Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[CCMK]

Tänä päivänä 40 vuotta sitten 23.6.1985 Suomen Keke Rosberg voitti Yhdysvaltain Grand Prixin Detroitissa, Ruotsin Stefan Johansson oli toinen ja Michele Alboreto oli kolmas.

Stefan Bellof oli neljäs, Elio de Angelis oli viides ja Nelson Piquet oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Paalupaikkamies ja kisan nopeimman kierroksen ajanut Ayrton Senna keskeytti kisan viimeisenä keskeyttäjänä turhan kiihkeän ajamisen jälkeen viikonlopun yleisenä kohumiehenä muutenkin taas kerran kolarilla seinään.

 

[CCMK]

Tänä päivänä 43 vuotta sitten 25.9.1982 Suomen Keke Rosberg voitti maailmanmestaruuden Caesar's Palacen radalla saman nimen alla ajetun Grand Prixin yhteydessä joka tunnettiin myös Las Vegasin Grand Prixinä kuten myös Keski-Yhdysvaltain Grand Prixinä.

Viimeiseksi sellaiseksi se jäi pitkään aikaan ja juuri tuon kasinon parkkipaikalla ajetun radan suhteen ajatellen kokonaan.

Etenkin kun vuosien 1983 ja 1984 ajosopimukset radalle sitten peruttiin silloisten ennätyksiä hipovien maksusummien vietyä hieman liikaa tuloja järjestäjien kassasta eikä oikein kasinoita miellyttänyt ryhtyä suuremmin noita ajoja sponsoroimaan!

Itse kilpailun Las Vegasissa voitti Tyrrell-tallin toiseksi viimeisenä F1-voittona koskaan oman uransa ensimmäisenä voittona Italian Michele Alboreto hänen ajettua myös kilpailun nopeimman kierroksen kun voitto isoine palkintorahoineen tallille oli ensimmäinen sitten Monacon 1978 ja Patrick Depaillerin, John Watson oli toinen häviten maailmanmestaruuden pitkälti Keke Rosbergin ajaessa yleensäkin riittävästi pisteille, kun Watsonin muutenkin olisi ollut vielä pakko voittaa kisa ylipäänsä mestaruuden saamiseksi viime tipassa ja Keken olisi pitänyt jäädä pisteittä ja kolmas oli Yhdysvaltain oma poika Eddie Cheever koettelevan kauden jälkeen Ligierillä vähän muunlaisissa tunnelmissa kuin mitä ranskalaistalli odotti varsinkin ennen vuotta 1982 sen aluksi.

Alain Prost paalupaikalta lähdettyään oli neljäs, Rosberg itse ajossa mestaruuden saatuaan oli viides kuten ei enää kaukana Prostin suhteen miettien nelospaikkaa ja entistä varmempaa mestaruutta ja Irlannin Derek Daly oli 50:n ja viimeisen hyväksytysti kisaan pääsylähtönsä myötä urallaan kuudes, viimeinen pistemies ja ulkona F1:stä vuodeksi 1983 tai yleensä kokonaan muutenkin.

Vähän lähempänä Kekeä ollessaan Derek olisi varmaan saattanut päästä Keken ohi päätöskisassaan viidenneksi sillä kuutostilakin Kekelle olisi riittänyt mestaruuteen, mutta välit Dalyn kanssa olivat kaikkea muuta kuin lämpimät joten pisteluovutus ei olisi välttämättä ollut tulossa siltikään irlantilaiselle.

Niin huono oli Derek Dalylle kesken vuoden 1982 tulleen Williams-paikan tilanne mikä kyllä lupasi hyvää ja jopa erinomaista varsinkin vielä aivan aluksi, mutta mistä kaikesta tuli vastenmielistä vähän ihan tallille ja kuljettajallekin itselleen.

Ainoa muu hyvä juttu varsinkin ihan kaiken loppuvaiheessa oli kai se, että Daly sai vähän vielä päälle entistä enemmän rahaa kuin mitä oli tarkoitus maksaa sopimuksesta varmasta luopumisesta ilman mahdollista oikeustaistelua.

