Ruotsin MM-ralli 2024
Viime vuoden Ruotsin ralli oli niin voimaannuttava kokemus, että päätös lähteä paikan päälle tänäkin vuonna oli itsestään selvää heti. Saatiin sama soppeli majoitus kuin viimeksi myös - juuri riittävän kokoinen erillistalo, missä kolme äijää syö, nukkuu ja kuivattelee kamojaan. Sitten h-hetken lähestyessä tuli synkkiä pilviä taivaalle, mutta päätin silti vielä lähteä, vaikka kotonakin olisi voinut olla. Alkuviikon junalakko sai hiukka stressaan ja tiistain yllätysseisahdus sai sitten aikaiseksi sen, että pääsisin Uumajaan päivää suunniteltua myöhemmin, mutta reissuun lähdin jo tiistaina - ensin bussilla Vaasaan illaksi, kämpästä ekstrakulut ja keskiviikkona otin K.aachin sushi-lounaan päälle rallireissun ekan marssin keskustasta satamaan.
Uumajassa saavuin kirjaimellisesti katettuun pöytään (makkarapannu) ja kuvainnoillisesti myös, kun kaverini oli kolvannut reittiä jo neljä päivää. En kyseenalaistanut paikkavalintoja, istuin vain takapenkillä ja kävelin kiltisti.
Shakesta lähti. Viime vuoden viihdyttävä kapea osuus runsas kilsa ennen maalia ei kelvannut, vaan kävelyä tuli kolmisen kilsaa pätkän puoleenväliin. Siellä odottikin muita kohtia noin kolme kertaa leveämpi kääntöpaikka, joka kuitenkin vähän sumputti. Kyytiä ja leveää linjaa oli, mutta ei muuta. Tapsa oli jäänyt lähemmäs maalia, niin keksin siinä että kävelen toisen kaverini kanssa lähdöstä pois. Talviralleissa ei ole koskaan hyvä idea kävellä pätkällä, mutta jos pois pitää päästä, niin parempi että autot tulevat edestä kuin takaa. Ehdittiin siinä joku kilometri kävellä ja hyppiä, kun kaksi naisjärkkäriä huutaa penkan päälle, auto tulee. Mehän toteltiin. Käveltiin heidän poterolle ja he meitä vähän torumaan, että tieltä pitäisi pysyä poissa. Seuraavana Neuville tulee hitaasti ohi. Järkkäreillä oli komea koira, kaksivuotias saksanpaimenkoirauros ja minä sitten häntä silittelemään ja paijaamaan. Auto tulee ja pian naaman edestä vilahtaa kaatumaan lähtevä Rally3. Silmänräpäyksessä nousee valtava lumipilvi, mitään ei näe, kuulee vain ja kohta 50 metrin päästä tieltä hahmottuu kyljellään makaava auto. Minä juoksen autolle ja huudan takaikkunasta, että are you ok ja piti toistaa vielä, että are you both ok. Kun sain kuitin, juoksin tulomutkan taakse. Toinen järkkäreistä oli siellä varoittamassa, mutta penkan päällä. Itse jäin ronskimmin tielle, kädet ristiin pään päälle ja seuraava auto pysäytti kohdalle. Toinen järkkäreistä oli soittanut lähtöön, mistä lähetys oli heti keskeytetty. Kipannut kuski oli Bruno Bulacia ja ralli jäi valitettavasti häneltä välistä. Me hetken siinä raadolla pällisteltiin ja todettiin, että nyt on hyvää aikaa kävellä tiellä ja ehdittiin pätkältä pois noin 10 minuuttia ennen kuin homma taas jatkui.
Illalla menimme Uumajan pätkän ekaan mutkaan. Hauskasti kävelysillan päässä oli neljä nuorta järkkäriä, jotka yrittivät sanoa että rally is that way ja viisoivat jatkamaan areenan suuntaan. Me menimme toiseen suuntaan, ja siellä odotti siimoitetut katselualueet ja lisää järkkäreitä. Välillä pitää pitää päänsä. Ehdittiin lähteä paikasta kuitenkin jo pois ennen kuin se alkoi ns. toimimaan. Nälkä voitti.
Perjantaina olikin sitten rajumpi keli - tai oikeastaan vain märkä. Aloitimme Norrbystä. Heti hyvät rämpimisjallikset kelkkauria pitkin ja lämmöt pintaan. En tiennyt yhtään, minkälaiseen paikkaan mua oltiin viemässä ja sieltä paljastui sitten pitkähkön näkemän aukea, missä näkemä alamäkivasuriin ja melkein ysikymppioikeaan, joka hieman ahdisti. Runkipotentiaali oli kyllä marginaalinen ja väkeä satoja, niin ei ihan omaan makuun, mutta siitäkin selvittiin. Zaldivar otti naamanliikkeitä alamäkivasurissa ja Creighton pudotti autonsa jo puoliksi penkkaan oikean jälkeen, mutta ei imaissut. Vikan auton jälkeen marssi autolle kilometrin kelkkauraa pitkin. Kuuma.
