Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[Bleu]

Brundlehan oli itse osallisena vastaavanlaisessa tilanteessa samassa mutkassa 20 vuotta aiemmin. Silloinkin oli sadekisa ja Brundle menetti autonsa hallinnan siinä vaiheessa, kun ratavalvojat olivat Gianni Morbidellin auton kimpussa. Brundle osui yhteen ratavalvojaan, jolta murtui jalka.

 

[CCMK]

Japanin Grand Prixistä 2014 on jo muidenkin nimimerkkien kertomana tullut kuluneeksi 10 vuotta.

Nico Rosberg ajoi paalupaikan, mutta täpärästi ennen kisan muuttumista kohtalokkaaksi Jules Bianchille Lewis Hamilton ajoi nopeimman kierroksen kisassa mikä jäi hänelle myös voimaan.

Hamilton oli surullisen kilpailun voittaja, Rosberg oli toinen ja Sebastian Vettel oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Neljänneksi sijoittui Daniel Ricciardo, Jenson Button oli viides ja Suomen Valtteri Bottas oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Järkyttävässä kisassa ja jälkimaineena kuolonkolarin sisältäneen kilpailun osalta maaliin pääsi 19 kuljettajaa, joukossa Suomen Kimi Räikkönen sijalla 12 ja lopputuloksiin hyväksyttiin 21 kuljettajaa joista yksi murheellisesti ennen pitkää lopullisesti menehtynyt Bianchi sijalla 20 toiseksi viimeisenä ja toinen sijalla 21 viimeisenä oli kohtalokkaat tapahtumat kolarillaan käynnistänyt Adrian Sutil.

Lopputulokset otettiin kierrokselta 44 vaikka kierrokselle 46 asti oli ehditty ajaa.

Välillä vaadittiin tulosten ottamista voimaan ottoa myös aiemmin eli kierroksilta 40-41 kun murhenäytelmä oli käynnistynyt ja kun punaista lippua ei vain heilutettu ajallaan sellaisenaan ajoissa.

Murheellisesti välillä heilutettiin, mutta hieman vanhanaikaisempien kisojen tyyliin tilannetta ei huomioitu sellaisenaan.

Kohua on riittänyt monien tapahtuman keskipistehenkilöiden syyllisyydestä tai syyttömyydestä näihin päiviin asti.

Ja eivät kaikki murheellisesti edes ole enää tuoreemmistakaan henkilöistä puhuen keskuudessamme niihin vastatakseen.

Huomioiden myös Charlie Whiting.

Rosbergin Nico aloitti tuon kilpailun jälkeen/jälkitunnelmissa aivan isänsä Keke Rosbergin malliin tarkoin etukäteen suunnitellun lopettamiskautensa valmistelun.

Samoin teki isä-Keke silloista 30 vuotta aiemmin vuoden 1984 Monacon kilpailun jälkeen ennen pitkää lopettaen Adelaideen 1986.

Suzuka 2014 toi murheellisen pysäytyksen edes vähäksi aikaa lajia repineelle ja myös muokanneelle Hamilton-Rosberg-kohulle.

Tämäkin jakaa mielipiteitä vielä nykyään.

Murheellista kyllä 5.10.2014 tuntui itselleni hirvittävältä rienaukselta monessa suhteessa.

Etenkin kun menehtyi niin nuori Bianchi, mutta myös samana päivänä menehtyi selvästi enemmän aina itse omalla tavallani kannattamani entinen F1-kuljettaja nimeltänsä Andrea de Cesaris.

Siitäkin menehtymisonnettomuudesta on jo kulunut 10 vuotta. Kuin eilen olisi tapahtunut.

 

[CCMK]

Aikaisemmin tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Italian Grand Prixistä 1974.

Monzan radalla ajettiin ja kyseinen viikonloppu oli myös Suomen Leo Leksa Kinnusen viimeinen kisaan yrityksen viikonloppu huonosti päättyneenä karsiutumiseen kuten myös koko suomalaisen pientallin vastaavana sellaisena.

Aiemmin jäi ajankohdassa puhumatta ja varmaankin vielä loppuvuodesta ehtii jälleen muistelemaan asiaa enemmän kun juuri nyt tai lähipäiville ja viikoille en ilman ihmeitä vain ehdi tekemään.

Suuremmin nyt ainakaan, mutta...

8.9.1974 ajetun kisan sen suhteen voitti kuitenkin Ruotsin Ronnie Peterson Lotus-tallille sen 100:n eri palkintosijoituksen lajissa silloin tuoden ja tällä kertaa Emerson Emmo Fittipaldille ei Ronnin tarvinnut antaa tietä ruutulipulle kun tallikavereita ei enää oltu ja eri talleissa ajettiin!

Erokin ruutulipulla oli täsmälleen sama kuin mitä oli ollut vuoden 1973 Monzassa!

Ronnie Petersonin suhteen puhuen häntä alettiinkin urallaan nimittää juuri noiden vuosien 1973-1974 voittojen myötä yhä enemmän ja enemmän nk. Monzan Erikoismieheksi eikä syyttä kun useampia kertoja voittoja tuli lopulta ja ennen pitkää murheellisemmin tämä rata oli myös hänen kohtalonratansa.

Ja olihan muun muassa ruotsalaisen harmiksi voitto ollut niin huikean lähellä vuoden 1971 Monzassa myöskin!

Tosin Peterson kuten myös Fittipaldi olivat viikonloppuna menettää voittonsa ja Emmon tapauksessa mestaruutensa periaatteessa kun he eivät vain olleet pystyneet pärjäämään radan shikaaneissa joista varsinkin ensimmäisen silloisia muokkauksia sen vuoden kisaan monet kuskit arvostelivat ankarasti protesteillakin uhaten!

Tosin ulosajoistaan onneksi riittävän lievinä molemmat myös selvisivät.

Kaikki eivät selvinneet kuten muun muassa Vittorio Brambilla Monzan Gorillana tunnettuna miehenä jolta meni käytännön varma viitostila taisteluajonsa jälkeen rallityylin kanttarista suoritetun loikan jälkeiseen ulosajoon vaikkakin hienosti kolarin jälkeen yleisö ei alkanut arvostella, buuata ja muilla tavoin herjata miestä vaan kun Italiassa oltiin niin aplodeja annettiin ja ihailijattaria riitti Brambillalle kisan jälkeen vaikka millä mitalla!

Ja vaikka leskirouviakin mene ja tiedä!