Kun oikeastihan Daly oli jo vuoden 1983 Williams-paikassa kiinni, mutta siitä oli tullut haitta yleisesti ottaen etenkin tallin päättäjien mielestä ja muuten olisi pitänyt oikeuden päätöstä odotella kuten kuskivalintoja mikäli alkuperäisraha Dalylle ei olisi riittänyt Frank Williamsin ja Patrick Headin halutessa heittää hänet pois kuten halusivatkin ennen pitkää ja mikäli Daly Williamsille olisi välttämättä jäänyt vuodeksi 1983 joka tapauksessa.

Aikaisemmin ei vielä niinkään ja oikeastaan aika vähän kai olisi riittänyt Dalyn säilymiseen vuodeksi 1983 Williamsille. Etenkin vielä kauden puolivälissä vähän vähemmin kolarein ajaen, edes jokunen muu pistesija ja kaikista tärkeimpänä yksikin palkintosija jostakin uskomattomasta voitosta puhumattakaan olisi paikan kai pelastanut.

Monaco 1982 olisi vain vähänkin paremmalla malttamisella Dalylla voinut olla hänen uransa ensivoitto hänen ajaessaan niin hyvin kuin ajoi juuri ennen keskeytystä ja vaikka hän olisi joutunut Williamsilta lähtemään joka tapauksessa kauden päätteeksi myös voitollakin, mutta Kekenkin suuntaan vaikeuksissa olonsa takia niin sitä olisi MM-kilvan taulukossa ja jälkikäteen vanhana paljon paremmin voinut muistella!

Jacques Laffite tuli kyllä talliin vuodeksi 1983 Williamsille ja pysyi vuodeksi 1984 asti, oli ehkä maineeltaan parempi kuin Daly, mutta ei pystynyt riittävän äärettömän selvästi olemaan kuitenkaan aivan aukottoman selvästi Dalya parempi kuljettaja. Tämäkin täytyy muistaa vaikka välillä Keken maineen parantuessa Suomessa vuonna 1982 Dalyn suuntaan tulikin sanoja suomalaisittain tutulla tapaa eli ennen vuotta 1982 oli otsikoissa 'Keskeyttäjä-Keke' ja 'Selittajä-Keke' niin tuolloin välillä alkoi olla jo 'Keskeyttäjä-Derek' ja 'Selittäjä-Derek' ja sama myös tietenkin Dalyna tuntien lehdissä.

Ja vuodeksi 1983 varmaan olisi ollut ihan yhtä huono ja jäinen kai Dalyn suhdetilanne Frank Williamsin ja Patrick Headin suuntaan Williamsille jäädessä kuin mitä oli Carlos Reutemannilla heihin nähden vuoden 1982 alussa vielä sittenkin argentiinalaisen jäätyä Williamsille, mutta lähdettyään lajista eläkkeelle heti tuon vuoden kahden ajetun kisan jälkeen!

 

[CCMK]

Tänä päivänä 40 vuotta sitten 6.10.1985 Iso-Britannian Nigel Mansell otti uransa ensimmäisen F1-voittonsa viimeinkin 72 GP-lähdön jälkeen/yhteydessä hyvinkin ansaitusti kaikkien koettelemusten jälkeen!

Tämä siis etenkin Lotus-aikojensa ja välillä oikeastaan myös melko huonon tai yhtä vaikealta tuntuneen alkuvuoden 1985 jälkeen milloin näytti siltä, että britti varsinkin suurimpien herjaajien mielestä ei ollut yhtään sen parempi Williamsilla kuin jopa Lotuksellakaan oli ollut!

Välillä hänen kuittailtiin olevan muka kuin uusi versio Derek Dalysta 1982 sitten vuodeksi 1985 Williamsilla, mutta onneksi helvetin äkkiä saivat mokomat suunsoittajat hävetä itseään.

Toki tätä ivajohtokuntaa johti Mansellin entinen tallipäällikkö, häntä melkein aina vihannut Lotuksen Peter Warr.

Tästä huolimatta Euroopan Grand Prixissä Iso-Britannian Brands Hatchin radalla Mansell siis voitti, Ayrton Senna Lotuksella oli toinen mitä Warr säälittävästi yritti silti järjestää kisan voittajaksi tuomarien heittäessä protestin roskakoriin ja Suomen Keke Rosberg oli kolmas täydentäen palkintokolmikon joskin ilman kisan alun rengasrikkoaan ja muita ongelmiaan Rosberg olisi saattanut olla toinen tai ehkä voittaa, mutta tässä kohtaa mahdollisesti myös vuodeksi 1986 Williams-tallista pois lähtevänä kuljettajana suomalainen olisi ehkä joutunut tallimääräykseen taipumaan Frank Williamsin ja Patrick Headin osalta kun kyseessä oli Mansellin kotivoitto.

