Sörsselsön
Kui hianoo se sit on?
Alle 1.5 erää ja tilanne on 0-4 vieraille, samalla kun lihikset/makkarat loppuu erätauolla.
Rallipäiväkirja
- Viestiketjun aloittaja Norman
- Aloituspäivämäärä
Arskarally
Well-known member
- Liittynyt
- 23.8.2022
- Viestit
- 301
JMK-Ralli 2024: hangessa jouduttiin hieman rämpimään, kun mentiin EK:n 1 (Patajoki) katselupaikalle Touvilantien ja Karhumäentien risteyksessä. Paikka ei tarjonnut sinällään tapahtumia, ainoastaan Pekka Altin Starletista meni jarrut juuri ennen risteystä ja niinpä edessä oli keskeytys meidän paikkaan.
Lisäksi käytiin EK:lla 5 Huhtia, jossa katsottiin Valkealuomentien ja Lehtomäentien risteyksessä nelivetojen loppuun asti kaikki autot. Mukava reissu, vaikkakin tykkään enemmän kesäralleista miellyttävämpien lämpötilojen takia
Lisäksi käytiin EK:lla 5 Huhtia, jossa katsottiin Valkealuomentien ja Lehtomäentien risteyksessä nelivetojen loppuun asti kaikki autot. Mukava reissu, vaikkakin tykkään enemmän kesäralleista miellyttävämpien lämpötilojen takia
Mahlainen jarruton
Well-known member
27.1.2024 JMK-ralli, Jämsä
Penkkakauden avajaiset pääsivät itselläni venähtämään myöhäiselle tammikuulle asti, mutta Jämsään oli kertakaikkisesti lähdettävä. Ennakkotutustuminen reittiin jäi paljolti laiskuuden takia ykkösen läpiajeluun. Pari paikkaa iskikin silmään: aivan törkeän kimurantti talonpihan nyppyvasen huomiolla (toki viime vuoden Sectostakin tuttu toisin päin) ja maalin kupeessa ollut pudottava oikea pellolle. Jälkimmäinen näytti minusta aika hyvältä, ja jotenkin vähän vauhdikkaampi valinta sytytti enemmän kuin tökkötalonpiha. Ensimmäisestä oli sen verran etukäteispulinaakin, että ajattelin menon hyytyvän ihan kävelyvauhtiseksi.
Koska ykkösen maalissa oli pysäköinti kielletty, väki seikkaili pelto-oikeaan kuka mitäkin väylää. Pienemmät välitiet olivat asutuksen takia ymmärrettävästikin kiellettyjä kulkureittejä. Puolisentoista tuntia ennen erikoiskokeen alkua metsään ja pellon poikki oli tallautunut jo pieni polku – kiitos teille, tienraivaajat!
Paikkavalinta osoittautui tietysti vääräksi. Aivan alkupäässä hankeen otettiin kevyitä kosketuksia, mutta ensimmäisen 70 kuljettajaparin aikana mitään muuta mainittavaa ei tapahtunut ja auto autolta linjat muuttuivat jonomaisemmiksi. Samaan aikaan kuului ja näkyi, että nettiinkin striimatulla huomiolla kolisee. Tässä vaiheessa minä ja moni muu sortui klassiseen paikanvaihtoon. Reilun puolentoista kilometrin taival osoittautui yllättävän hidas- ja hankalakulkuiseksi, koska tie oli niin kapea ja kinokset korkeita. Varsin karusti matkalla kävi myös ilmi, että olen aivan rapakunnossa. Puuskuttaessani hangessa ohitseni paineli väsymättömästi iso liuta kansssakatsojia. Pihapaikkaan päästessäni huohotin ja horjuin kuin Tour de skin loppunousun jäljiltä. Ei ole kevyttä touhua ammattikatsominen.
Ikävästi kävi myös niin (kuten usein paikkaa vaihtaessa tapahtuu), että uusi paikka ei sitten enää oikein toimikaan. No, sentään jonkinlaisia tilanteita pieniä tilanteita (ei nostoja) syntyi ja yksi sisäpenkkaan töpsähdys (nosto). Koska paluumatka autollekin venähti paikanvaihdon myötä likipitäen kolmeen kilometriin, en jaksanut lähteä enää yrittämään vitoselle. Penkkakausi on nyt joka tapauksessa avattu, kylmä ei hankireippailun takia koetellut ja nollakisaksikaan tätä ei voi kutsua, vaikka enimmät tapahtumat jäivätkin näkemättä.
Vielä sivuhuomio: ykkösen viimeinen auto olikin yllättäen Yaniv Bar, joka ilmestyi kuin tyhjästä useimpien kuviteltua kaikkien autojen tulleen. Väki ehti onneksi hyppimään hankeen. Hyvä muistutus siitä, että kannattaa ihan oikeasti olla varma siitä, että viimeinen auto on viimeinen.
Penkkakauden avajaiset pääsivät itselläni venähtämään myöhäiselle tammikuulle asti, mutta Jämsään oli kertakaikkisesti lähdettävä. Ennakkotutustuminen reittiin jäi paljolti laiskuuden takia ykkösen läpiajeluun. Pari paikkaa iskikin silmään: aivan törkeän kimurantti talonpihan nyppyvasen huomiolla (toki viime vuoden Sectostakin tuttu toisin päin) ja maalin kupeessa ollut pudottava oikea pellolle. Jälkimmäinen näytti minusta aika hyvältä, ja jotenkin vähän vauhdikkaampi valinta sytytti enemmän kuin tökkötalonpiha. Ensimmäisestä oli sen verran etukäteispulinaakin, että ajattelin menon hyytyvän ihan kävelyvauhtiseksi.
Koska ykkösen maalissa oli pysäköinti kielletty, väki seikkaili pelto-oikeaan kuka mitäkin väylää. Pienemmät välitiet olivat asutuksen takia ymmärrettävästikin kiellettyjä kulkureittejä. Puolisentoista tuntia ennen erikoiskokeen alkua metsään ja pellon poikki oli tallautunut jo pieni polku – kiitos teille, tienraivaajat!
Paikkavalinta osoittautui tietysti vääräksi. Aivan alkupäässä hankeen otettiin kevyitä kosketuksia, mutta ensimmäisen 70 kuljettajaparin aikana mitään muuta mainittavaa ei tapahtunut ja auto autolta linjat muuttuivat jonomaisemmiksi. Samaan aikaan kuului ja näkyi, että nettiinkin striimatulla huomiolla kolisee. Tässä vaiheessa minä ja moni muu sortui klassiseen paikanvaihtoon. Reilun puolentoista kilometrin taival osoittautui yllättävän hidas- ja hankalakulkuiseksi, koska tie oli niin kapea ja kinokset korkeita. Varsin karusti matkalla kävi myös ilmi, että olen aivan rapakunnossa. Puuskuttaessani hangessa ohitseni paineli väsymättömästi iso liuta kansssakatsojia. Pihapaikkaan päästessäni huohotin ja horjuin kuin Tour de skin loppunousun jäljiltä. Ei ole kevyttä touhua ammattikatsominen.
Ikävästi kävi myös niin (kuten usein paikkaa vaihtaessa tapahtuu), että uusi paikka ei sitten enää oikein toimikaan. No, sentään jonkinlaisia tilanteita pieniä tilanteita (ei nostoja) syntyi ja yksi sisäpenkkaan töpsähdys (nosto). Koska paluumatka autollekin venähti paikanvaihdon myötä likipitäen kolmeen kilometriin, en jaksanut lähteä enää yrittämään vitoselle. Penkkakausi on nyt joka tapauksessa avattu, kylmä ei hankireippailun takia koetellut ja nollakisaksikaan tätä ei voi kutsua, vaikka enimmät tapahtumat jäivätkin näkemättä.
Vielä sivuhuomio: ykkösen viimeinen auto olikin yllättäen Yaniv Bar, joka ilmestyi kuin tyhjästä useimpien kuviteltua kaikkien autojen tulleen. Väki ehti onneksi hyppimään hankeen. Hyvä muistutus siitä, että kannattaa ihan oikeasti olla varma siitä, että viimeinen auto on viimeinen.
Viimeksi muokattu:
Onzah
Suurmestari
JMK-Ralli 27.1.2024
Liikkeelle seiskan aikaan Jyväskylästä, läpiajettuina ennen kisaa EK:t 1, 2 ja 5. Alkulenkille valinta oli jo tehty hyvissä ajoin ennen kisaa, en tiedä oliko valinta väärä vai johtuiko se Pynskin punaisesta takista, mutta tapahtumat jäivät Vaherin alamäkioikeassa vähiin. Nuotin kärki tuli toki komeasti, mutta sen jälkeen melkolailla jonopyörää oli suorittaminen. Joku vihreä Bemari tuli ihan mukavasti välissä. 110 autoa katseltiin ja todettiin, että vaihdetaanpa pätkää.
Vitoselle siis suunta, ja kun oltiin päivän aikana kuultu ykköspätkän huomion toimivuudesta, niin mentiin sitten testaamaan legendaarista vanhaa paikkaa pitkän suoran päästä. Paikassa 50+ henkeä, nuotin kärki tuli jälleen komeasti. Pauli Junttilalle paikka tuli ilmeisen kovasti tauluun, ja hän päätyikin ilmavan lennon jälkeen katolleen ojaan. Jonkun aikaa siinä aherrettiin, jotta saatiin Bemari pois ojasta. Kaikeksi onneksi miehet säilyivät ehjänä, ja autokin lähti pätkän jälkeen käyntiin, ja sillä jopa ajettiin, joten vauriot olivat enemmän kosmeettisia. Tapahtumat jäivät tuota Junttilan huimistelua lukuunottamatta melko vähiin, joku vakioluokan auto veteli koko mutkan vähän leveämmin, ja muutaman kuskin lisävalot osoittelivat suoraan penkalle, mutta varsin varovaista oli meno lumisateen käynnistymisen jälkeen.