Ferrarille päivä oli aluksi upea, mutta sitten kisan edetessä synkkääkin synkempi:

Niin Niki Lauda paalupaikalta lähteneenä kuin Clay Regazzoni keskeyttivät molemmat selvästi kisan kärjestä tai kärkipaikoilta jolloin enemmän tai vähemmän tästä hyötyivät niin Ronni kuin Emmokin.

Regazzonille Monzan keskeytys oli vielä monin verran tuhoisampi juttu mestaruuden saamisen kannalta siinä vaiheessa itsetunnolle kuin miten oli ollut vaikkapa kesän 1974 Anderstorpin vaikeuksien aikaan.

La Famiglian perikadon Monzaan 1974 kruunasi kotikisassaan se tosiseikka, että he olivat myös päivän viimeiset keskeyttäneet kuljettajat.

Ronnin etu kisassa Monzassa oli myös kolme kierrosta vuoteen 1973 nähden lyhyempi kisamitta. Kyllä oli niin hätää kärsimässä kuin pystyi silloin Lotuksella ajatellen vaikkapa jo suoritustasoa vuoden 1973 automalliin samalla tapaa. Tosin Monzassa 1973 oli ollut myös tuhoisa väärinymmärrys siitä mitä kävi kuin kävi.

Palkintokolmikon kisaan täydensi Jody Scheckter pitäen siten MM-kilvan haaveet elossa ja pistemiehet kisaan olivat neljänneksi sijoittunut Arturo Merzario ISO-Marlboro-Williamsillaan, Carlos Pace oli viides ajaen sitä ennen kilpailun nopeimman kierroksen ja Denny 'Karhu' Hulme 19:sta ruudusta lähteneenä veteraanina oli kuin olikin sitten kuudes ja viimeinen pistemies jujuttaen vähän ennen ruutulippua John 'Belfastin Tiikeri' Watsonin jäämään pisteettömäksi seiskapaikalle!

Toki tästäkin taitonäytteestä otti sitten Watsonkin opiksi ja tuli myöhemmin olemaan yksi lajin näyttävimpiä ja taitavimpia ohitustaistelijoita!

Viimeisenä toteamuksena Leo Leksa Kinnunen oli viimeinen ajaja F1:ssä silloin hyvinkin perinteisen ja vanhanajan tavan mukaisella avokypärällä ja ajolaseilla ajaneena miehenä.

 

[CCMK]

Aikaisemmin tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Kanadan Grand Prixistä 1974.

Mosportin radalla ajettiin ja ennen kisaa viidellä eri kuljettajalla oli kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa sitä ennen vielä mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus.

Ikävä kyllä niin Ruotsin Ronnie Peterson kuin kauden 1974 F1-ilmiö nimeltänsä Niki Lauda menettivät mahdollisuudet mestaruuteen juuri tuolloin.

Ikävä kyllä ajankohdassa en silloin ehtinyt puhua ja suurempi muistelu jäänee loppuvuoteen tai kokonaan toiseen kertaan.

Kuitenkin sellaisenaan tässä kisassa:

Edellisvuoden Turva-autoa tai Safety Cariakin ajanut Eppie Wietzes oli mukana ruudukossakin viimeiseen ruutuun kisaan ihan ajamallakin päässeenä vaikka toki hänhän oli järjestäjien määräämä ainut nk. Maakohtainen Kiintiökuljettajakin kotikilpailuunsa.

Pitkälti kun oli ainut kanadalainen kuljettaja ja kun ei toistakaan maanmiestä tullut ajamaan viikonloppuun.

Viikonlopun osalta jännitystä riitti ja paalupaikankin otti Emerson Emmo Fittipaldi.

Kisan täydellinen hallitsija ennen keskeytystä tuntui olevan kuin tuulena kiitänyt Lauda ennen kuin hän joutui keskeyttämään.

Ennen auto-ongelmiakin hän oli lähinnä valmis antamaan tietä vain Clay Regazzonille ja osin kun vielä mestaruusmahdollisuuksia ohuestikin oli jäljellä Nikille niin tietä antaakseen 'Reggan' olisi pitänyt hänet ajaa kiinni.

Asenne oli aiheuttaa La Famiglialla melkoista kohua ja 'ohjastusta' kulisseissa.

Käytännössä painostuksena kun La Famiglialla ei haluttu kuulla liian voimakkaana Nikin turhan itsekkäitä mielipiteitä vastoin enemmän odotuksia ja sovittua kun vuosi 1974 piti olla oppivuosi ja kun noin hyvin oli menestytty niin vuosi 1975 enemmän olisi sitten ollut hänen vuotensa!

Lauda oli ennen kohtalokasta keskeytystään myös kisan nopein mies.

22.9.1974 ajetun kilpailun voitti siis muun ulkopuolisen voimakkaan taistelun jälkeen Emerson Emmo Fittipaldi, Clay Regazzoni oli elintärkeästi toinen joten myös mestaruusratkaisu voitiin viedä Watkins Gleniin, Ruotsin Ronnie Peterson oli kolmas, mutta menetti tietenkin mahdollisuudet mestaruuteen kun Fittipaldi ja Regazzoni olivat liian suurilla pisteillä ja palkinnoilla juuri hänen edellään toki Ronnin täydentäessä hienosti palkintokolmikon kisaan.

Jody Scheckter keskeytti, mutta piti MM-kilvan haaveet ulkopuolisena jäsenenä elossa enimmäkseen kiitos muun hyvän kauden ja elintärkeästi Monzan kolmostilan turvin silläkin kyettiin menemään kauden päätökseen Watkins Gleniin.

James Hunt huomiota herättävästi oli Heskethillä neljäs, Patrick Depailler oli viides ja 14:sta ruudusta kisaan lähtenyt, uran toiseksi viimeistä F1-kisaansa McLarenilla ajanut Denny 'Karhu' Hulme oli kuudes ja viimeinen pistemies sinnikkään ja tuttuja hienoja ohituksia sisältäneen ajon jälkeen!

McLaren rikkoi Emmon voitollaan myös Kanadan kisojen silloisen kirouksen tai siunauksen näkökannasta riippuen, että tuolloisten puheiden mukaan kyseisellä radalla ei muka kukaan voisi voittaa yhtään enempää kuin kerran tai kaksi kertaa enintään.

Ainakaan ikään kuin samaan talliin voittojen mennen.

Vuonna 1969 kun Brabham oli voittanut toista kertaa ja sitten oli pitänyt ennätystä silloin hallussaan Emmon voittoon asti tuona päälle 50 vuotta sitten olleeseen Kanadan sunnuntaikisaan asti.

