

 

[Knoukka]

Monen mielestä paluu 70-80 -luvun (tai jopa 50-luvun) "rauhalliseen" ilmapiiriin ois hienoa. Mutta koitappa siihen yhteyteen ehdottaa että myös yhteiskunnan palvelut riisutaan tuolle tasolle.

Hitaampi ja rauhallisempi meno ei tarkoita kehityksen teknologisen ja tiedollisen kellon takaisinpäin kääntämistä. Laatu korvaa tässäkin määrän. Down shiftaajia tunnen monia ja nähdäkseni elämänlaadun parantuminen korreloituu vahvasti myös työn laatuun.

Palveluita toki joudutaan riisumaan, mutta tässä muutoksessa myös osa ihmisistä suuntautuisi ihmismäisempään ja merkityksellisempään työhön. Nyt liian moni ihminen väsyy työssä, jonka seurauksena tuotetaan tavaroita ja palveluita, joita ei aidosti tarvita.

Ja tuo jos mikä on tuhlausta. Tuli mieleen eilinen, mutta näkemättä jäänyt dokkari Päivitä minut. On pään työntämistä pensaaseen puhua vain ja ainoastaan veroeuroista, vientituloista ja rahasta ylipäänsä jos keinot näiden saamiseen eivät tuota tarpeellisia ja aitoja palveluita tai tavaroita. Mutta tähän ongelma on kyllä globaalia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Toinen huoltosuhdetta tasapainottava tekijä voisi olla ihmistä vähemmän kuluttava työ(ja muukin)ympäristö, mikä kohentaisi kansanterveyttä. Tämän seurauksena palveluita tarvittaisiin vähemmän.

Jälkimmäinen erityisesti siksi, että masennus ja työuupumus ovat ja tulevat enenevässä määrin olemaan suurimmat ennenaikaisen työkyvyttömyyden syyt.

 

[Sam]

Hitaampi ja rauhallisempi meno ei tarkoita kehityksen teknologisen ja tiedollisen kellon takaisinpäin kääntämistä. Laatu korvaa tässäkin määrän. Down shiftaajia tunnen monia ja nähdäkseni elämänlaadun parantuminen korreloituu vahvasti myös työn laatuun.

Palveluita toki joudutaan riisumaan, mutta tässä muutoksessa myös osa ihmisistä suuntautuisi ihmismäisempään ja merkityksellisempään työhön. Nyt liian moni ihminen väsyy työssä, jonka seurauksena tuotetaan tavaroita ja palveluita, joita ei aidosti tarvita.

Ja tuo jos mikä on tuhlausta. Tuli mieleen eilinen, mutta näkemättä jäänyt dokkari Päivitä minut. On pään työntämistä pensaaseen puhua vain ja ainoastaan veroeuroista, vientituloista ja rahasta ylipäänsä jos keinot näiden saamiseen eivät tuota tarpeellisia ja aitoja palveluita tai tavaroita. Mutta tähän ongelma on kyllä globaalia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Toinen huoltosuhdetta tasapainottava tekijä voisi olla ihmistä vähemmän kuluttava työ(ja muukin)ympäristö, mikä kohentaisi kansanterveyttä. Tämän seurauksena palveluita tarvittaisiin vähemmän.

Jälkimmäinen erityisesti siksi, että masennus ja työuupumus ovat ja tulevat enenevässä määrin olemaan suurimmat ennenaikaisen työkyvyttömyyden syyt.

Minä satuin ihan vahingossa katsomaan tuon. Oli telkkari päällä, kun piti mennä pyykkiä hakemaan koneesta, mutta niin vain jäin lähes tunniksi toljottamaan töllötintä.