Ihan mukava päivä kaiken kaikkiaan, paljon tuttuja penkalla, joiden kanssa höpötellessä aikakin meni sukkelaan. Ja kyllähän rehti huima lämmittää mieltä vielä ensi joulunakin.
Seuraavana vuorossa Kaustinen, tai Toivakka. Saas nähdä.
Liikkeelle seiskan aikaan Jyväskylästä, läpiajettuina ennen kisaa EK:t 1, 2 ja 5. Alkulenkille valinta oli jo tehty hyvissä ajoin ennen kisaa, en tiedä oliko valinta väärä vai johtuiko se Pynskin punaisesta takista, mutta tapahtumat jäivät Vaherin alamäkioikeassa vähiin. Nuotin kärki tuli toki komeasti, mutta sen jälkeen melkolailla jonopyörää oli suorittaminen. Joku vihreä Bemari tuli ihan mukavasti välissä. 110 autoa katseltiin ja todettiin, että vaihdetaanpa pätkää.
Vitoselle siis suunta, ja kun oltiin päivän aikana kuultu ykköspätkän huomion toimivuudesta, niin mentiin sitten testaamaan legendaarista vanhaa paikkaa pitkän suoran päästä. Paikassa 50+ henkeä, nuotin kärki tuli jälleen komeasti. Pauli Junttilalle paikka tuli ilmeisen kovasti tauluun, ja hän päätyikin ilmavan lennon jälkeen katolleen ojaan. Jonkun aikaa siinä aherrettiin, jotta saatiin Bemari pois ojasta. Kaikeksi onneksi miehet säilyivät ehjänä, ja autokin lähti pätkän jälkeen käyntiin, ja sillä jopa ajettiin, joten vauriot olivat enemmän kosmeettisia. Tapahtumat jäivät tuota Junttilan huimistelua lukuunottamatta melko vähiin, joku vakioluokan auto veteli koko mutkan vähän leveämmin, ja muutaman kuskin lisävalot osoittelivat suoraan penkalle, mutta varsin varovaista oli meno lumisateen käynnistymisen jälkeen.
Ihan mukava päivä kaiken kaikkiaan, paljon tuttuja penkalla, joiden kanssa höpötellessä aikakin meni sukkelaan. Ja kyllähän rehti huima lämmittää mieltä vielä ensi joulunakin.
Seuraavana vuorossa Kaustinen, tai Toivakka. Saas nähdä.
AnttiL
Reittinörtti
Lähti tokavikana ja ajoi hankeen 500m lähdöstä. Mutta tosiaan, vika auto voi olla saanut vaikka 10min at:ta ja olla täten myöhässä
DC
Helsingin UA
Nyt voi kylmää olutta ottaa hyvällä omallatunnolla reippaamminkin, lahtelaisten jättäminen pisteittä oli hieno teko.
Ojarumpu
Synkkä EI rallille
- Liittynyt
- 23.4.2019
- Viestit
- 648
Jämsässä käytiin ja hauskaahan se oli.
E. Voisi näemmä kuvitella, että Onzahin perävalojen mukaan mentiin; valikoitiin samat paikat.
Alun perin autokuntamme suunnitelma oli ajella ennakkohuhujen perusteella 1,2 ja 5 läpi, mutta Keski-Suomen lähestyessä karsiutui ensin ykkönen ja lopulta kakkosen jälkeen myös vitonen läpi ajettavien listalta.
Aloituspaikaksi arvoimme muutama vuosi sitten toimineen putoavan oikean ja loppuosuuden nousevan hakkuuoikean väliltä. Vanhan paikan noin 800m jalkamarssi voitti kolmen kilsan vastaavan selkeällä porukan äänienemmistöllä, eikä valinnassa varsinaisesti valitettavaa tässä ns. Raiskissa ollut. Asunmaasta lähtien nuottiukot tulivat pilvenlaitaan verrattavissa olevalla kyydillä kahva edellä paikkaan upeine kivitalon hintaisine laitteineen. Tässä katseltiinkin miltei kaikki numerot saldoilta välttyen, ja niistä ykköspätkältä ilmoituksia puhelimeen saaden. Kauppinen ilmeisesti oli ulkoillut vaihtoehtona olleessa hakkuuoikeassa.
Vitoselle mentiinkin sitten sokkona muiden nuoteilla. Historian ja vauhdikkuuden vuoksi päädyttiin lopulta huomiolle, jossa Junttila suorittikin melko ilmavat voltit. Bemari otti pahasti osumaa mutta kuljettajat eivät niinkään, joten voidaan sanoa kaiken päättyneen hyvin. Pimeys laskeutui ja yrkkä paikassa tippui.
Autokunnastamme 50% käveli autolle päin jo ennen vikoja autoja kopaten edellisviesteissä mainitun Barin hartialukkoineen vielä oikeasta takapiikistä. Nostan hattua ajoitukselle
Kaatuneille (näitä olikin vissiin runsaasti tänään) tsemppiä pajoitukseen ja meille muille myös jatkoon suopeita penkkakelejä.
Torstaina lähdetään Tunturiin. Muistakaa katsoa Onzahin ja Pynskin reittiennakointi tiistaina!
E. Voisi näemmä kuvitella, että Onzahin perävalojen mukaan mentiin; valikoitiin samat paikat.
Alun perin autokuntamme suunnitelma oli ajella ennakkohuhujen perusteella 1,2 ja 5 läpi, mutta Keski-Suomen lähestyessä karsiutui ensin ykkönen ja lopulta kakkosen jälkeen myös vitonen läpi ajettavien listalta.
Aloituspaikaksi arvoimme muutama vuosi sitten toimineen putoavan oikean ja loppuosuuden nousevan hakkuuoikean väliltä. Vanhan paikan noin 800m jalkamarssi voitti kolmen kilsan vastaavan selkeällä porukan äänienemmistöllä, eikä valinnassa varsinaisesti valitettavaa tässä ns. Raiskissa ollut. Asunmaasta lähtien nuottiukot tulivat pilvenlaitaan verrattavissa olevalla kyydillä kahva edellä paikkaan upeine kivitalon hintaisine laitteineen. Tässä katseltiinkin miltei kaikki numerot saldoilta välttyen, ja niistä ykköspätkältä ilmoituksia puhelimeen saaden. Kauppinen ilmeisesti oli ulkoillut vaihtoehtona olleessa hakkuuoikeassa.
Vitoselle mentiinkin sitten sokkona muiden nuoteilla. Historian ja vauhdikkuuden vuoksi päädyttiin lopulta huomiolle, jossa Junttila suorittikin melko ilmavat voltit. Bemari otti pahasti osumaa mutta kuljettajat eivät niinkään, joten voidaan sanoa kaiken päättyneen hyvin. Pimeys laskeutui ja yrkkä paikassa tippui.
Autokunnastamme 50% käveli autolle päin jo ennen vikoja autoja kopaten edellisviesteissä mainitun Barin hartialukkoineen vielä oikeasta takapiikistä. Nostan hattua ajoitukselle
Kaatuneille (näitä olikin vissiin runsaasti tänään) tsemppiä pajoitukseen ja meille muille myös jatkoon suopeita penkkakelejä.
Torstaina lähdetään Tunturiin. Muistakaa katsoa Onzahin ja Pynskin reittiennakointi tiistaina!
Lupatarkastaja
Well-known member
- Liittynyt
- 18.3.2009
- Viestit
- 1712
JMK-ralli 2024
Yksi kolmesta tai neljästä kotikisastani, niin selvä homma, että lähdettiin ulkoilmapäivää viettämään. Saavuin aamujunalla Tampereelta katettuun pöytään.
Päivä lähtisi käyntiin kaverini visiosta, rallin melkeinpä ensimmäisestä mutkasta, noin 500 metriä EK1 lähdöstä. Parkissa oli vain järkkärien autoja 30 min ennen alkua ja paikassa oli lopulta neljä muuta meidän lisäksi. Oli hyvin viihdyttävä paikka katsoa rallia. Vasuri sumputti hyvin, minkä lisäksi näki oikean ja seuraavan vasurin. Kyytiä oli ja naamanliikkeitä. Nevä levitti penkkaa ekana. Borodin otti flipperiä penkasta penkkaan, mutta ei imaissut. #109 pompotteli sen verran, että spinnas ja auton kääntämisessä meni 1,5 minuuttia, sen verran ahdas oli paikka.
Oltiin jo reput selässä valmiina jatkamaan vitoselle, kun Bar tuli ja sumppu pääsi yllättämään, korjasi siitä oikeaan niin, että perä siirsi penkkaa ainakin metrillä - lumet meidän päälle, totta kai - ja pökkäs keula edellä vastapuolelle penkkaan kiinni. Itse hoidin varotusta Burgerin ajan ja sitten vilkkuikin jo purkuauton valot, Bar saatiin irti jatkamaan purkuauton eteen. Oli viihdyttävä paikka pikkutilanteilla.
Vitosella matkanjohtajan myymä 1,5 km risteyksestä myötäseen osoittautuikin 2,5 kilometriksi. Ei siinä mitään. Muut katsojat tuolla kulmalla jatkoivat vielä parisataa metriä kauemmas. Katteltiin komealta hongalta alas vasemmalle pudottavaa ja ylös nousevaa paikkaa. Kyytiä joo ja ihan keskenämme saatiin olla. Yhtä pientä penkansiirtoa lukuunottamatta ei kuitenkaan mainintoja.
Oli mukava päivä seuran, sään ja ralliautoilun puolesta. Ulkoilmaharrastus jatkuu muutaman viikon päästä Uumajassa.
Yksi kolmesta tai neljästä kotikisastani, niin selvä homma, että lähdettiin ulkoilmapäivää viettämään. Saavuin aamujunalla Tampereelta katettuun pöytään.