Helmuth Koinigg ajoi uransa ensikilpailussa maaliin kymppipaikalle lupaavasti.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 50 vuotta Yhdysvaltain Grand Prixistä 1974.

6.10.1974 ajetun kilpailun voitti Carlos Reutemann, Carlos Pace oli toinen, James Hunt oli kolmas täydentäen palkintokolmikon ja Emerson Fittipaldi oli neljäs ja maailmanmestari.

Muut pistemiehet sijoille viisi ja kuusi olivat John Watson ja Patrick Depailler kilpailussa minkä aikana menehtyi Itävallan Helmuth Koinigg.

 

[CCMK]

Euroopan Grand Prix vuosimallia 1984 ajettiin tänä päivänä 40 vuotta sitten.

7.10.1984 ajetun kilpailun silloisesti puhuen Länsi-Saksan nk. Neue Nürburgringin radalla voitti Alain Prost, Michele Alboreto oli toinen ja Nelson Piquet oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Tosin niin Alboreton kuin Piquetin osalta käytännössä polttoaine oli loppu/loppumaisillaan ruutulipulla eli vähänkin vielä pidempi kisa niin molemmat olisivat jääneet radan varteen keskeyttäen.

Niin ei onneksi sellaisenaan kovan, tiukan ja peräti molempien miesten saadessa jaetusti kilpailun nopeimman kierroksen itselleen olleen kilpailun jälkeen käynyt!

Tämä erikoisuus tapahtui yhtämittaisesti kierroksella 62.

Muutoin parivaljakosta puhuen vielä Piquet oli lähtenyt paalupaikalta kisaan. Alboreton jo toinen peräkkäinen palkintosija aivan vuoden 1984 lopulla nosti varovaisesti pitkän ja vaikean kauden jälkeen puheita sitten La Famiglian huippuvuodesta 1985 ehkä maailmanmestaruushaasteesta ellei peräti jo mestaruudesta, mutta siihen sanottiin tarvittavan myös valtavasti lisää teknistä kaluston kestoluottoa ja sitä ei ollut La Famiglialle lähimainkaan tulossa.

Ferrarin kaaoksen tietäen vähemmän yllättäen.

Pistemiehistä puhuen Niki Lauda oli neljäs, Rene Arnoux oli viides ja Riccardo Patrese oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Mikäli vielä olisi tullut keskeytyksiä niin etenkin Andrea de Cesaris ja sensaatiomaisesti varsinkin Mauro Baldi Spirit-tallin autolla kasipaikalle ajaneena olisivat siitä kaikesta hyötyneet valtavasti.

Kilpailu muistetaan TV1:n myöhäisillan/yön koosteen, Jarren tunnusmusiikin ja Jokisen Juhan selostuksen ohella myös kisan alun joukkokolarista, mutta ihmeenä ja ehkä osin laajojen ulosajoalueiden vuoksi ei nähty punaista lippua tai uusintalähtöä kilpailuun.

Joukkokolariin päättyi myös Suomen Keke Rosbergin kisa nelostilalta.

Ilman kolaria on paha sanoa, että olisiko Keke pärjännyt vai ei. Etenkin kun autoon oli jo tullut välittömästi sytytysvaurio lähdön jälkeen mikä myös osin selitti hyvin hitaalta vaikuttanutta lähtöä.

Uusintalähdöllä ja vara-autolla jakoa kisaan olisi ehkä sitten ollut vähän paremmin.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 38 vuotta Meksikon Grand Prixistä 1986.

12.10.1986 ajetun osakilpailun voitti Benettonin nk. Lentävällä Tiikerillä Gerhard Berger, toinen oli Alain Prost ja kolmas Ayrton Senna täydentäen kisan palkintokolmikon.

Nelson Piquet oli neljäs, Nigel Mansell oli viides ja kuudes ja viimeinen pistemies oli Philippe Alliot.

Moneen, moneen kertaan aiemminkin on puhuttu Bergerin viimeisen BMW:n turbomoottorisen F1-auton voiton yhteydessä myös taktisesta rohkeudesta tehdä miten pystyi tekemään ja tietysti myös siitä miten olisi voinut käydä MM-kilvan kannalta.

Etenkin mikäli erittäin, erittäin heikoilla renkailla sittenkin ilman kolmatta varikkopysähdystä maaliin päässyt Prost olisi lajin parhaimman renkaansäästäjän maineesta ja siitä huolimatta sen joutunut kuitenkin tekemään siinä missä kaikki muut kärkikuljettajat joutuivat näin nk. Meksikon Rengasloton yhteydessä tekemään ellei enemmänkin.

Miettiä tietysti voi myös miten olisi käynyt mikäli Alliot olisi kyennyt tekemään Bergerin tapaan jolloin pysähtymättä olisi voinut olla korkeimmillaan palkinnoillakin ja ehkä Bergerin auton bensan loppuessa myös voittaja ennen kuin oli viimein pakko käydä varikolla kerran ja menettää huippuajo siihen osin.

Toki piste sentään Alliotille tuli.

Parempaankin oli mahdollisuus ennen kaikkea.

Myös sekin täytyi muistaa, että Goodyear yllätettiin tuona päivänä pahanpäiväisesti siinä mitä tuli rengaskestävyyteen ja tästä kärsi niin paalupaikkamies Ayrton Senna kuin myös muun muassa Nigel Mansell ja Mansellin murhe oli vielä minkäänlaisen vaihteen löytymättömyys kun lähtö tapahtui!

Ja tapahtunut lähtökin oli murheellisen hidas ja riskialttiin vaarallinen etenkin mikäli kone olisi nopeuden alas laskussa tai äkkiotossa ylöspäin hajonnut siihen tai ylikuumentunut liikaa.

Ihan loppua kohti selvää oli myös se, että ihan kisan lopulla muuan Nelson Piquet ajoi jo kilpailun nopeimman kierroksen kuten suhteellisesti ajatellen alkoi tottua omalla tavallaan vaikean kisan ajorytmiin paremmin kuin muut ajajat.

Piquet olisi myös voinut olla vähänkin paremmalla onnella ruutulipulla kolmas tai jopa korkeammalla riippuen suhde-erostaan ajoissa Sennaan ehkä hänet ohittaen tai sitten ei ja ennen kaikkea mikäli Bergeriltä olisi todella vain voinut tietää sen bensan loppuvan tai olevan niin vaarallisen vähissä, että taistelu voitosta ja yleensäkin pisteistä ehkä olisi ollut ohi.