Alain Prost oli onnellinen mies sillä jo viidennen kerran Ferrarin Michele Alboreton keskeyttäessä tai ollessa milloin mitenkin missäkin vaikeuksissa lähiaikojen suhteellisiin kilpailuihin oli Prost siis maailmanmestari neljännellä tilallaan, Elio de Angelis Lotuksella oli paljon puhuvan happaman viides ja viimeinen pistemies täpärästi juuri McLarenilla uransa viimeisen kisan ajaneen tuon tallin aiemman kuljettajan ja testikuljettajan eli John Watsonin edellä ollut Belgian Thierry Boutsen Arrowsilla.

Watsonilla harmittavasti kesti huonosta lähtöruudusta ja kisaruosteesta johtuen sen kolme neljänestä päästä vauhtiin ja viimein kun vauhti oli niin ruutulippu heilui sen kuuluisan kierrosta tai varauksella kaksi liian aikaisin. Niin äkkiä Arrowsin ohi olisi menty, mutta aika ei riittänyt niin ei.

Watson tuurasi Belgiassa loukkaantunutta Niki Laudaa yhden kisan ajan kun Ron Dennis kylmästi ei halunnut ajaa kolmatta McLarenia enää Kyalamissa tai kolmansien autojen ja kuskien jäähyväiskisassa Adelaidessa 1985 ennen lajin kolmansien kuskien virallista kisoissa ajattamiskieltoa.

Mansellille tosiaan nyt kaikki tuntui olevan auki ja hieno ura kuitenkin valitettavankin mittavalla epäonnen määrällä ennen pitkää myös huippuaikoinakin tuntui avautuvan.

Riemua todistivat Brandsissa kaikki Mansellin lähipiirin perheen jäsenetkin mitä nyt ikävällä tavalla Mansellin äiti ei ollut enää elossa. Nigelin äiti oli jo menehtynyt Zandvoortin 1984 aikoihin.

Isä Eric Mansell kovan raivokkaana, kuin Nigelin näköisenä, mutta vanhempana, äreänä ja käärmemäisen kylmin laskelmoivin ellei varmaan ehkä aikansa perheen pienimpiä pelottavin silmin poikansa kisaa aitiopaikalta voittoon katsellut vanhempi herra Mansell pääsi oikein jopa kisan viralliseen TV-lähetyskuvaankin!

 

[Saunatakki]

18 vuotta Räikkösen maailmanmestaruudesta. Ohan sitä siitäkin jo aikaa...

 

[Bukko]

18 vuotta Räikkösen maailmanmestaruudesta. Ohan sitä siitäkin jo aikaa...

On ole vieläkään koonnut pienoismallia 2007 Ferrarista, jonka ostin Räikkösen mestaruuden kunniaksi.

 

[CCMK]

Harmittavasti ei ajallaan tullut laitettua tätä juttua osin varmaan Yhdysvaltain Austinin kisan jännittämisen takia, mutta vuoden 1985 Etelä-Afrikan kisasta Kyalamin radalla etenkin siis nk. Vanhan Kyalamin suhteen puhuen tuli vastoittain kuluneeksi 40 vuotta sen viimeisestä kilpailusta.

19.10.1985 tosiaan pari päivää sitten Apartheidin peruuttaessa maassa jo sovitut vuosien 1986 ja 1987 aikaiset sopimuskilpailut vuoden 1985 vastaavan kilpailun ja osin juuri poliittisista syistä boikotoidun kilpailun voitti jälleen Nigel Mansell kilpailuun paalupaikalta lähteneenä!

Mansell voitti uransa 73:een kisalähtöön mennessä siis toistamiseen urallaan ja totesi tämänkin voiton maistuneen ihan yhtä hyvältä kun ensimmäisenkin.