Päivä lähtisi käyntiin kaverini visiosta, rallin melkeinpä ensimmäisestä mutkasta, noin 500 metriä EK1 lähdöstä. Parkissa oli vain järkkärien autoja 30 min ennen alkua ja paikassa oli lopulta neljä muuta meidän lisäksi. Oli hyvin viihdyttävä paikka katsoa rallia. Vasuri sumputti hyvin, minkä lisäksi näki oikean ja seuraavan vasurin. Kyytiä oli ja naamanliikkeitä. Nevä levitti penkkaa ekana. Borodin otti flipperiä penkasta penkkaan, mutta ei imaissut. #109 pompotteli sen verran, että spinnas ja auton kääntämisessä meni 1,5 minuuttia, sen verran ahdas oli paikka.
Oltiin jo reput selässä valmiina jatkamaan vitoselle, kun Bar tuli ja sumppu pääsi yllättämään, korjasi siitä oikeaan niin, että perä siirsi penkkaa ainakin metrillä - lumet meidän päälle, totta kai - ja pökkäs keula edellä vastapuolelle penkkaan kiinni. Itse hoidin varotusta Burgerin ajan ja sitten vilkkuikin jo purkuauton valot, Bar saatiin irti jatkamaan purkuauton eteen. Oli viihdyttävä paikka pikkutilanteilla.
Vitosella matkanjohtajan myymä 1,5 km risteyksestä myötäseen osoittautuikin 2,5 kilometriksi. Ei siinä mitään. Muut katsojat tuolla kulmalla jatkoivat vielä parisataa metriä kauemmas. Katteltiin komealta hongalta alas vasemmalle pudottavaa ja ylös nousevaa paikkaa. Kyytiä joo ja ihan keskenämme saatiin olla. Yhtä pientä penkansiirtoa lukuunottamatta ei kuitenkaan mainintoja.
Oli mukava päivä seuran, sään ja ralliautoilun puolesta. Ulkoilmaharrastus jatkuu muutaman viikon päästä Uumajassa.
Sun_0)))
Well-known member
Metalli Järvelä Ralli 2024
Penkkakausi avattiin tänä vuonna Kaustisilta vaikka aamulla meinasi eilen illalla töissä venähtänyt selkä meinasi hieman vastustaa, mutta matkaan kuitenkin päätin lähteä. Aamulla kaikki pätkät läpi ja nelosta läpi ajaessa sattui itselleni koko rallin kovin tilanne kun vastaantulevaa traktoria väistäessäni koin pieniä sydämmen tykytyksiä, kun tie oli aurattu hieman todellisuutta leveämmäksi ja renkaat upposivat hankeen, mutta juuri ja juuri jaksoi auto nousta vielä itse takaisin tielle. Paikaksi valikoitui kolmosen 4,1km pitkän suoran päässä oleva nopee oikea jonka ajattelin olevan vauhdikas ja näyttävä paikka, mutta ihan muutamaa kuskia lukuunottamatta tuntui yrkkä olevan kateissa ja tarjolla olikin vain pelkkää jonopyörää. Melkein olisi voinut jäädä kotiin parantelemaan selkää. Onneksi kausi jatkuu parin viikon päästä Uumajasta jossa ei pitäisi olla yrkästä puutetta.
Penkkakausi avattiin tänä vuonna Kaustisilta vaikka aamulla meinasi eilen illalla töissä venähtänyt selkä meinasi hieman vastustaa, mutta matkaan kuitenkin päätin lähteä. Aamulla kaikki pätkät läpi ja nelosta läpi ajaessa sattui itselleni koko rallin kovin tilanne kun vastaantulevaa traktoria väistäessäni koin pieniä sydämmen tykytyksiä, kun tie oli aurattu hieman todellisuutta leveämmäksi ja renkaat upposivat hankeen, mutta juuri ja juuri jaksoi auto nousta vielä itse takaisin tielle. Paikaksi valikoitui kolmosen 4,1km pitkän suoran päässä oleva nopee oikea jonka ajattelin olevan vauhdikas ja näyttävä paikka, mutta ihan muutamaa kuskia lukuunottamatta tuntui yrkkä olevan kateissa ja tarjolla olikin vain pelkkää jonopyörää. Melkein olisi voinut jäädä kotiin parantelemaan selkää. Onneksi kausi jatkuu parin viikon päästä Uumajasta jossa ei pitäisi olla yrkästä puutetta.
AnttiL
Reittinörtti
Pirkanhovi Sprint.
Henkinen hyvitys peruuntuneesta Jämsästä. Helppo lähtee kun kotoa pelipaikoille alle puoli tuntia. Eka veto lopun pienen tien s-mutkassa ja toka veto ison tien keskimmäisessä vasurissa. Ekassa jopa V-autot näytti viihdyttäviltä (vai vaikuttiko asiaan, että ne oli lähtölistalla ekana?). Hyviä liippejä mutta ei edes mitään kunnon tilanteita. Silti oikein mukava reissu.
Henkinen hyvitys peruuntuneesta Jämsästä. Helppo lähtee kun kotoa pelipaikoille alle puoli tuntia. Eka veto lopun pienen tien s-mutkassa ja toka veto ison tien keskimmäisessä vasurissa. Ekassa jopa V-autot näytti viihdyttäviltä (vai vaikuttiko asiaan, että ne oli lähtölistalla ekana?). Hyviä liippejä mutta ei edes mitään kunnon tilanteita. Silti oikein mukava reissu.
Ojarumpu
Synkkä EI rallille
- Liittynyt
- 23.4.2019
- Viestit
- 648
Näin alkuviikosta voinee vielä paneutua autourheilun täytteiseen viikonloppuun.
Tunturiin kypsyi päätös lähteä, joskin jo lähtökohtaisestikin aavistuksen typistetymmällä formaatilla kuin aiempina vuosina. Retkikuntamme otti keskiviikkoillan junan sijasta torstain vastaavan, osittain työtilanteiden, osittain tylsemmän reitin vuoksi. Laskeskeltiin, että pe aamun saapumisella Rovaniemelle, ehdittäisiin käydä Pohjanhovissa aamupalalla ja hakemassa rallipassit. Tämän jälkeen tarkoitus olisi ajella Aitta + Kämän molemmat loput läpi, ja vielä ehtisimme aloittamaan ralliviikonlopun Aitasta. Tämä kaikki olisi tosiaan mahdollista täydellisessä maailmassa. Tämä Tunturin keikka osoittautui kuitenkin lähemmäksi keskiaikaista, pannukakkumaista maailmakäsitystä kuin täydellisyyttä.
Vaikeudet alkoivat yöjunassa. Klo 3.30 heräsimme Ylivieskan asemalla ilmoitukseen ratavaurioista, joiden kestoa ei osattu arvioida. Lopulta liikkeelle päästiin vajaan kuuden tunnin odottelulla, ja Rovaniemelle klo 13 aikaan. Tästä voi jokainen huonommallakin matikalla laskeskella, että ohi meni niin Aitan, raviradan kuin Kämänkin ykkösvedot. Jonkunlaisella video-reccestä saamallani käsityksellä hyppäsimme lopulta vuokra-autoon, suuntasimme Kaihuanvaaraan ja ehdittiin kuin ehdittiinkin EK:n pikkutielle sulkuun. Kertisgrilli, makkarat ja termarit mukaan, ja jalkamarssilla kohti Hautamäen paikkaa. Lopulta iltapäivä meni rattoisasti paikallisen kelkkajengin kanssa jutustellessa, maailmaa parantaessa ja tähtiä ihastellen, vaikkei kyseinen ylös-oikea nostotalkoita tarjonnutkaan. Liki olivat noin puolet ykkösluokasta, Iivari ja pari kakkos-kolmosluokkien turistia, mutta penkka jäi puhkaisematta. Takaisin autolle kävellessä yritettiin nykiä belgialaisten Rally3:sta metrin korkuisen penkan päältä alas laihalla menestyksellä.
Lauantai-aamuna sitä herättiinkin Rovaniemelle sitten aika flunssaisena. Jollain ilveellä hengitysteitä sai kuitenkin sen verran avoimemmaksi, että Kämään lähtö onnistui. Päivystettiin 50 autoa Ogierin paikassa liippejä ihmetellen ja suunnattiin Rovaniemelle päiväunille. Tästä käytiin nopea mutka Patovaarassa, jonka kahdesta mutkasta ennakko-ohjeilla valitsin sen, missä Viitanen ei mennyt huimia. Lopulta iltajunassa uni tulikin, ja Tampereelle asti ehti sen 6-7 tuntia ottaa tehokasta Zetaa. Paska reissu, mutta tulipa tehtyä.
Sunnuntaina herätessä olo tuntui sen verran ok:lta, että hyppäsin pelkääjän paikalle ja suuntasimme Kelhoon. Eka kierros Pirkanhovi sprintissä meni toissa vuoden Vanhalan paikkaa ihmetellessä, tokalle vedolle vaihdettiin ison tien ensimmäiseen kolmesta nöölivasurista. Vauhtia oli ja Yrjöjä/Norrkniivilä esitti lähdön elkeitä, mutta ei sen kummempaa. Iso plussa varikkoalueen grillille: oli lohta, oli pyttipannua ja oli muikkuja. Lisää tällaista!
Tunturiin kypsyi päätös lähteä, joskin jo lähtökohtaisestikin aavistuksen typistetymmällä formaatilla kuin aiempina vuosina. Retkikuntamme otti keskiviikkoillan junan sijasta torstain vastaavan, osittain työtilanteiden, osittain tylsemmän reitin vuoksi. Laskeskeltiin, että pe aamun saapumisella Rovaniemelle, ehdittäisiin käydä Pohjanhovissa aamupalalla ja hakemassa rallipassit. Tämän jälkeen tarkoitus olisi ajella Aitta + Kämän molemmat loput läpi, ja vielä ehtisimme aloittamaan ralliviikonlopun Aitasta. Tämä kaikki olisi tosiaan mahdollista täydellisessä maailmassa. Tämä Tunturin keikka osoittautui kuitenkin lähemmäksi keskiaikaista, pannukakkumaista maailmakäsitystä kuin täydellisyyttä.