Prost tietysti oli Piquetin edellä, mutta hän niin Sennaan kuin Piquetiin nähden oli jo lopussa kohtaa kisaa naurettavan hidas eikä olisi ne renkaat vain voineet kestää paljonkaan pidemmälle.

Eli sitten kun Prost olisi vielä mennyt varikolle niin erinäisistä tilanteista johtuen Piquet olisi voinut olla kolmas, toinen tai voittaja.

Bergerilläkin kun alkoi vihdoin ja viimein olla renkaiden kestokyky vähän huonompi, mutta toisaalta kun koko kisa oli turboajankin nk. Taloudellisuusajoakin tarkempaa touhua sen suhteen sen puolella tankilla kisaan lähteneenä niin koko rasitus muutenkin oli sinänsä jonkin verran vähäisempää.

Lisäksi muut huipputallit odottivat hyvin, hyvin kauan ja osin riittävästi voiton kannalta sitä Benettonin varikkopysähdystä mitä ei kierroksen 36 hämäyskäyntiä renkaineen ja ulospyörityksineen takaisin varikkopilttuuseen huomioimatta koskaan tapahtunut!

Ja tietenkin kun varmaankin nk. Meksikon Rengaslotto olisi iskenyt kuin kävi niin aina voi ajatella myös, että olisiko Berger voittanut koskaan mikäli muun muassa Prost tai kuka tahansa muu oletettava kisan voittajaehdokas kärkikuskina olisi vain saanut tietää Bergerin ja Benettonin taktiikan varmuudella juuri ennen kisaa ja lähtenyt myös vaikkakin samalla taktisella uhkatyylillä puolella tankilla kisaan?

Muista kisan miehistä puhuen varmaankin Prost olisi voittanut kisan kun taloudellinen säästökyky olisi ollut McLarenissa suhteessa parempaa kuin BMW:n nk. Lentävällä Tiikerillä ja Hondalla Williamsissa.

Prost kun tietenkin osasi ajaa huippumalliin säästeliäästi siinä missä Piquet, Senna ja Mansell olisivat saattaneet kuitenkin sortua liian kovan kilvanajon yrittäjyyden osalta.

Vaikkakin Sennan ongelmana enemmän oli yleensä liian kova rengaskulutusalttius kuin polttoaineen riittävyysongelmat muutamia seikkoja huomioimatta Lotus-aikojen lopulla kuin alkuaikoina ja Piquetille tietysti kyse oli egotason asiasta ylpeyden päälle käyvänä juttuna.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 30 vuotta Euroopan Grand Prixistä 1994.

Kilpailu ajettiin 16.10.1994 Jerezin radalla Espanjassa.

Kilpailun voitti Michael Schumacher kilpailukieltonsa kärsineenä olemalla tätä ennen paalupaikalla sunnuntain kilpailuun ja ajaen myös kilpailun nopeimman kierroksen nimiinsä, Damon Hill oli toinen ja Suomen Mika Häkkinen oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Eddie Irvine oli neljäs, Gerhard Berger oli viides ja Heinz-Harald Frentzen oli kuudes ja viimeinen pistemies, mutta vain vaivaisen kahden kymmenyksen turvin ruutulipulla ennen Ukyo Katayamaa sitten japanilaisen tyydyttyä todella viime hetkellä pisteettömään seiskapaikkaan!

Kilpailu jäi viimeiseksi myös Andrea de Cesarikselle urallaan Sauberin ratissa kun vuoden 1994 ihan lopulle tuntui olevan epäselvyyttä, väärinkäsitystä ja huhua liikkeellä oikeastaan vähän joka suuntaan Sauberilla.

Yksi syy tietysti oli de Cesariksen uran loppupuolelle kääntymisen tai lähtökohtaisesti lopun syynä sekin, että ihmeitä hänellä ei ollut jäädä ilman silloisia sponsoreita ja suuria summia kovinkaan suuresti ehdolla ajamaan Sauberilla vuodeksi 1995.

Ja muutama muu talli vieläkin hieman epäselvästi lähinnä puolivillaisesti häntä yritti maanitella vielä ajamaan, mutta oli kyllä myös valmis hylkäämään oitis kun vain rahat kelpasivat niille talleille enemmän kuin itse mies.

Siltä ainakin välillä tuntui.

Suomen JJ Lehdonkin ajot näytti ajetuilta loppuun kun Benettonilta jäätiin taas sivuun Jos Verstappenin ajaessa ainakin vielä kerran kaudella tallin kisapuolella ja Ligier-paikka meni Johnny Herbertille eikä Benetton ollut halukas päästämään häntä Ligierille erikseen tai myöskään nimellisenä Lotukselle vaan sinne siirtyi vielä erillisellä yhden kisan sopimuksen ajaksi Eric Bernard normaalimmin Ligieriä ajaneena.

Lisäksi niin Herbertin, Bernardin kuin Lehdon suhteen heitäkään ei aluksi haluttu ajamaan vaan tallin testikuski, alkukaudesta lähtien jossain määrin aina ajoja odottanut Frank Lagorce, mutta tuolloin vielä kilpailulupa ihan kunnollisenakin kisakuljettajana jäi byrokratian uhriksi.

Philippe Adams jäi myös ulos kuvioista kun rahajuttujen kanssa tuli ongelmia tai mainejuttu oli omanlaisensa jolloin sitten toipumislomansa viimein vietettyään Alessandro Alex Zanardi tuli takaisin ajamaan Lotuksella.

Williams-talli oli sotkussaan McLarenin kanssa David Coulthardista vuoden 1995 suhteen ja täten Nigel Mansell ajoi muutenkin kolme viimeistä vuoden 1994 F1-kisaa.

Jerezissä Mansellin kisa meni kaikkein heikoiten kaikista vuoden 1994 keikkakilpailuista vaikka jopa siinäkin ainakin alkuvaiheissa kisaa ennen kaikkia vaikeuksia, osumia tai yksinkertaisia omiakin virheitä jossain määrin oli pientä toivoa hyvästäkin kisasta!

Tosin olihan välissä ollut pitkä tauko Magny-Coursin jälkeen eikä ollut suhteessa aivan niin paljon testiä kuin miten olisi ollut toivottavaa.

Jerez tuli ratana kalenteriin vain kun Buenos Aires peruttiin ja kun sitten kerta kaikkiaan ei suostuttu Englannin Doningtonin uusintakilpailuun tai Saksan Nürburgringin paluukilpailuun.

