Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista,
ja irvistäen paloviinaa juo, kun askarrellaan tappolista.
On nynny ämmä pullasorsa, joka muutosmusiikkia soittaa.
On paperia sen Opel Corsa, kun panssarivaunu tiet tasoittaa.
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka jää rajan taa.
Jos koputetaan oveen bunkkerin on tunnuslause koskaan et muuttua
saa... Koskaan et muuttua saa...
Ja moni tulee vielä kaatumaan, ja katumaan, että edes sattui syntymään.
Kun rankkojen ankkojen opetusryhmä tulee teille tahtia näyttämään!
Niin aseita sormeilee räpylät hikiset.
Kuolet, jollet näkemyksiään jaa.
Vaan sinäkin rankka ankka vielä vikiset, kun bunkkerissa
jokin rasahtaa.