Vaikeudet alkoivat yöjunassa. Klo 3.30 heräsimme Ylivieskan asemalla ilmoitukseen ratavaurioista, joiden kestoa ei osattu arvioida. Lopulta liikkeelle päästiin vajaan kuuden tunnin odottelulla, ja Rovaniemelle klo 13 aikaan. Tästä voi jokainen huonommallakin matikalla laskeskella, että ohi meni niin Aitan, raviradan kuin Kämänkin ykkösvedot. Jonkunlaisella video-reccestä saamallani käsityksellä hyppäsimme lopulta vuokra-autoon, suuntasimme Kaihuanvaaraan ja ehdittiin kuin ehdittiinkin EK:n pikkutielle sulkuun. Kertisgrilli, makkarat ja termarit mukaan, ja jalkamarssilla kohti Hautamäen paikkaa. Lopulta iltapäivä meni rattoisasti paikallisen kelkkajengin kanssa jutustellessa, maailmaa parantaessa ja tähtiä ihastellen, vaikkei kyseinen ylös-oikea nostotalkoita tarjonnutkaan. Liki olivat noin puolet ykkösluokasta, Iivari ja pari kakkos-kolmosluokkien turistia, mutta penkka jäi puhkaisematta. Takaisin autolle kävellessä yritettiin nykiä belgialaisten Rally3:sta metrin korkuisen penkan päältä alas laihalla menestyksellä.
Lauantai-aamuna sitä herättiinkin Rovaniemelle sitten aika flunssaisena. Jollain ilveellä hengitysteitä sai kuitenkin sen verran avoimemmaksi, että Kämään lähtö onnistui. Päivystettiin 50 autoa Ogierin paikassa liippejä ihmetellen ja suunnattiin Rovaniemelle päiväunille. Tästä käytiin nopea mutka Patovaarassa, jonka kahdesta mutkasta ennakko-ohjeilla valitsin sen, missä Viitanen ei mennyt huimia. Lopulta iltajunassa uni tulikin, ja Tampereelle asti ehti sen 6-7 tuntia ottaa tehokasta Zetaa. Paska reissu, mutta tulipa tehtyä.
Sunnuntaina herätessä olo tuntui sen verran ok:lta, että hyppäsin pelkääjän paikalle ja suuntasimme Kelhoon. Eka kierros Pirkanhovi sprintissä meni toissa vuoden Vanhalan paikkaa ihmetellessä, tokalle vedolle vaihdettiin ison tien ensimmäiseen kolmesta nöölivasurista. Vauhtia oli ja Yrjöjä/Norrkniivilä esitti lähdön elkeitä, mutta ei sen kummempaa. Iso plussa varikkoalueen grillille: oli lohta, oli pyttipannua ja oli muikkuja. Lisää tällaista!
Kauden eka kisa pakalla. Toivakan Hamu-ralli. Olihan keli aamulla. Tiet auraamatta kun ajettiin reitti läpi. Hauska huomio, kun ohitettiin kisan reittijohtaja asentamassa runkikameraa kolmosella
... Kelistä johtuen ei oikein paikoista ottanut selvää. Nelosella oli joitain, ja sitä odotellessa mentiin ykkösen alku osuudelle helposti saavutettavaan risteykseen, missä muutamia sekalaisia suoritteita. Sadan metrin päähän tuli suma kun nro6(?) Tökkäsi hankeen ja tie tukkoon. Lindroosiin saakka kaikki joutui pysähtymään siihen.
Sitten neloselle missä arvottiin alun vasuria, kova vauhtista oikeaa ennen etuviisto vasen risteystä tai talonpiha ylämäki oikeaa... Valittiin viimeinen ja siinä ei makkaran paiston lisäksi muuta mainittavaa... Keli parani iltapäiväksi mutta auton keula sulaa kerätystä lumesta varmaan vasta keväällä...
... Kelistä johtuen ei oikein paikoista ottanut selvää. Nelosella oli joitain, ja sitä odotellessa mentiin ykkösen alku osuudelle helposti saavutettavaan risteykseen, missä muutamia sekalaisia suoritteita. Sadan metrin päähän tuli suma kun nro6(?) Tökkäsi hankeen ja tie tukkoon. Lindroosiin saakka kaikki joutui pysähtymään siihen. Sitten neloselle missä arvottiin alun vasuria, kova vauhtista oikeaa ennen etuviisto vasen risteystä tai talonpiha ylämäki oikeaa... Valittiin viimeinen ja siinä ei makkaran paiston lisäksi muuta mainittavaa... Keli parani iltapäiväksi mutta auton keula sulaa kerätystä lumesta varmaan vasta keväällä...
Onzah
Suurmestari
Toivakka Ralli 17.2.2024
Joo. Olihan taas perhana reissu. Perjantaina kävin tulomatkalla Joensuusta Jyväskylään koukkaamassa jälkipään pätkät (3,4 ja 5) ajettujen listalle. Puolisen tuntia liian myöhään olin liikenteessä, vitosella Soimaharjussa olikin sit aivan järkyttävä lumipyry jo. Motarilla Jyväskylää kohti mentiinkin sitten neljääkymppiä. Sama lumisade jatkui lauantai-aamuun, joten hyvin ristiriitaisin tuntein liikenteeseen. Pitkään pohdin että menisinkö kolmospätkälle yhteen itseä miellyttäneeseen pelto-oikeeseen, vai kahden pätkän taktiikalla. Lopulta päädyin jälkimmäiseen. Päivän ensimmäinen tilastomerkintä tuli Upin Grillin pihassa, kun vedin vauhdikkaasti perseelleni jäätiköllä. Siitä sitten kohti ykköspätkää ja tajuaminen, että eihän täällä oo mitään aurattu. Sentään ykköspätkä oli aurattu, loppupään nouseva vasuri oli kiva, mutta ohittaessa jotain pakittelevaa autoa imaisi oja sen verran, että nostotalkoot oli edessä. Toinen tilastomerkintä. Siitä kohti kakkospätkää, jonka isoa tietä ei oltu aurattu, kiva ajella neljääkymppiä pelkissä renkaiden urissa, muuten olikin sit 20+ cm lunta. Kakkospätkän maalin jälkeen jono olikin seis ja hetken päästä selvisi, että joku tulee sieltä vastakarvaan. No eikun Volvo ympäri ja takaisin ahdasta pikkutietä. Aikaa kun oli vielä jonkun verran, niin ajattelin käydä kolmosen ajamassa uudelleen läpi. Matkalla sinne tietä ei vähemmän yllättäen oltu aurattu, ja eräässä mutkassa tulikin samoilla renkaanjäljillä auto vastaan. Molemmat löi jarrut lukkoon ja kun näytti, että nokkakolari on väistämätön niin väistin sitten itse hankeen. Sen verran paljon oli reitin kiertäjää liikenteessä, että nopsaan saatiin auto pois melko syvältä, kiitokset vain. Kolmas tilastomerkintä. Tämän hankeenajon seurauksena en sitten ajellut kolmosta, vaan hitaasti kiiruhtaen Leivonmäelle, ja sieltä kohti ykköspätkää. Tässä kohti kello oli vaille 11, ja tapahtumia oli ollut yhtä paljon kuin tavallisessa rallissa yhteensä. Mietin jopa, että ajelisin takaisin kotiin, vitut mistään rallista.
Päätin sitten suunnata kuitenkin ykköspätkän nousevaan vasuriin, ja viimeisellä tiellä ennen tienvarsipysäköintiä auto tuli vastaan ja eikös se taas imaissut hankeen. Neljäs tilastomerkintä. Tässä kohti ei voinut kuin nauraa hommalle, ralli ei ollut alkanutkaan ja saldot oli jo 1+3.
Noh päästiin sitä lopulta ralliakin katsomaan. Ykköspätkän loppupään nouseva vasuri (ilmeisesti vanha Rekolan paikka) ei juuri ihmeitä tarjonnut. Edes vähän näyttävämmin tulivat kolmen nollan Volvo, Kuusinen, Friman ja Lauronen. 130 autoa katselin paikassa, ja kun kuulin, että kolmonen myöhästyi melkein tunnilla, niin päätin lähteä ykköseltä ja suunnata vielä neloselle. Vaihtoehtoina oli alkupään vasuri tai talonpihan jälkeinen ylämäkioikea, päädyin ison tien kautta kiertoon ja alkupään vasuriin, joka oli kieltämättä ihan hyvän näköinen hakatulla puustolla. Saavuin paikalle noin numeron 35 kohdilla, ja aika pian Lada töksäyttikin sisäpenkkaa nostojen arvoisesti. Sen jälkeen yksi spinnaus ja yksi penkkaanajo suosionosoitusten saattelemana. Kuitenkin hienoin suoritus nähtiin yleiskisan voittajalta Tapio Lauroselta, olin aivan varma että nyt menee Mitsu hankeen ja syvälle, mutta auto pysyi kuin pysyikin tiellä.
Melko pitkäksi kisa lopulta venyi, kun viimeinen auto oli ohittanut paikan joskus seitsemän aikaan. Vaikka alkuun vastusti aika runsaasti niin ihan mukava päivä rallia oli taas.