Vielä muu viimeinen seikka oli se, että Jerezissä oltiin kilpailijoihinsa nähden enemmän testattu varalisenssiluokan kilparadaksi vuoden 1994 säännöillä ja myös kun erinäisiä muutoksia rataan oltiin jo tehty ennen F1-paluuta ensi kerran sitten vuoden 1990.

Ikävämpänä puolena radalle tuli shikaanit ja kavennusta hidastuksineen verrattuna alkuperäiseen edes aavistuksen nopeampaan versioon.

Jerez oli varsinkin vanhassa muodossaan sarjan hitain keskinopea rata ja samalla ylivoimaisesti nopein sarjan hitaista radoista.

Ohitusmahdollisuudet kaventuivat myös tai siltä ainakin vaikutti vuoteen 1990 asti käytössä olleeseen rataan verrattuna.

Viimeinen muu juttu tietenkin oli, että Jereziin ei vain tarvinnut niin paljon lajin ja Imolan 1994 jälkeisten turvallisuuden juttujen vuoksi tehdä erinäisiä muita juttuja niin paljon myös hyvinkin rajuihin muutoksiin mukautuvien isäntienkin toimesta.

Toisin kuin Doningtoniin ja Nürburgringille olisi jouduttu todella lyhyessä ajassa tekemään rajujakin muutoksia joihin järjestäjillä noille radoille ei ollut haluja niitä tehdä eikä oikein oikeasti saada aikaan siinä laajuudessa kun kysyttiin!

Muuna juttuna viikonlopulta puhuen David Brabham oltiin hylätä koko viikonloppuna kun oli niin kilpailuviikonlopulla punnitukseen menon kieltäytymisiä ja muutamaa muutakin seikkaa, mutta lopulta niistä selvittiin. Muutoin Bertrand Gachot olisi päässyt sunnuntain kilpailuun Pacificilla, mutta näin ei käynyt.

Jerezin kisan pääteeksi 1994 ivallista oli, että Nigel Mansell keskeytti päivän viimeisenä kuljettajana sinänsä ja maaliin ruutulipulle selvisi 19 autoa kuljettajineen päivineen.

 

[Bleu]

De Cesariksen kohdalla viimeiseksi kisaksi tuo jäi. Sauberilla oli kaiketi uskottu, että Karl Wendlinger voisi olla toipunut vammoistaan ja ajaa viimeiset kaksi kisaa. Sitten joidenkin testien jälkeen todettiin että hän ei ole vielä kisakunnossa. De Cesarisia pyydettiin takaisin, mutta ei tavoitettu ollenkaan, ja sen jälkeen pyydettiin sitten edelliskaudella Sauberia ajanut JJ puikkoihin.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 34 vuotta Japanin Grand Prixistä 1990.

Kilpailu ajettiin Suzukassa 21.10.1990 ja sen voitti Brasilian Nelson Piquet, Brasilian kaksoisvoiton täydensi kakkostilalla Roberto 'Pupo' Moreno ja Japanin Aguri Suzuki oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Riccardo Patrese oli neljäs ajaen samalla kilpailun nopeimman kierroksen, Thierry Boutsen oli viides ja Satoru Nakajima oli kuudes ja viimeinen pistemies täydentäen Japanin F1:n menestyksen päivää.

Kilpailun paalupaikalta lähti Ayrton Senna vain kolaroidakseen ja keskeyttäen Alain Prostin kanssa tämän varmistaessa etenkin kun uusintalähtöä kisaan ei koskaan otettu lähtökolarin myötä ja kun 31.12.1990 mennessä ei muutoin tietenkään Sennaa erikseen hylätty tuloksissa tämän kisan temppujen myötä niin maailmanmestaruuden.

Toisaalta vaikka mestaruus olisikin ollut Sennan niin välillä tämän kiistan aikana nyt lopullisesti Sennalla oli lajiin pysyväkin kilpailukielto joka sitten tietysti lieveni kuohuttavan tapauksen kestäessä.

Etenkin sitten ihan ennen pitkää ja kun se sitten oli niin nk. Luvatun Vannotusti Vahinko.

Tai kilpailutilanne vaikka valitettavasti Suzukan 1991 nk. Tunnustuskohu olikin sitten sitäkin kuohuttavampi ja silloin vähänkin pidempään Balestren valtakauden jatkuessa tai mikäli Max Mosley olisikin yllättäen ollut kovempi asenteiltaan tai kieltäytynyt lajin kattojärjestön puheenjohtajuudesta niin tuolloin Sennan aika olisi varmasti ollut ohi lajissa kun olisi tullut se pysyvä tai hyvin pitkäaikainen muu kilpailukielto käytännössä pysyvänä kuten sanottiin.

Sen enempää tapaukseen Senna-Prost piittaamatta Suzukassa 1990 oli kilpailun kestäessä ajoittain kaksi itkevää miestä joiden homma tai kohtalon pelko oli käydä toteen.

Toinen näistä itki kesken kisan surusta luultuaan turmelevansa kuljettajansa loistopäivän ja samalla tallinsa ja toinen taas tietysti itki onnesta vähän väärään aikaan melkein pilaten kisansa.

Ensimmäinen näistä oli itse asiassa Lola-Larroussen päätankkaaja joka joutui shokkiin eikä kyennyt itkultaan välittämään muuta viestiä tiimiradioon tai sen vastaavalle henkilölle siitä, että Aguri Suzukin autosta voisi loppua polttoaine tai mennä naurettavan vähiin jolloin palkintomenestys jopa pisteineen olisi voitu unohtaa.

Syy siihen oli se, että Lola-Larroussen vauhtitason oli laskettu olevan liian huono ja jäävän enemmän jäännöspisteen taistoon sunnuntain kisassa jos siinäkään.

Vaikka ihan loppupelissä Aguri Suzuki ajoi tuon viikonlopun kisassa loistavasti ja ihan vain täysin sinänsä ennen kisaa tai kisan ajan olettamuksissakin sitä ennen vain Senna ja Prost olivat laskettu olevan ylimaallisen mahdottomia voittaa mitenkään suhteellisessa vauhdissa.

Kaikkia muita vastaan kyettiin ainakin kiitos Suzukan radan asiantuntemuksen edes osittain aina ajamaan kilpaa selvistä pisteistä ja jopa kolmospaikastakin.