Iltapäivällä vuorossa olikin taas kipuaminen Brattbyn lähdöstä sisään, jossain 2 km paikkeilla olevaan mutkien ja suorien yhdistelmään, missä pieni hyppykin vielä. Kolmas kerta samassa paikassa. Lunta ja loskaa oli tullut tunteja ja tie oli todella sotkuinen. Vauhti alkoi kasvaa vasta Rallykakkosten myötä ja olihan se erikoinen keli seurata MM-rallia. Kaverini olivat menneet osuuden loppupuolelle oikea-vasen -yhdistelmään, mistä vasenta en itse enää paikastani nähnyt. Siinä sitten Jan Cernyllä lipesi Rally3 Fiesta keula edellä penkkaan. Minä juoksin katsomaan, että mikä tilanne ja näin jo kaukaa, että liinaa tarvittaisiin, käännyin juoksemaan takaisin. Vastaan juoksi viereinen känniseurue, joista viimeinen katsoi asiakseen taklata minua. Fuckit vaihdettiin, hain liinan, löin sen jollekin ja jäin itse varottamaan seuraavia. Ilmeisesti auto oli sekä tiukassa ja myös paskana, niin kartturi tuli kolmion kanssa ja minä hain liinani. Jaksopäällikkö kävi kehumassa avusta ja löin jonkun autosta irronneen muovinpalan kiitokseksi kouraan.
Ilta jo pimeni, pätkä loppui, mutta sade jatkui. Alkoi marssi takaisin autolle. Yhdessä pitkässä alamäessä katsoin, että tuolla vieressä kävelevällä kaverilla on kyllä ajohaalarit päällään ja kun pistosta paljastui auto, totesin ääneen, että sehän on Viitasen ja samalla Marko kääntyi vieressäni, että tervepä terve. Hetki siinä juteltiin räntäsateessa rallia, kunnes jatkoin marssiani. Kämpillä sai keksiä ihmeitä ja käyttää hiustenkuivaajaa, että olisi edes jotain toivoa saada litimärät toppavehkeet kuivaksi seuraavalle pakkaspäivälle.
Lauantai valkeni kauniina. Pirun pitkä ajomatka oli Bygsdsiljuvuminskiin. Siellä odottikin hieno esimerkki pysäköinnin järjestämisestä Uumajan MM-rallissa. Isolta tieltä talon pihaan, viisottiin pellolle, minne oli aurattu kovapohjainen, leveä ura, joka jatkui satoja metrejä. Sitten nuoret pojat oransseissa Rally Sweden -pipoissa juokseen ja viisoo suuntaan, mutka ja sitten aukea lumikasoilla erotetut viisi noin 200 metriä pitkää pysäköintikujaa. Oli kuin olisi ajanut lumesta rakennettuun parkkitaloon. Sanoinko jo, että pysäköintihän ei maksa mitään tässä rallissa.
Paikkaan pääseminen vaati vielä yli 2 km jallista autolta. Aurinko nousi, tie oli kapea, lumipenkat korkeat, eikä ketään missään. Aivan edellispäivän vastakohta. En taaskaan tiennyt mihin oli menossa, mutta jäin lopulta katsomaan hieman nousevaa oikeaa, minkä jälkeen tie kääntyili kapeassa rännissä joka suuntaan. Oli viihdyttävä paikka ja kyllä penkkakin hieman siirtyi. Tässä paikassa kuuli myös autojen äänet yli kaksi minuuttia etukäteen. Kun vuoroon tuli minuutin välein lähteneet JWRC-autot, oli kuin kolmisylinteristen ampiaisten parvi olisi vyörynyt metsäautotietä kohti. Yksi kolmisylinterinen Toyota Yaris eli Linnamäe pyörähti meidän jälkeisessä tiukassa oikeassa. Ymmärtääkseni siinä oli vastaavia tilanteita muillakin.
Iltapäivän pätkäksi valikoitui Sarsjöliden ja samaa osuutta, missä olimme viime vuonnakin. Siirtymä oli välillä jännää, kun puuskainen tuli oli kinostanut lunta tielle ja nostatti lumipilviä, joiden keskeltä sitten joko tuli tai ei tullut vastaantulevaa liikennettä. Pätkälle päästäkseen piti taas tarpoa hangessa. Jäin seuraamaan kirraavaa vasuria lähellä takapiikkiristeystä. Kärkiautoista ei riittänyt viihdettä. Siirryin mutkan alkuun, mistä näki edellisellä suoralla olevan pienen hypyn. Siinä ääneen ihmettelin, miksi Rally2-kuskit tulivat heti hypyn jälkeen 4-5 jarrutuksella loivaan oikeaan ja vasuriin. No, Zaldivar ei tullut. Hyppäsi jarrulle vasta loivassa oikeassa, milloin auto hyppäsi pöperölle ja tuli kohti. Sain lumet naamalle ja kun taas näki jotain, oli Hyundai Skoda kiivennyt perse edellä penkan päälle tien toiselle puolen. Etupyörien alla oli kuitenkin vielä pitävää ja Zaldivar lähti ajamaan vastakarvaan, että sai käkkärillä käännettyä ja vekslattua. Siinä kun murtunutta penkkaa katsoin edessäni, niin totesin että ei ehkä ihan kaikkein turvallisin kohta ollut vaikka en nyt ihan tiessäkään ollut kiinni.
Miksi sunnuntaina pitää ajaa rallia jo puolikahdeksan? Aika vähävirtaisena kuitenkin illalla kamat kasaan ja kello soimaan neljältä. Västervikin molemmat vedot vuorossa ennen kotimatkaa. Kaverini marssivat vielä 3 km päähän, itse seurasin molemmat vedot tuplaristeyksessä pätkän maalipäässä. Tokan vedon lopussa tuli muutamia virhearviointeja kuskeilta, ja itselleni sopivan rauhallinen ja matalan suorittamisen paikka sunnuntaihin.
Siviilit päälle ja Uumajaa kohti. Ajeltiin powerin ohitse samaan aikaan, kun Evans pätkällä. Me kuitenkin jo matkalla kohti Vaasan-lauttaa ja nyt täällä lautalla pötkötellään. Tällainen reissu tällä kertaa. Vielä viisi tuntia kotiin.