Ensi kerralla Kangasniemellä tai Kiuruvedellä toiveissa vähän vähemmän actionia ennen rallia
Joo. Olihan taas perhana reissu. Perjantaina kävin tulomatkalla Joensuusta Jyväskylään koukkaamassa jälkipään pätkät (3,4 ja 5) ajettujen listalle. Puolisen tuntia liian myöhään olin liikenteessä, vitosella Soimaharjussa olikin sit aivan järkyttävä lumipyry jo. Motarilla Jyväskylää kohti mentiinkin sitten neljääkymppiä. Sama lumisade jatkui lauantai-aamuun, joten hyvin ristiriitaisin tuntein liikenteeseen. Pitkään pohdin että menisinkö kolmospätkälle yhteen itseä miellyttäneeseen pelto-oikeeseen, vai kahden pätkän taktiikalla. Lopulta päädyin jälkimmäiseen. Päivän ensimmäinen tilastomerkintä tuli Upin Grillin pihassa, kun vedin vauhdikkaasti perseelleni jäätiköllä. Siitä sitten kohti ykköspätkää ja tajuaminen, että eihän täällä oo mitään aurattu. Sentään ykköspätkä oli aurattu, loppupään nouseva vasuri oli kiva, mutta ohittaessa jotain pakittelevaa autoa imaisi oja sen verran, että nostotalkoot oli edessä. Toinen tilastomerkintä. Siitä kohti kakkospätkää, jonka isoa tietä ei oltu aurattu, kiva ajella neljääkymppiä pelkissä renkaiden urissa, muuten olikin sit 20+ cm lunta. Kakkospätkän maalin jälkeen jono olikin seis ja hetken päästä selvisi, että joku tulee sieltä vastakarvaan. No eikun Volvo ympäri ja takaisin ahdasta pikkutietä. Aikaa kun oli vielä jonkun verran, niin ajattelin käydä kolmosen ajamassa uudelleen läpi. Matkalla sinne tietä ei vähemmän yllättäen oltu aurattu, ja eräässä mutkassa tulikin samoilla renkaanjäljillä auto vastaan. Molemmat löi jarrut lukkoon ja kun näytti, että nokkakolari on väistämätön niin väistin sitten itse hankeen. Sen verran paljon oli reitin kiertäjää liikenteessä, että nopsaan saatiin auto pois melko syvältä, kiitokset vain. Kolmas tilastomerkintä. Tämän hankeenajon seurauksena en sitten ajellut kolmosta, vaan hitaasti kiiruhtaen Leivonmäelle, ja sieltä kohti ykköspätkää. Tässä kohti kello oli vaille 11, ja tapahtumia oli ollut yhtä paljon kuin tavallisessa rallissa yhteensä. Mietin jopa, että ajelisin takaisin kotiin, vitut mistään rallista.
Päätin sitten suunnata kuitenkin ykköspätkän nousevaan vasuriin, ja viimeisellä tiellä ennen tienvarsipysäköintiä auto tuli vastaan ja eikös se taas imaissut hankeen. Neljäs tilastomerkintä. Tässä kohti ei voinut kuin nauraa hommalle, ralli ei ollut alkanutkaan ja saldot oli jo 1+3.
Noh päästiin sitä lopulta ralliakin katsomaan. Ykköspätkän loppupään nouseva vasuri (ilmeisesti vanha Rekolan paikka) ei juuri ihmeitä tarjonnut. Edes vähän näyttävämmin tulivat kolmen nollan Volvo, Kuusinen, Friman ja Lauronen. 130 autoa katselin paikassa, ja kun kuulin, että kolmonen myöhästyi melkein tunnilla, niin päätin lähteä ykköseltä ja suunnata vielä neloselle. Vaihtoehtoina oli alkupään vasuri tai talonpihan jälkeinen ylämäkioikea, päädyin ison tien kautta kiertoon ja alkupään vasuriin, joka oli kieltämättä ihan hyvän näköinen hakatulla puustolla. Saavuin paikalle noin numeron 35 kohdilla, ja aika pian Lada töksäyttikin sisäpenkkaa nostojen arvoisesti. Sen jälkeen yksi spinnaus ja yksi penkkaanajo suosionosoitusten saattelemana. Kuitenkin hienoin suoritus nähtiin yleiskisan voittajalta Tapio Lauroselta, olin aivan varma että nyt menee Mitsu hankeen ja syvälle, mutta auto pysyi kuin pysyikin tiellä.
Melko pitkäksi kisa lopulta venyi, kun viimeinen auto oli ohittanut paikan joskus seitsemän aikaan. Vaikka alkuun vastusti aika runsaasti niin ihan mukava päivä rallia oli taas.
Ensi kerralla Kangasniemellä tai Kiuruvedellä toiveissa vähän vähemmän actionia ennen rallia
Toivakka ralli 17.2
Aamun ensimmäinen ajatus kun nousin autoon oli että sitten tällainen päivä. Vettä sataa kaatamalla ja piha aivan luistinrata. Tuleekohan vielä tilanteita Toivakassa kitkoilla? No ei onneks @Onzah kaltaista, mutta oli silti päivä. Ajomatka Porvoosta Joutsaan sisälsi aikalailla kaikkea: Kaatosadetta, auringonpaistetta, jalkarätteja, lumisadetta ja aivan hillittömiä vesilätäköitä pitkin nelostietä. Kartta Huttulasta ja ajamaan nelonen ja vitonen läpi. Nelosen alun vasuri tuli aikalailla silmille ja kun muu pätkä oli aikalailla taistelua että sen pääsi läpi verrattuna siihen et olisi saanu kiinni jostain paikasta, päädyttiin siihen että sinne alkuun menemme. Loppupätkän läpiajeluun kun meni niin kauan että päädyttiin sitten muutenkin ajamaan suoraan ykköselle. Ja olihan sekin ajomatka. Teitä ei ollut aurattu ollenkaan! Pari kertaa meinasi Skoda lähteä suorallakin kirjoittamaan. Onneksi ketään ei tullut vastaan, varmasti olisi oltu hangessa kiinni.
Ykkösellä päädyttiin vanhalle talonpiha oikeaan ja oli toki huomiolla, mutta myös melkoisen erikoisella siimaviritelmällä varustettu jota ei osattu odottaa. Paikassa oli myös vittumainen tuuli. Niinpä katsottiin vaan se 40 autoa ja tultii risteykseen katsomaan Kohtaniemeen asti autoja ennenkuin lähdettiin neloselle. Nyt ajettiin isontien kautta. Nelosella sisäpenkan haukkasu, Laurosen näyttävä, spinni ja penkkaan ajo. Eipä paljoa mutta jotain.
Kotimatka oli sentään helppo.
Aamun ensimmäinen ajatus kun nousin autoon oli että sitten tällainen päivä. Vettä sataa kaatamalla ja piha aivan luistinrata. Tuleekohan vielä tilanteita Toivakassa kitkoilla? No ei onneks @Onzah kaltaista, mutta oli silti päivä. Ajomatka Porvoosta Joutsaan sisälsi aikalailla kaikkea: Kaatosadetta, auringonpaistetta, jalkarätteja, lumisadetta ja aivan hillittömiä vesilätäköitä pitkin nelostietä. Kartta Huttulasta ja ajamaan nelonen ja vitonen läpi. Nelosen alun vasuri tuli aikalailla silmille ja kun muu pätkä oli aikalailla taistelua että sen pääsi läpi verrattuna siihen et olisi saanu kiinni jostain paikasta, päädyttiin siihen että sinne alkuun menemme. Loppupätkän läpiajeluun kun meni niin kauan että päädyttiin sitten muutenkin ajamaan suoraan ykköselle. Ja olihan sekin ajomatka. Teitä ei ollut aurattu ollenkaan! Pari kertaa meinasi Skoda lähteä suorallakin kirjoittamaan. Onneksi ketään ei tullut vastaan, varmasti olisi oltu hangessa kiinni.
Ykkösellä päädyttiin vanhalle talonpiha oikeaan ja oli toki huomiolla, mutta myös melkoisen erikoisella siimaviritelmällä varustettu jota ei osattu odottaa. Paikassa oli myös vittumainen tuuli. Niinpä katsottiin vaan se 40 autoa ja tultii risteykseen katsomaan Kohtaniemeen asti autoja ennenkuin lähdettiin neloselle. Nyt ajettiin isontien kautta. Nelosella sisäpenkan haukkasu, Laurosen näyttävä, spinni ja penkkaan ajo. Eipä paljoa mutta jotain.
Kotimatka oli sentään helppo.
Sun_0)))
Well-known member
Rally Sweden 2024
Torstaina matkaan aamulautalla Vaasasta. Uumajan tulliin satunnais otannalla jututettavaksi, jonka jälkeen tullimies käski siirtyä sivuun odottamaan toista virkailijaa joka tarkastaisi autoni sekä laukkuni. Reilu 10min odottelun jälkeen tämä toinen virkailija saapui, mutta auton tarkastamisen sijaan vain puhallutti minut ja toivotti hyvää matkaa. Tullista suuntasin Holmsundin Coopiin mistä hain rallipassin ennen hotellille sisäänkirjautumista Uumajassa. Iltapäivällä menin huoltoparkin kautta Red Barn arenalle viimeiseen kaarteeseen, joka näin yleisöpätkiä vierastavalle osoittautui todella viihdyttäväksi paikaksi ja koko areena pääsi hieman yllättämään kuinka hienosti se oli rakennettu. Onnistuin myös aiheuttamaan pientä hämminkiä kun lumipenkka petti jalkojen alta ja putosin/kaaduin tästä syystä siiman toiselle puollelle, jonka jälkeen jv käski kaikkia lähellä olevia siirtymään kauemmaksi siimasta XD. Dominguezin töppäys penkkaan tuli myös nähtyä silmien edessä.
Perjantaina suuntasin Norrbyn navetta mutkaan, jossa tuli viettetyä koko päivä. Sinänsä paikka oli ihan hyvä ja viihdyttävä, mutta perjantain sää oli aivan kauhea kun tuntui että taivaalta olisi tullut veden kaikki kemialliset olomuodot ja vaateet imivät itseensä kaiken kosteuden mikä teki päivästä ihan helvetin epämukavan. Tauolla harkitsin vaihtoa joko kauemmaksi lumishikaanin jossa bertelli töppäsi ekalla vedolla tai sitten navettaa edeltävään oikeaan jossa muutamalla JWRC kuskilla oli ollut tilanteita. Päätin kuitenkin edelleen jäädä navetalle. Alunperin oli suunnitelmissa suunnata Norrbyn jälkeen vielä Red Barn arenalle, mutta märkien vaatteiden aiheuttama kylmyys sai suuntaamaan minut suoraan hotellille.