On paha sanoa, että mikäli lajin kärkinimet ja muutamat muut huippukuskit eivät olisi keskeyttäneet niin olisiko tilanne sitten ollut lähempänä arvioitua totuutta mitä kisaan sanottiin ja arveltiin Lola-Larrousselle?

Vai olisiko sitten ollut ainoa muu taistelu ehkä Benettoneja vastaan?

Murheellisesti ja melkein tuhoisan kohtalokkaasti siis rengashuolien lisäksi Lola-Larrousselle ja etenkin Suzukin autoon tankattiin siis vielä kierrosta laskettua vähemmän polttoainetta, kun luultiin, että Suzuki jää maalissa kärjelle kierroksen ainakin ohitettavaksi ennen ruutulippua!

Toinen näistä itkijöistä kisan aikana oli itse asiassa melkein oman uransa unelmakilpailun Japanin F1-yleisön silmien edessä pilannut Aguri Suzuki itse kun hänelle oli sanottu, että hän tulee olemaan palkinnoilla tiimiradiossa niin hän siis oli ajaa pahan selvästikin ulos radalta sittemmin onneksi vain pyörähtäen hieman kun hän ei siis nähnyt kyyneliltään mitään tilanteen sattuessa kohti mutkaa mennen!

Tilanne sattui sen noin parisen kierrosta ennen ruutulippua tai vähän tätä ennen ja muutoin viimeistään siis hyvin pelottavilla ja jännittävillä loppuhetkillä ennen ruutulippua kun bensamittari näytti oikeastaan jo tyhjää autossa ja renkaiden nk. Äkkiloppuminen oli myös pidoltaan hyvin lähellä Suzukilla.

Onneksi Suzuki sai tavallaan murheellisen vaatimattomaksi jääneen F1-uransa vastineeksi tuon hienon, hienon ajonäytön suorittaa ja vieläpä tosiaan kotiyleisön edessä kisavuonna jolloin koko Lola-Larroussen kisavuonna mikäli joku palkinnoille olisi odotuksissa enemmän ajanut niin sen olisi pitänyt mennä Suzukin sijaan tuon kauden YLE:n F1-lähetysten selostaja Juha Jokisen sanoin lempinimeltään lausumatavan mukaisesti 'Erik Pernaalle' eli oikeammin siis kirjoittaen Eric Bernardille.

Eikä onneksi Lola-Larroussen päätankkaajalle tullut mekaanikkouran mittaista harmia tuon päivän pilalle menosta.

 

[CCMK]

Kun eilen jäi mainitsematta viime kädessä niin tulkoon tämä eiliselle alkujaan tarkoitettu viesti tähän joitakin tunteja jälkijunassa omalla erikoisella tavallaan kun softa ei sallinut vastauksen lähettämistä eilispäivän puolella:

''Portugalin Grand Prix vuosimallia 1984 ajettiin tänä päivänä 40 vuotta sitten.

21.10.1984 ajetun kilpailun silloisesti puhuen Estorilin radalla voitti Alain Prost, Niki Lauda oli toinen ja maailmanmestari ja Ayrton Senna oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Michele Alboreto oli neljäs, Elio de Angelis oli viides ja Nelson Piquet paalupaikalta lähteneenä oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Niki Laudalle maailmanmestaruus oli kolmas ja viimeinen ja hän ajoi siinä yhteydessä myös kilpailun nopeimman kierroksen.

Kilpailu nähtiin Suomessakin TV2:ssa ja kisa oli Matti Lammin viimeiseksi jäänyt F1-selostus kun tämän jälkeen muutenkin TV-töitä oli enää YLE:lle todella vähän ennen käytännöllisesti katoamista isommin julkisuudesta joskin oli vielä videomiehiä toki joitakin vuosia tämän jälkeen.

Seuraava valtakunnan nk. Formula-Matti olikin tutumpi kuin edeltäjänsä ennen pitkää eli Matti Kyllönen.''

 

[CCMK]

Tänä päivänä ajettiin 35 vuotta sitten Japanin Grand Prix 1989.

Kilpailu ajettiin 22.10.1989 Suzukan radalla ja kilpailun voitti Alessandro Sandro Nannini, Riccardo Patrese oli toinen ja Thierry Boutsen oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Neljänneksi ajoi Nelson Piquet jolta muuten moottori kirjaimellisesti hajosi ruutulipulla ja selvisi vain ruutulipun hänet pelastaessa sille sijalle, Martin Brundle oli viides ja Derek Warwick oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Kisan lopputuloksista hylättiin Ayrton Senna kilpailun alkuperäisenä joskin niukkana voittajana ja aiemmin kisassa oli keskeyttänyt Alain Prost minkä vuoksi Suzukan Senna-Prost-kolari aiheutti hirvittävän lisätutkimuksen skandaalina kaikkinensa.

Paalupaikalta Senna tietenkin lähti kilpailuun ja nopein kierros kisasta jäi Prostille kun se hylättiin Sennalta kisan kokonaisajankin lisäksi kaikkiaan voittoaikana.

Suomen JJ Lehto yritti uransa kolmanteen F1:n kisaviikonloppuun, mutta niin hän kuin tallikaveri Ruotsin Stefan Johansson murheellisesti joutuivat pudonneiksi jatkosta Esikarsinnassa Onyxilla.

Melko kuluttavassa kilpailussa selvisi maaliin vain 10 autoa kuljettajineen joskin tosiaan myös Piquetin keskeyttäminen vähänkin pidemmässä kilpailussa olisi tarkoittanut vain 9 maaliin päässyttä kuljettajaa.

Erikoista ja paljon herjailtua juttua vielä silloin oli muun muassa Aguri Suzukin kisapaikan lähtökohtainen ja käytännössä japanilaisten sponsorien vaatimuksesta tullut varmistuminen Lola-Larrousselle vuodeksi 1990.

 

[CCMK]

Tänä päivänä 58 vuotta sitten eli vuonna 1966 23.10.1966 Jack Brabhamista tuli kolminkertainen maailmanmestari sellaisenaan lopullisesti lajiin.

Mexico Cityn kisan jälkijuhlissa Brabham oli myös siis mies joka voitti oman tallinsa autolla maailmanmestaruuden!

Voittaja oli John Surtees peräti Cooperin autolla pitkästä aikaa tuollekin tallille sen itse asiassa toiseksi viimeiseksi jääneenä F1-voittona, Brabham oli toinen ja maailmanmestari ja Denny 'Karhu' Hulme oli kolmas ja samalla täydensi kisan palkintokolmikon.

