Kiltti maksaa, kauppa kiittää
Suomi on kallein euromaa. Se on aika kyseenalainen kunnia. Täkäläiset hinnat ovat peräti 25 prosenttia päälle muiden EU-maiden keskiarvon. Suomea kalliimpia maita Euroopassa ovat vain Sveitsi, Norja, Tanska ja Ruotsi, mutta näistä maista kaksi kalleinta ei kuulu unioniin eikä kaksi muuta euroon.
Vertailu asettuu vielä dramaattisempaan valoon, jos hintoja verrataan nettoansioihin. Kun Suomi sijoittuu näissäkin vertailuissa kalleimpien joukkoon, syö verottaja huomattavan osan palkkapussista ennen kuin suomalaiset pääsevät ylihintaisille ostoksilleen. Osuvalla tavalla tilanteesta kertoo Veronmaksajien keskusliiton taksvärkkipäivä-laskelma: tänä vuonna vasta kesäkuun 12. päivän jälkeen palkansaaja on alkanut ansaita itselleen. Alkuvuoden tienestit ovat menneet yhteiskunnalle.
Pitkillä matkoilla tai pohjoisella sijainnilla voidaan perustella hintatasoa, mutta se ei ole ollenkaan koko totuus. Kalleimmissa maissa näyttää olevan myös eniten keskittyneet kaupan rakenteet. Kalliita tuotteita ostetaan, kun tarjolla on vain kalliita tuotteita. Aitoon kilpailuun on vielä pitkä matka.
Hinnat pysyvät pilvissä, jos asiakkaat maksavat. Määrätietoinen kuluttajaliike ei Suomessa ota ilmaa siipiensä alle, vaikka aihetta olisi. Taitava kuluttaja sen sijaan pystyy omissa valinnoissaan tekemään kunnon tilin vertaamalla hintoja ja tarvittaessa jopa tinkimällä. Turha ujous tulee kalliiksi.
Ahneesta hinnoittelusta ikävänä esimerkkinä ovat parhaillaan pyörivät alennusmyynnit. Kymmenien prosenttien alennukset kertovat suoraan, että alkukesästä on asiakkailta yritetty pyytää roimia ylihintoja. Hätäisimmät ovat maksaneet.