Näin jälkeenpäin harmittaa kun menin nuukuuttani varaamaan paluun jo lauantaille ja kun sääkin tuntui hellivän vielä lauantaina, tuntui kuin olisi jäänyt reissu hieman kesken. Vännäsin ekalle vedolle olisin varmasti kerennyt, mutta pelasin varman päälle ja koukkasin pikaisesti ennen poislähtöä huoltoparkkiin katsomaan huoltoa. Ensi vuonna jos tulee lähdettyä niin pitää ottaa majoitus koko viikonlopulle ja mieluiten vielä niin että kerkeeä vielä itse ennakkotutustua pätkät kunnolla läpi.
Torstaina matkaan aamulautalla Vaasasta. Uumajan tulliin satunnais otannalla jututettavaksi, jonka jälkeen tullimies käski siirtyä sivuun odottamaan toista virkailijaa joka tarkastaisi autoni sekä laukkuni. Reilu 10min odottelun jälkeen tämä toinen virkailija saapui, mutta auton tarkastamisen sijaan vain puhallutti minut ja toivotti hyvää matkaa. Tullista suuntasin Holmsundin Coopiin mistä hain rallipassin ennen hotellille sisäänkirjautumista Uumajassa. Iltapäivällä menin huoltoparkin kautta Red Barn arenalle viimeiseen kaarteeseen, joka näin yleisöpätkiä vierastavalle osoittautui todella viihdyttäväksi paikaksi ja koko areena pääsi hieman yllättämään kuinka hienosti se oli rakennettu. Onnistuin myös aiheuttamaan pientä hämminkiä kun lumipenkka petti jalkojen alta ja putosin/kaaduin tästä syystä siiman toiselle puollelle, jonka jälkeen jv käski kaikkia lähellä olevia siirtymään kauemmaksi siimasta XD. Dominguezin töppäys penkkaan tuli myös nähtyä silmien edessä.
Perjantaina suuntasin Norrbyn navetta mutkaan, jossa tuli viettetyä koko päivä. Sinänsä paikka oli ihan hyvä ja viihdyttävä, mutta perjantain sää oli aivan kauhea kun tuntui että taivaalta olisi tullut veden kaikki kemialliset olomuodot ja vaateet imivät itseensä kaiken kosteuden mikä teki päivästä ihan helvetin epämukavan. Tauolla harkitsin vaihtoa joko kauemmaksi lumishikaanin jossa bertelli töppäsi ekalla vedolla tai sitten navettaa edeltävään oikeaan jossa muutamalla JWRC kuskilla oli ollut tilanteita. Päätin kuitenkin edelleen jäädä navetalle. Alunperin oli suunnitelmissa suunnata Norrbyn jälkeen vielä Red Barn arenalle, mutta märkien vaatteiden aiheuttama kylmyys sai suuntaamaan minut suoraan hotellille.
Näin jälkeenpäin harmittaa kun menin nuukuuttani varaamaan paluun jo lauantaille ja kun sääkin tuntui hellivän vielä lauantaina, tuntui kuin olisi jäänyt reissu hieman kesken. Vännäsin ekalle vedolle olisin varmasti kerennyt, mutta pelasin varman päälle ja koukkasin pikaisesti ennen poislähtöä huoltoparkkiin katsomaan huoltoa. Ensi vuonna jos tulee lähdettyä niin pitää ottaa majoitus koko viikonlopulle ja mieluiten vielä niin että kerkeeä vielä itse ennakkotutustua pätkät kunnolla läpi.
Lupatarkastaja
Well-known member
- Liittynyt
- 18.3.2009
- Viestit
- 1712
Ruotsin MM-ralli 2024
Viime vuoden Ruotsin ralli oli niin voimaannuttava kokemus, että päätös lähteä paikan päälle tänäkin vuonna oli itsestään selvää heti. Saatiin sama soppeli majoitus kuin viimeksi myös - juuri riittävän kokoinen erillistalo, missä kolme äijää syö, nukkuu ja kuivattelee kamojaan. Sitten h-hetken lähestyessä tuli synkkiä pilviä taivaalle, mutta päätin silti vielä lähteä, vaikka kotonakin olisi voinut olla. Alkuviikon junalakko sai hiukka stressaan ja tiistain yllätysseisahdus sai sitten aikaiseksi sen, että pääsisin Uumajaan päivää suunniteltua myöhemmin, mutta reissuun lähdin jo tiistaina - ensin bussilla Vaasaan illaksi, kämpästä ekstrakulut ja keskiviikkona otin K.aachin sushi-lounaan päälle rallireissun ekan marssin keskustasta satamaan.
Uumajassa saavuin kirjaimellisesti katettuun pöytään (makkarapannu) ja kuvainnoillisesti myös, kun kaverini oli kolvannut reittiä jo neljä päivää. En kyseenalaistanut paikkavalintoja, istuin vain takapenkillä ja kävelin kiltisti.
Shakesta lähti. Viime vuoden viihdyttävä kapea osuus runsas kilsa ennen maalia ei kelvannut, vaan kävelyä tuli kolmisen kilsaa pätkän puoleenväliin. Siellä odottikin muita kohtia noin kolme kertaa leveämpi kääntöpaikka, joka kuitenkin vähän sumputti. Kyytiä ja leveää linjaa oli, mutta ei muuta. Tapsa oli jäänyt lähemmäs maalia, niin keksin siinä että kävelen toisen kaverini kanssa lähdöstä pois. Talviralleissa ei ole koskaan hyvä idea kävellä pätkällä, mutta jos pois pitää päästä, niin parempi että autot tulevat edestä kuin takaa. Ehdittiin siinä joku kilometri kävellä ja hyppiä, kun kaksi naisjärkkäriä huutaa penkan päälle, auto tulee. Mehän toteltiin. Käveltiin heidän poterolle ja he meitä vähän torumaan, että tieltä pitäisi pysyä poissa. Seuraavana Neuville tulee hitaasti ohi. Järkkäreillä oli komea koira, kaksivuotias saksanpaimenkoirauros ja minä sitten häntä silittelemään ja paijaamaan. Auto tulee ja pian naaman edestä vilahtaa kaatumaan lähtevä Rally3. Silmänräpäyksessä nousee valtava lumipilvi, mitään ei näe, kuulee vain ja kohta 50 metrin päästä tieltä hahmottuu kyljellään makaava auto. Minä juoksen autolle ja huudan takaikkunasta, että are you ok ja piti toistaa vielä, että are you both ok. Kun sain kuitin, juoksin tulomutkan taakse. Toinen järkkäreistä oli siellä varoittamassa, mutta penkan päällä. Itse jäin ronskimmin tielle, kädet ristiin pään päälle ja seuraava auto pysäytti kohdalle. Toinen järkkäreistä oli soittanut lähtöön, mistä lähetys oli heti keskeytetty. Kipannut kuski oli Bruno Bulacia ja ralli jäi valitettavasti häneltä välistä. Me hetken siinä raadolla pällisteltiin ja todettiin, että nyt on hyvää aikaa kävellä tiellä ja ehdittiin pätkältä pois noin 10 minuuttia ennen kuin homma taas jatkui.
Illalla menimme Uumajan pätkän ekaan mutkaan. Hauskasti kävelysillan päässä oli neljä nuorta järkkäriä, jotka yrittivät sanoa että rally is that way ja viisoivat jatkamaan areenan suuntaan. Me menimme toiseen suuntaan, ja siellä odotti siimoitetut katselualueet ja lisää järkkäreitä. Välillä pitää pitää päänsä. Ehdittiin lähteä paikasta kuitenkin jo pois ennen kuin se alkoi ns. toimimaan. Nälkä voitti.
Perjantaina olikin sitten rajumpi keli - tai oikeastaan vain märkä. Aloitimme Norrbystä. Heti hyvät rämpimisjallikset kelkkauria pitkin ja lämmöt pintaan. En tiennyt yhtään, minkälaiseen paikkaan mua oltiin viemässä ja sieltä paljastui sitten pitkähkön näkemän aukea, missä näkemä alamäkivasuriin ja melkein ysikymppioikeaan, joka hieman ahdisti. Runkipotentiaali oli kyllä marginaalinen ja väkeä satoja, niin ei ihan omaan makuun, mutta siitäkin selvittiin. Zaldivar otti naamanliikkeitä alamäkivasurissa ja Creighton pudotti autonsa jo puoliksi penkkaan oikean jälkeen, mutta ei imaissut. Vikan auton jälkeen marssi autolle kilometrin kelkkauraa pitkin. Kuuma.
Iltapäivällä vuorossa olikin taas kipuaminen Brattbyn lähdöstä sisään, jossain 2 km paikkeilla olevaan mutkien ja suorien yhdistelmään, missä pieni hyppykin vielä. Kolmas kerta samassa paikassa. Lunta ja loskaa oli tullut tunteja ja tie oli todella sotkuinen. Vauhti alkoi kasvaa vasta Rallykakkosten myötä ja olihan se erikoinen keli seurata MM-rallia. Kaverini olivat menneet osuuden loppupuolelle oikea-vasen -yhdistelmään, mistä vasenta en itse enää paikastani nähnyt. Siinä sitten Jan Cernyllä lipesi Rally3 Fiesta keula edellä penkkaan. Minä juoksin katsomaan, että mikä tilanne ja näin jo kaukaa, että liinaa tarvittaisiin, käännyin juoksemaan takaisin. Vastaan juoksi viereinen känniseurue, joista viimeinen katsoi asiakseen taklata minua. Fuckit vaihdettiin, hain liinan, löin sen jollekin ja jäin itse varottamaan seuraavia. Ilmeisesti auto oli sekä tiukassa ja myös paskana, niin kartturi tuli kolmion kanssa ja minä hain liinani. Jaksopäällikkö kävi kehumassa avusta ja löin jonkun autosta irronneen muovinpalan kiitokseksi kouraan.