Richie Ginther oli neljäs, Dan Gurney oli viides ja Ruotsin Joakim Jo Bonnier oli kuudes ja viimeinen pistemies.

 

[CCMK]

Tänä päivänä ajettiin 31 vuotta sitten Japanin Grand Prix 1993.

Kilpailu ajettiin Suzukan radalla 24.10.1993 YK:n päivänä ja kilpailun voitti Ayrton Senna, paalupaikan kuten myös kilpailun nopeimman kierroksen viimeistä kertaa urallaan ja uransa kaikkiaan toiseksi viimeisessä kilpailussa myös toiseksi ajanut Alain Prost sai ne haltuunsa ja Suomen Mika Häkkinen oli kolmas täydentäen uransa ensimmäisen palkinnon saamisen yhteydessä myös palkintokolmikon tätä kautta ajatellen.

Neljänneksi ajoi Damon Hill hänen lähdettyään aiemmin kilpailuun Williams-uransa siihen asti huonoimmasta lähtöruudusta poikkeuksellisella tavalla muutenkin, viidenneksi ja kuudenneksi tulivat Jordan-tallin kuljettajat käytännössä noilla sijoilla pisteineen koko tallin talouden pelastaen Rubens Barrichello ja lähinnä kilpailussa mukana ollut kun Marco Apicellan ja Emanuele Naspettin rahat eivät Jordanin varsinaisina testikuljettajina riittäneet jatkoajoihin niin toistaiseksi Suzukaan ja Adelaideen kauden päätökseen kahden kisan maksusummilla hankittu Eddie Irvine.

Päivä olisi voinut olla mukavampikin osalle kuljettajista. Jean-Marc Gounon Minardilla joutui käytännössä tallinsa tiimiradiopuheiden myötä luovuttamaan kisan varikolle keskeyttäen kun oli vähän omaa kisaruostettakin, mutta ennen kaikkea autoon oli tulossa tuhoisa tekninen vika jolloin oli pakkokin vetäytyä varikolle keskeyttämään.

Alkujaan Gounonin kun piti vuoden 1993 alussa ajaa ja olla mukana March-tallissa, mutta sen romahdettua hän oli lähinnä muilla tavoin kasvattanut sponsorivarojaan mahdollisiin muihin paikkoihin ja kun varoja oli riittävästi niin sellainen avautui sitten Minardille vaikeaan kisaan sellaisenaan ennen keskeytystä melkein täysin olemattomalla määrällä testiäkin ennen kisaa.

Maaliin selvisi 12 kuljettajaa ja lopputuloksiin heistä hyväksyttiin 14 kaikkiaan. Japanilaisista puhuen heitä nähtiin kolmekin ruudukossa eli Aguri Suzuki, Ukyo Katayama ja Toshio Suzuki tietenkään sukua olematta Agurille.

Aguri-san oli parhaimmillaan viikonloppuna peräti Warm-Upin eli sunnuntain tutun lämmittelyajon nopein ja kilpailussa parhaimmillaan murheellisesti viideskin ennen keskeytystä melko varmoilta pisteiltä kohti parempaa mennen.

Ukyo-sanilla kilpailu ei ollut niin vahva ja hänkin keskeytti Tyrrellin autolla siinä missä Aguri-san ajoi tietenkin Footworkin autolla.

Toshio-san viime kädessä vaikka ajoikin ulos kilpailun alkuvaiheessa ja tavallaan tuntui yhdestä hitaimmista ajajista ensikisaansa niin hän otti verraten varovasti ja toisaalta tunsi radan parantaen kierros kierrokselta tahtiaan.

Ikävä kyllä kun vauhtia viimein alkoi Toshio-sanilla esiintyä niin haaveet paremmasta tai hyvin teoreettisesta jäännöspisteestä olivat menneet kauan sitten.

Siltikin Toshio-san oli viimeinen maaliin päässyt kuljettaja ihan ajamallakin kaikkiaan kolmanneksi viimeisenä miehenä päivän kilpailussa takanaan vain keskeyttäneet, mutta lopputuloksiin silti päässeet ja hyväksytyt Pedro Lamy ja Derek Warwick.

Toshio Suzuki oli ainut japanilaiskuljettaja ruutulipulla täten omaan kotikisaansa sitä vasten.

Murheellisesti kilpailu muistetaan myös Sennan ja Irvinen välisestä tappelusta.

Sennan vakavoituminen ennen tappelua oli myös kovin kummallista ja sitä oli toki tietyin pienin ennusmerkein ennakoitu ennen sitäkin.

Muun muassa siksi, että Senna menetti viime hetkellä nimissään olevan kilpailun nopeimman kierroksen Prostille ja kun Irvine oli välillä ohitellut häntä kesken kisan ja myös jäänyt hänen kanssaan samalle kierrokselle toisin kuin miten olisi pitänyt eli Irvinen olisi pitänyt jäädä Sennan aiemman asenteen ja rataotteiden mukaan hänet kerran ohitettuaan pysyvästi hänen taakseen kierroksella jälkeen hänestä.

Senna oli jossain määrin hyvinkin tuimailmeinen ystävänsä Gerhard Bergerin kanssa istuttuaan hetken iltaa jopa Ferrarin pilttuussa siitä vähän myöhemmin ystävällisesti siirtyen McLarenin pilttuuseen.

Siellä Berger oli huvin vuoksi tarjonnut ystävälleen Sennalle lasin alkoholia.

Snapsin peräti.

Senna ystävänsä Bergerin järkytykseksi toisin kertoen nappasi kuin nappasikin snapsilasin sisällön kurkustaan alas kun yleisesti ottaen Senna ei tuntunut melkein koskaan juovan alkoholia ja jos joi niin erittäin vähän ja tiettävästi ei ainakaan isommin humalaan asti mikäli lainkaan teki isommin ja todistettavammin F1-uransa aikana.

Berger oli ennenkin tehnyt erilaisia pilailuluonteisia juttuja Sennalle alkoholista ja joskus vahingossa Senna olikin ottanut Bergerin ihan vain tarjoaman 'vesilasin' vähän turhan väkevänä ja siitä oli sitten sanomista tullut.

Yleensä Senna ei ollut sitten millään suostunut juomaan tai oli nähnyt tempun ennalta valmiina jolloin aina kieltäytymiseen tai juoman kaatamiseen lavuaarista alas asti pystyi olemaan vitsissä mukana.