Tämän jälkeen brittiä pidettiin varmana voittajana Australian Adelaideen eli päätöskilpailuun. Mansell olisi saattanut menettää voiton Suomen Keke Rosbergille joka vei kuin veikin britiltä kisan nopeimman kierroksen kierroksella 74 eli toiseksi viimeisellä kierroksella nimiinsä.

Rosberg oli kisan toinen ehdoton vauhtimies vertaansa vailla. Oikea strategia suomalaiselta olisi ollut Mansellin tapaan kuitenkin pysähtyä vain enintään kahdesti kaikkiaan eikä kolmesti. Kolmen pysähdyksen taktiikka oli väärä, mutta tuotti kuitenkin palkintosijan, voittokaan ei jäänyt kauas ja lisäksi Keke oppi tästä virheestä sitten elintärkeästi Adelaiden päätöskisaa varten.

Rosberg suurilta osin ellei melkein varmasti varsinkin kaiken katsoen ja ajatellen menetti voiton varmaankin liukastuessaan Piercarlo Ghinzanin öljyihin kesken kisan siinä missä Mansell ei liukastunut ja mikäli ikinä liukastui niin vain enintään rippeisiin öljystä eikä suurempaan läikkään minkä siis britti vältti ja suomalainen ei.

Ja ainakin ero olisi ollut takuulla vielä niin paljon pienempi kuin oli ilman liukastumista vaikka Keke olisi kakkoseksi jäänytkin. Lisäksi vielä se kuuluisa enemmän Kyalamiin kuulunut 77 kierroksen mitta 75 kierroksen sijaan olisi sopinut suomalaiselle paremmin kuin britille kiitos tuoreempien renkaiden!

Siinä olisi kyllä kierrosajoissa kiritty kiinni Mansell ja olisi ollut voitossa ruutulipulla.

Apartheidin ohella mahdollisesti vuosien 1986 ja 1987 kisan Etelä-Afrikassa olisi estänyt välillä jatkuneet ratayhtiöiden tietyt talousongelmat ja vielä sitäkin enemmän yksinkertaisesti silloinen radan liiallinen lyhyys ja jos ei sekään niin yksinkertaisesti paalunopeudet uhkasivat silloisen 1 minuutin kierrosajan alarajaa mitä pidettiin turvallisuutekijänä.

Tuossa tapauksessa radan suhteen olisi varmaankin tullut pidennys, mutta pidennys nähtiin silloisissa oloissa vaikeana suorittaa.

Mansell siis voitti, Rosberg oli toinen ja tuore maailmanmestari Alain Prost oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Ruotsin Stefan Johansson oli neljäs, Gerhard Berger oli viides, Thierry Boutsen oli kuudes ja viimeinen pistemies kuten toiseksi viimeinen maaliin pääsijä ja Martin Brundle epäonnisesti oli seitsemäs, pisteittä ja viimeinen maaliin ajanut kuljettaja.

7 kuljettajaa pääsi toki osin boikotin takia hieman vähemmän kuljettajia ja talleja mukana pitäneessä kilpailussa. Kuvaavaa oli yllättävästä kuumuudesta ja toki ennustetusta teknisten vikojen määrästä huolimatta, että kun 10 kierrosta Kyalamin viimeisestä kilpailusta oli ajettu niin oli jäljellä yleensäkin vain 11 kuljettajaa!

Mansell tosiaan vaikka arvioissa hänen luultiin voittavan Kyalamissa vuodeksi 1986 eli silloiseksi ensi vuodeksi niin hänen seuraava Kyalamin voittonsa silloisena 'ensi vuonna' siirtyi lopulta vuoteen 1992, nk. Uuteen Kyalamiin ja ennen kaikkea käytännössä jo päättyneeseen ja virallisemmin päättyvään Apartheid-aikaan!

 

[CCMK]

Tänä päivänä 40 vuotta sitten 3.11.1985 Suomen Keke Rosberg voitti Australian Grand Prixin Adelaidessa, Jacques Laffite oli toinen ja Philippe Streiff oli kolmas.

Ivan Capelli oli neljäs, Ruotsin Stefan Johansson oli viides ja Gerhard Berger oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Huub Rothengatter oli seitsemäs, selvästi toiseksi viimeinen ja kaikkiaan kolmanneksi viimeinen maaliin päässyt kuljettaja, Pierluigi Martini oli kahdeksas, selvästi viimeinen ja kaikkiaan toiseksi viimeinen maaliin päässyt kuljettaja ja Martin Brundle oli yhdeksäs ja kaikkiaan viimeinen maaliin päässyt kuljettaja, mutta häntä ei laskettu lopputuloksiin.