Ilta jo pimeni, pätkä loppui, mutta sade jatkui. Alkoi marssi takaisin autolle. Yhdessä pitkässä alamäessä katsoin, että tuolla vieressä kävelevällä kaverilla on kyllä ajohaalarit päällään ja kun pistosta paljastui auto, totesin ääneen, että sehän on Viitasen ja samalla Marko kääntyi vieressäni, että tervepä terve. Hetki siinä juteltiin räntäsateessa rallia, kunnes jatkoin marssiani. Kämpillä sai keksiä ihmeitä ja käyttää hiustenkuivaajaa, että olisi edes jotain toivoa saada litimärät toppavehkeet kuivaksi seuraavalle pakkaspäivälle.
Lauantai valkeni kauniina. Pirun pitkä ajomatka oli Bygsdsiljuvuminskiin. Siellä odottikin hieno esimerkki pysäköinnin järjestämisestä Uumajan MM-rallissa. Isolta tieltä talon pihaan, viisottiin pellolle, minne oli aurattu kovapohjainen, leveä ura, joka jatkui satoja metrejä. Sitten nuoret pojat oransseissa Rally Sweden -pipoissa juokseen ja viisoo suuntaan, mutka ja sitten aukea lumikasoilla erotetut viisi noin 200 metriä pitkää pysäköintikujaa. Oli kuin olisi ajanut lumesta rakennettuun parkkitaloon. Sanoinko jo, että pysäköintihän ei maksa mitään tässä rallissa.
Paikkaan pääseminen vaati vielä yli 2 km jallista autolta. Aurinko nousi, tie oli kapea, lumipenkat korkeat, eikä ketään missään. Aivan edellispäivän vastakohta. En taaskaan tiennyt mihin oli menossa, mutta jäin lopulta katsomaan hieman nousevaa oikeaa, minkä jälkeen tie kääntyili kapeassa rännissä joka suuntaan. Oli viihdyttävä paikka ja kyllä penkkakin hieman siirtyi. Tässä paikassa kuuli myös autojen äänet yli kaksi minuuttia etukäteen. Kun vuoroon tuli minuutin välein lähteneet JWRC-autot, oli kuin kolmisylinteristen ampiaisten parvi olisi vyörynyt metsäautotietä kohti. Yksi kolmisylinterinen Toyota Yaris eli Linnamäe pyörähti meidän jälkeisessä tiukassa oikeassa. Ymmärtääkseni siinä oli vastaavia tilanteita muillakin.
Iltapäivän pätkäksi valikoitui Sarsjöliden ja samaa osuutta, missä olimme viime vuonnakin. Siirtymä oli välillä jännää, kun puuskainen tuli oli kinostanut lunta tielle ja nostatti lumipilviä, joiden keskeltä sitten joko tuli tai ei tullut vastaantulevaa liikennettä. Pätkälle päästäkseen piti taas tarpoa hangessa. Jäin seuraamaan kirraavaa vasuria lähellä takapiikkiristeystä. Kärkiautoista ei riittänyt viihdettä. Siirryin mutkan alkuun, mistä näki edellisellä suoralla olevan pienen hypyn. Siinä ääneen ihmettelin, miksi Rally2-kuskit tulivat heti hypyn jälkeen 4-5 jarrutuksella loivaan oikeaan ja vasuriin. No, Zaldivar ei tullut. Hyppäsi jarrulle vasta loivassa oikeassa, milloin auto hyppäsi pöperölle ja tuli kohti. Sain lumet naamalle ja kun taas näki jotain, oliHyundai Skoda kiivennyt perse edellä penkan päälle tien toiselle puolen. Etupyörien alla oli kuitenkin vielä pitävää ja Zaldivar lähti ajamaan vastakarvaan, että sai käkkärillä käännettyä ja vekslattua. Siinä kun murtunutta penkkaa katsoin edessäni, niin totesin että ei ehkä ihan kaikkein turvallisin kohta ollut vaikka en nyt ihan tiessäkään ollut kiinni.
Miksi sunnuntaina pitää ajaa rallia jo puolikahdeksan? Aika vähävirtaisena kuitenkin illalla kamat kasaan ja kello soimaan neljältä. Västervikin molemmat vedot vuorossa ennen kotimatkaa. Kaverini marssivat vielä 3 km päähän, itse seurasin molemmat vedot tuplaristeyksessä pätkän maalipäässä. Tokan vedon lopussa tuli muutamia virhearviointeja kuskeilta, ja itselleni sopivan rauhallinen ja matalan suorittamisen paikka sunnuntaihin.
Siviilit päälle ja Uumajaa kohti. Ajeltiin powerin ohitse samaan aikaan, kun Evans pätkällä. Me kuitenkin jo matkalla kohti Vaasan-lauttaa ja nyt täällä lautalla pötkötellään. Tällainen reissu tällä kertaa. Vielä viisi tuntia kotiin.
Viime vuoden Ruotsin ralli oli niin voimaannuttava kokemus, että päätös lähteä paikan päälle tänäkin vuonna oli itsestään selvää heti. Saatiin sama soppeli majoitus kuin viimeksi myös - juuri riittävän kokoinen erillistalo, missä kolme äijää syö, nukkuu ja kuivattelee kamojaan. Sitten h-hetken lähestyessä tuli synkkiä pilviä taivaalle, mutta päätin silti vielä lähteä, vaikka kotonakin olisi voinut olla. Alkuviikon junalakko sai hiukka stressaan ja tiistain yllätysseisahdus sai sitten aikaiseksi sen, että pääsisin Uumajaan päivää suunniteltua myöhemmin, mutta reissuun lähdin jo tiistaina - ensin bussilla Vaasaan illaksi, kämpästä ekstrakulut ja keskiviikkona otin K.aachin sushi-lounaan päälle rallireissun ekan marssin keskustasta satamaan.
Uumajassa saavuin kirjaimellisesti katettuun pöytään (makkarapannu) ja kuvainnoillisesti myös, kun kaverini oli kolvannut reittiä jo neljä päivää. En kyseenalaistanut paikkavalintoja, istuin vain takapenkillä ja kävelin kiltisti.
Shakesta lähti. Viime vuoden viihdyttävä kapea osuus runsas kilsa ennen maalia ei kelvannut, vaan kävelyä tuli kolmisen kilsaa pätkän puoleenväliin. Siellä odottikin muita kohtia noin kolme kertaa leveämpi kääntöpaikka, joka kuitenkin vähän sumputti. Kyytiä ja leveää linjaa oli, mutta ei muuta. Tapsa oli jäänyt lähemmäs maalia, niin keksin siinä että kävelen toisen kaverini kanssa lähdöstä pois. Talviralleissa ei ole koskaan hyvä idea kävellä pätkällä, mutta jos pois pitää päästä, niin parempi että autot tulevat edestä kuin takaa. Ehdittiin siinä joku kilometri kävellä ja hyppiä, kun kaksi naisjärkkäriä huutaa penkan päälle, auto tulee. Mehän toteltiin. Käveltiin heidän poterolle ja he meitä vähän torumaan, että tieltä pitäisi pysyä poissa. Seuraavana Neuville tulee hitaasti ohi. Järkkäreillä oli komea koira, kaksivuotias saksanpaimenkoirauros ja minä sitten häntä silittelemään ja paijaamaan. Auto tulee ja pian naaman edestä vilahtaa kaatumaan lähtevä Rally3. Silmänräpäyksessä nousee valtava lumipilvi, mitään ei näe, kuulee vain ja kohta 50 metrin päästä tieltä hahmottuu kyljellään makaava auto. Minä juoksen autolle ja huudan takaikkunasta, että are you ok ja piti toistaa vielä, että are you both ok. Kun sain kuitin, juoksin tulomutkan taakse. Toinen järkkäreistä oli siellä varoittamassa, mutta penkan päällä. Itse jäin ronskimmin tielle, kädet ristiin pään päälle ja seuraava auto pysäytti kohdalle. Toinen järkkäreistä oli soittanut lähtöön, mistä lähetys oli heti keskeytetty. Kipannut kuski oli Bruno Bulacia ja ralli jäi valitettavasti häneltä välistä. Me hetken siinä raadolla pällisteltiin ja todettiin, että nyt on hyvää aikaa kävellä tiellä ja ehdittiin pätkältä pois noin 10 minuuttia ennen kuin homma taas jatkui.
Illalla menimme Uumajan pätkän ekaan mutkaan. Hauskasti kävelysillan päässä oli neljä nuorta järkkäriä, jotka yrittivät sanoa että rally is that way ja viisoivat jatkamaan areenan suuntaan. Me menimme toiseen suuntaan, ja siellä odotti siimoitetut katselualueet ja lisää järkkäreitä. Välillä pitää pitää päänsä. Ehdittiin lähteä paikasta kuitenkin jo pois ennen kuin se alkoi ns. toimimaan. Nälkä voitti.
Perjantaina olikin sitten rajumpi keli - tai oikeastaan vain märkä. Aloitimme Norrbystä. Heti hyvät rämpimisjallikset kelkkauria pitkin ja lämmöt pintaan. En tiennyt yhtään, minkälaiseen paikkaan mua oltiin viemässä ja sieltä paljastui sitten pitkähkön näkemän aukea, missä näkemä alamäkivasuriin ja melkein ysikymppioikeaan, joka hieman ahdisti. Runkipotentiaali oli kyllä marginaalinen ja väkeä satoja, niin ei ihan omaan makuun, mutta siitäkin selvittiin. Zaldivar otti naamanliikkeitä alamäkivasurissa ja Creighton pudotti autonsa jo puoliksi penkkaan oikean jälkeen, mutta ei imaissut. Vikan auton jälkeen marssi autolle kilometrin kelkkauraa pitkin. Kuuma.