Minä tein tietoisen päätöksen ja vaihdoin uramahdollisuuden rauhallisempaan rytmiin. Ansiotaso jää huomattavasti siitä, mitä tarjottiin toisaalla, mutta kokonaisuuden kannalta elämä on varmasti näin rikkaampaa. Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Työuupumus ja sen seurauksena tuleva työkyvyttömyys on jo nyt vakava yhteiskunnallinen ongelma. Huolestuttavaa tässä on, että se koskettaa kaikkia työelämässä olevia ikäluokkia. Nyt jo nuoret, alle kolmekymppiset polttavat itsensä loppuun jatkuvassa oravanpyörässä. Mielenterveyden mennessä, paluu ei välttämättä ole mahdollista edes kymmenen vuoden päästä. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle. On myös valtava joukko yli 50 vuotiaita, jotka kärvistelevät päivä kerrallaan, jaksaakseen eläkeikään asti. Masentavaa seurata tuotakin. Tämä raju muutos on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana, joskin merkkejä tästä saatiin jo edellisestä lamasta.

 

[Archie]

Down shiftaajia tunnen monia ja nähdäkseni elämänlaadun parantuminen korreloituu vahvasti myös työn laatuun.

Tässä on olennainen pointti, muutos lähtee ihmisistä, jotka tekevät erilaisia valintoja. Vähitellen yritykset, yhteiskunta ja kaikki muukin muuttuu mukana. Näin se on aina ollut. Toive siitä, että muutos tapahtuisi toistepäin on sula mahdottomuus.

 

[Knoukka]

Pehmeät arvot ovat mukavia asioita, kuten kyläkoulujen säilyttäminen tai pienempien opetusryhmien saaminen isoihin kouluihin. Kovat arvot, millä em. maksetaan ovat taas epämukavia juttuja, joista puhuu ulkona 'oikeasta' elämästä olevat moukat.

Monesti on vain niin, että kovat arvot yhdistetään pehmeisiin tietoihin. Näin monesti esimerkiksi säästöjä perusteltaessa.

Sama yhdistelmä aiheutti muun muassa nykyisen finanssikriisin seurauksineen. Arvot oli kovemmat siinä maailmassa kuin missään, mutta tieto sitäkin pehmeämpää.

Oikea yhdistelmähän olisi kovat tiedot ja pehmeät arvot.

 

[SOKO]

Jostakin syystä sama keskustelu on vähäisempää mikrotasolla, eli yksityistalouksien osalla. Lähes kaikille ihmisille on selvää, että hankintojen, asumisen, ruuan, harrastusten, ... yms. rahoitukseen on oltava ratkaisu, joka ei perustu vaikkapa jatkuvaan velkaantumiseen. Ihmiset ovat valmiita tinkimään tai muuttamaan tottumuksiaan, mikäli rahat eivät riitä kaikkeen haluttuun.

Olen erimieltä. Mikrotasolla valtaosalla kotitalouksista on asuntolaina, jotka ei ihan 10 vuodessa takaisin makseta. Pidempiaikainen työttömyys tai asuntojen hintojen romahdus tipauttaa monen mikrotasolla, tämän hetken tietojen mukaan järkeväksi kehutun lainanottajan äkkiä fakki-idioottien joukkoon. Vasta nyt pankkeja on alettu ohjeistamaan, että takaisinmaksusuunnitelman pitäisi perustua vähintään 5 prosentin korkotasoon. Kotitalouksien velkaantuminen on ylipäätään kasvanut todella huomattavasti.. Toki monessa muussa maassa velkaantuminen on ollut nopeampaa, mutta myytti mikrotason päätösten ylimaallisesta järkevyydestä olisi hyvä pikkuhiljaa heittää romukoppaan myös Suomen osalta. Minkäänlaista tukea ei ko. myytille saa tilastoista.

Kotitalouksien velkaantumisaste nousi syyskuun (vuosi 2007) lopussa 101,8 prosenttiin, mikä tarkoittaa, että yhden vuoden kotitalouksien käytettävissä olevalla tulolla ei pystyttäisi maksamaan koko velkataakkaa pois.
---
Velkaantumisaste oli ennen viimeistä lamaa enimmillään 80–90 prosenttia, yliaktuaari Olli Savela vertasi.

Tässä vielä kuvaaja 1975-2008 kehityksestä.
http://www.stat.fi/til/rtp/2008/rtp_2008_2010-01-29_kuv_004_fi.html

Kymmenessä vuodessa velkaantumisasti on noussut 57 prosentista yli 100 prosenttiin. Keskimääräinen asuntolaina-aika on kasvanut samassa ajassa alle 15 vuodesta 20 vuoden tuntumaan.