Paalupaikkamies Ayrton Senna keskeytti kilpailun ja vain silkka onni oli hetkeen brasilialaisen typerimmässä ja hurjapäisimmässä kilpailussa estänyt häntä keskeyttämästä ja hänen synteihinsä kuului kolaroida muun muassa kisan voittaja Rosbergin kanssa kesken kisan täysin vailla järkeä, ymmärrystä ja tietysti hän kolaroi arvoidun kisavoittajan eli tuolloin mahdollisesti kolmatta kertaa voittavan myös Keken tavoin Williamsia ajavan Nigel Mansellin pihalle kisasta!

Turhan kiihkeän ajaminen ja viikonlopun kohumiehenä taas toiminut Senna jäi mieleen myös melko... Sanotaanko nyt aika säälittävän tasoisesta muille ajajille taas kerran piruiluistaan ja Gilles Villeneuven leikkimisyrityksestä ajaa ilman etusiipeä radalla ja tämäkin oli oikeasti äärimmäisen vaaralista temppuilua taas lajin muita kuljettajia, brassin omaa turvallisuutta ja lajituomaristoa kohtaan!

Sennan osalta voitiin puhua aivan tai melkein aivan täysin kuin Keken viimeisenkin voittokerran eli Detroitin uusinnasta samalta vuodelta sillä kaiken tuon levottoman perseilyn jälkeen kisassaan Senna oli jälleen myös kuten Detroitissa niin kisan viimeinen keskeyttäjä.

Rosbergilta ei onneksi särkynyt mitään, suomalainen lähti taktisesti Kyalamin voitonmenetysvirheestään oppineena kolmen pysähdyksen sijaan tarkoituksellisella neljän pysähdyksen taktiikalla kisaan ja hän ajoi myös kisan nopeimman kierroksen.

Erittäin murheellista oli, että tämä voitto ja kisan nopein kierros jäi Keken viimeiseksi hänen urallaan.

Tämä kilpailu oli monille jäähyväiskilpailu omalla tavallaan kuten muun muassa McLarenin Niki Laudalle ja hyvin meni hänelläkin ennen keskeyttämistä jaetusti kolmanneksi viimeisenä kilpailussa yhdessä Derek Warwickin kanssa kun toiseksi viimeisenä keskeytti Michele Alboreto ja viimeisenä jo mainittu Senna.

Tässä kilpailussa olisi ollut viimeistä kertaa lajissa virallinen lupa ajattaa siis kolmansia kuljettajia autoineen yhtä selvällä, reilulla pisteoikeudella, mutta kukaan talli ei vain kerta kaikkiaan sitten voinut murheellisesti tarttua tarjoukseen.

Varmaan taas pelättiin karsintoja, ahtautta varikkosuoralla tai milloin vähän mitäkin vaikka Adelaiden järjestäjät olivat ilman muuta valmiita omaan ensikilpailuunsa päästämään 27 autoa kisaan mikäli tarvetta olisi ollut ja kun Zakspeed-tallia ja RAM-tallia ei ollut Adelaidessa niin 25 autoa kuljettajineen olivatkin kisassa mukana kun Kyalamista taukoa pitäneet Ligier-talli ja Renault-talli palasivat Adelaideen.

Renault-talli ja Alfa Romeo-talli poistuivat entisinä suurtalleina tai halukkaina sellaisina jälkimmäisen tapauksessa melkoisen erittäinkin vähin äänin.

Keken viimeinen Williams-voitto povasi niin paljon oletuksin hyvää McLaren-vuotta 1986, mutta tietyllä tapaa se oli vain niin virhe kun jäämällä Williamsille melkein varmasti tai Laudan sittenkin ajaessa vielä vuoden 1986 muulla tapaa McLarenilla olisi voinut Kekelle tulla MM-kilvan kakkostila tai jopa se uran toinen maailmanmestaruus jonkin verran jo lajista enemmän ymmärtäväisempään Suomeen kuin vuoden 1982 ensimmäisen ja ainoan maailmanmestaruuden kohdalla.