Iltapäivällä vuorossa olikin taas kipuaminen Brattbyn lähdöstä sisään, jossain 2 km paikkeilla olevaan mutkien ja suorien yhdistelmään, missä pieni hyppykin vielä. Kolmas kerta samassa paikassa. Lunta ja loskaa oli tullut tunteja ja tie oli todella sotkuinen. Vauhti alkoi kasvaa vasta Rallykakkosten myötä ja olihan se erikoinen keli seurata MM-rallia. Kaverini olivat menneet osuuden loppupuolelle oikea-vasen -yhdistelmään, mistä vasenta en itse enää paikastani nähnyt. Siinä sitten Jan Cernyllä lipesi Rally3 Fiesta keula edellä penkkaan. Minä juoksin katsomaan, että mikä tilanne ja näin jo kaukaa, että liinaa tarvittaisiin, käännyin juoksemaan takaisin. Vastaan juoksi viereinen känniseurue, joista viimeinen katsoi asiakseen taklata minua. Fuckit vaihdettiin, hain liinan, löin sen jollekin ja jäin itse varottamaan seuraavia. Ilmeisesti auto oli sekä tiukassa ja myös paskana, niin kartturi tuli kolmion kanssa ja minä hain liinani. Jaksopäällikkö kävi kehumassa avusta ja löin jonkun autosta irronneen muovinpalan kiitokseksi kouraan.
Ilta jo pimeni, pätkä loppui, mutta sade jatkui. Alkoi marssi takaisin autolle. Yhdessä pitkässä alamäessä katsoin, että tuolla vieressä kävelevällä kaverilla on kyllä ajohaalarit päällään ja kun pistosta paljastui auto, totesin ääneen, että sehän on Viitasen ja samalla Marko kääntyi vieressäni, että tervepä terve. Hetki siinä juteltiin räntäsateessa rallia, kunnes jatkoin marssiani. Kämpillä sai keksiä ihmeitä ja käyttää hiustenkuivaajaa, että olisi edes jotain toivoa saada litimärät toppavehkeet kuivaksi seuraavalle pakkaspäivälle.
Lauantai valkeni kauniina. Pirun pitkä ajomatka oli Bygsdsiljuvuminskiin. Siellä odottikin hieno esimerkki pysäköinnin järjestämisestä Uumajan MM-rallissa. Isolta tieltä talon pihaan, viisottiin pellolle, minne oli aurattu kovapohjainen, leveä ura, joka jatkui satoja metrejä. Sitten nuoret pojat oransseissa Rally Sweden -pipoissa juokseen ja viisoo suuntaan, mutka ja sitten aukea lumikasoilla erotetut viisi noin 200 metriä pitkää pysäköintikujaa. Oli kuin olisi ajanut lumesta rakennettuun parkkitaloon. Sanoinko jo, että pysäköintihän ei maksa mitään tässä rallissa.
Paikkaan pääseminen vaati vielä yli 2 km jallista autolta. Aurinko nousi, tie oli kapea, lumipenkat korkeat, eikä ketään missään. Aivan edellispäivän vastakohta. En taaskaan tiennyt mihin oli menossa, mutta jäin lopulta katsomaan hieman nousevaa oikeaa, minkä jälkeen tie kääntyili kapeassa rännissä joka suuntaan. Oli viihdyttävä paikka ja kyllä penkkakin hieman siirtyi. Tässä paikassa kuuli myös autojen äänet yli kaksi minuuttia etukäteen. Kun vuoroon tuli minuutin välein lähteneet JWRC-autot, oli kuin kolmisylinteristen ampiaisten parvi olisi vyörynyt metsäautotietä kohti. Yksi kolmisylinterinen Toyota Yaris eli Linnamäe pyörähti meidän jälkeisessä tiukassa oikeassa. Ymmärtääkseni siinä oli vastaavia tilanteita muillakin.
Iltapäivän pätkäksi valikoitui Sarsjöliden ja samaa osuutta, missä olimme viime vuonnakin. Siirtymä oli välillä jännää, kun puuskainen tuli oli kinostanut lunta tielle ja nostatti lumipilviä, joiden keskeltä sitten joko tuli tai ei tullut vastaantulevaa liikennettä. Pätkälle päästäkseen piti taas tarpoa hangessa. Jäin seuraamaan kirraavaa vasuria lähellä takapiikkiristeystä. Kärkiautoista ei riittänyt viihdettä. Siirryin mutkan alkuun, mistä näki edellisellä suoralla olevan pienen hypyn. Siinä ääneen ihmettelin, miksi Rally2-kuskit tulivat heti hypyn jälkeen 4-5 jarrutuksella loivaan oikeaan ja vasuriin. No, Zaldivar ei tullut. Hyppäsi jarrulle vasta loivassa oikeassa, milloin auto hyppäsi pöperölle ja tuli kohti. Sain lumet naamalle ja kun taas näki jotain, oli
Miksi sunnuntaina pitää ajaa rallia jo puolikahdeksan? Aika vähävirtaisena kuitenkin illalla kamat kasaan ja kello soimaan neljältä. Västervikin molemmat vedot vuorossa ennen kotimatkaa. Kaverini marssivat vielä 3 km päähän, itse seurasin molemmat vedot tuplaristeyksessä pätkän maalipäässä. Tokan vedon lopussa tuli muutamia virhearviointeja kuskeilta, ja itselleni sopivan rauhallinen ja matalan suorittamisen paikka sunnuntaihin.
Siviilit päälle ja Uumajaa kohti. Ajeltiin powerin ohitse samaan aikaan, kun Evans pätkällä. Me kuitenkin jo matkalla kohti Vaasan-lauttaa ja nyt täällä lautalla pötkötellään. Tällainen reissu tällä kertaa. Vielä viisi tuntia kotiin.
Viimeksi muokattu:
Mahlainen jarruton
Well-known member
Vilppulan talviralli 24.2.2024
Piti pitää rallivapaa viikonloppu, mutta satuin heräämään ilman kelloa varhain ja lyhyen pähkäilyn päätteeksi päätin startata kohti Vilppulaa. Ykköstä en lentävän lähdön takia ehtinyt ajamaan läpi, joten valikoin katselupaikaksi Kavalantien risteyksen kakkoselta. Liukastelu jäisillä teillä pidemmälle ei houkutellut, joten kerrankin mentiin helpoimman kautta. Välitiellä olikin jo joku epäonninen katsoja lipsahtanut auratun ojan päälle, ja nostotalkoot olivat paikalle saapuessani täydessä vauhdissa.
Myös risteykseen johtanut mäki oli aivan jäässä. Enpä ole nähnyt usein tasureita yhtä isoissa vaikeuksissa kuin nyt. Nostotoimia ei sentään tarvittu, mutta useampi oli hyvinkin liki. Kirjavaa risteysajoa liukasteltiin kilpailunkin puolella: hankikosketuksia, sammuttamisia ja läheltä piti -tilanteita. Nollakisaltakin vältyttiin, kun Tikanmäki tökkäsi Saabinsa penkkaan. Nyt oli osallistuttava tavoistani poiketen työntötalkoisiinkiin, kun paikalla ei isosta väkimäärästä huolimatta tuntunut aluksi olevan kovinkaan innosta nostoväkeä.
Pähkäilin vielä vitoselle lähtöä, mutta umpijäässä ollut siirtymä nieli sen verran paljon aikaa, että päätin karauttaa kotiin. Onnistunut rallipäivä ilman suorittamista & etenkin kuplaluokan menoa oli tosi kiva katsoa. Tukiaisen Tomille toki myös näyttävyyspisteet.
Piti pitää rallivapaa viikonloppu, mutta satuin heräämään ilman kelloa varhain ja lyhyen pähkäilyn päätteeksi päätin startata kohti Vilppulaa. Ykköstä en lentävän lähdön takia ehtinyt ajamaan läpi, joten valikoin katselupaikaksi Kavalantien risteyksen kakkoselta. Liukastelu jäisillä teillä pidemmälle ei houkutellut, joten kerrankin mentiin helpoimman kautta. Välitiellä olikin jo joku epäonninen katsoja lipsahtanut auratun ojan päälle, ja nostotalkoot olivat paikalle saapuessani täydessä vauhdissa.
Myös risteykseen johtanut mäki oli aivan jäässä. Enpä ole nähnyt usein tasureita yhtä isoissa vaikeuksissa kuin nyt. Nostotoimia ei sentään tarvittu, mutta useampi oli hyvinkin liki. Kirjavaa risteysajoa liukasteltiin kilpailunkin puolella: hankikosketuksia, sammuttamisia ja läheltä piti -tilanteita. Nollakisaltakin vältyttiin, kun Tikanmäki tökkäsi Saabinsa penkkaan. Nyt oli osallistuttava tavoistani poiketen työntötalkoisiinkiin, kun paikalla ei isosta väkimäärästä huolimatta tuntunut aluksi olevan kovinkaan innosta nostoväkeä.
Pähkäilin vielä vitoselle lähtöä, mutta umpijäässä ollut siirtymä nieli sen verran paljon aikaa, että päätin karauttaa kotiin. Onnistunut rallipäivä ilman suorittamista & etenkin kuplaluokan menoa oli tosi kiva katsoa. Tukiaisen Tomille toki myös näyttävyyspisteet.
AnttiL
Reittinörtti
Lapsella lauantaiharrastus klo 13-14 ja sen jälkeen oli tarkoitus mennä mummolaan Juupajoelle, eli Vilppula-rallin siirtymän varrelle. Ajattelin ettei pätkälle enää ehtisi, mutta kun käännyin 58-tieltä Juupajoelle huomasin kilpurit tankkaamassa huoltoasemalla ja päättelin että jos tuossa on numerot 100:n kohdalla niin ehdin vielä viedä perheen mummolaan ja ajaa itse pätkän varteen. Ehdin sitten nähdä nelosen varressa kymmenen viimeistä autoa, mutta onneksi myös vauhdikkaimpia lisäluokan kuskeja. Keli oli kyllä haastava sekä pätkällä että siirtymällä.