Senna kuitenkin nyt joi ja hetken näytti, että hän haluaisi lisääkin ja piruuntuneesti naurahtaen Bergerille sanoikin tarvitsevansa sitä varsin pian sen jälkeen mitä aikoi tehdä.

Berger alkoi järkyttyä ja arveli Sennan olevan jostakin veikkaamastaan asiasta todella pahoin mielin ellei suorastaan raivostuneen pahalla tuulella.

Eikä Berger kalpeana saanut oikein sanaakaan suustaan kun Senna nousi pöydästä, kutsui kisainsinöörin Giorgio Ascanellin ja PR-miehensä Norman 'Norm' Howellin mukaansa ja lisäksi vielä ennen pitkää taustatukea tuli antamaan vielä yksi toinenkin McLarenin mekaanikko kun nämä henkilöt siis seurasivat vähemmän yllättäen Jordanin tiloihin missä sitten olikin Sennan 'ikävöimä' ja 'tavoittelema' Irvine.

Tunnetuissa tapahtumissa kävi tunnetusti miten kävi kun Ian Phillips aiemmin kerrottuna henkilönä Jordanin miehenä ja tosiaan McLarenin muutamillakin taustahenkilönä yhdessä samoin Jordanin muiden mekaanikkojen kanssa oli tekemistä saada homma pysymään edes siinä rajassa missä se oli ollut tai mihin se oli kärjistynyt.

Phillips oli tiennyt Sennan tavoista jo muun muassa aikanaan Ivan Capellin kovistelun yhteydessä vähän samalla tapaa kuin miten oli nyt ollut Irvinen kanssa ja sitten kun Irvine meni nauramaan tilanteessa mitä ei olisi missään tapauksessa pitänyt tehdä kun toisaalta Senna oli jo lähtemässäkin niin huonosti siinä sitten kävi.

Irvine sai siis turpaansa ja lisäksi Jordan-tallia odotti vielä Footwork-tallin tekemä suositusprotesti siitä, että Irvine pitäisi asettaa mahdollisesti tarkkailuun ja kilpailukieltoon Adelaidea koskien.

Ei vain Sennan kanssa käydyn tappelun vaan myös Derek Warwickin kolaroinnin takia. Jackie Oliver ja muutamat muut Footworkin mekaanikot itse asiassa olivat joutuneet pitämään Warwickia aisoissa kun Warwick olisi mennyt Irvinen puheille mahdollisesti myös lyömään häntä jo paljon aiemmin Sennan vielä viettäessä aikaa milloin missäkin vakavailmeisenä ennen kuin Senna sitten viimein meni tekemään sen työn hänen puolestaan.

Niin vihaisia toden totta tämä kaksikko oli.

Mikäli Footworkin protesti olisi mennyt läpi ja kun vielä tukiprotestiin antoi suostumuksensa Ligier-talli saadakseen pisteen niin Irvinen tullessa hylätyksi Mark Blundell olisi saanut pisteen tuosta kisasta jälkikäteen.

Irvinelle kuten Sennalle tuli seurauksia, mutta 31.12.1993 mennessä Irvinea ei koskaan hylätty Suzukan 1993 tulosluettelosta muun muassa Ligierin eduksi hänen kieltämättä kohua herättäneestä F1-debyytistä huolimatta!

 

[CCMK]

Tänä päivänä 32 vuotta sitten ajettiin Japanin Grand Prix 1992.

Kilpailu ajettiin 25.10.1992 ja sen voitti Riccardo Patrese viimeistä kertaa urallaan, Gerhard Berger oli toinen ja Martin Brundle oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Andrea de Cesaris oli neljäs, Jean Alesi oli viides ja kuudes ja viimeinen pistemies oli Christian Fittipaldi Minardilla avaten niin uransa oman pistetilin kuin 1970-luvulla syntyneiden F1-ajajien vastaavan aikakauden pistetilin.

Stefano Modena jäi katkerasti Jordanilla pisteittä seiskapaikalle kun kerrankin vauhtia jossain määrin oli autossa rajallisuuteen nähden, mutta polttoaine oli loppua kesken kisan loppupuolella jotenkin sekin sitten auttoi Fittipaldin uran ensi pisteelle.

Kaukana ei ollut Fittipaldilta kaksi pistettä kun eroa Alesiin oli Alesin kisan loppupuolen moottorivaurion seurauksena sen alkaessa pahentua töin tuskin sekuntiakaan ruutulipulla!

Kisa oli myös Jan Lammersin paluukisa lajiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1982 eli 10 vuoteen. Lammersilla meni melko hyvinkin ajo sinänsä kun oli sinänsä Japanin ajoista tuttu rata, mutta ikävä kyllä tuli myös keskeytys.

Harmillisena piirteenä Berger soitti paljon suutaan McLarenin puhetorvena Williamsin suuntaan kisan jälkeen kun kyse oli vuoden 1991 Suzukan tallimääräyskohun kostosta.

Tuolloin edeltävän vuoden Suzukassa kun Patrese oli soittanut paljon suutaan Williamsin puhetorvena McLarenin suuntaan kisan jälkeen.

Tallimääräyskohu kun oli siis kyseessä ja se loi vuoteen 1991 kuin 1992 oman tietynlaisen häpeäleiman jälleen kerran.

Toisaalta vuoden 1992 mahdollinenkin häpeä siitä tunnettuna tuntui paljon pienemmältä vuosien 1987-1991 ajan häpeätilanteisiin tai kohuihin nähden mitä Suzukan kisa herätti käytännössä joka vuosi.

Ehkä syy miksi oli niin paljon kärjistystä oli siinäkin, että Suzuka joka vuosi aina vuoteen 1991 asti oli jollakin tapaa aina ratkaissut maailmanmestaruuskamppailun vaikkakin huonoimmillaankin vuosien 1991-1992 kohut Suzukassa eivät vain voineet päästä Suzukan 1989-1990 Sennan ja Alain Prostin kolarien ja niistä seuranneiden kohujälkiseurausten tasoon.

Suzuka 1992 oli siitäkin huolimatta siis, että MM-kilvan suhteen kuljettajien ja tallien mestaruus oli jo jaettu niin omalla tavallaan hyvin kilpailukykyinen ja jännittävä kisa nähdä.

Onneksi myös Suzukassa itsessään ei satanut vaikkakin Suzukan lähiseudut saivatkin vuosikymmenen tai vuosikymmenien pahimmat sateet ja myrskytuhot juuri tuolloin.

Toisaalta Suzukan viikonloppuna kylläkin yhdessä vaiheessa satoi ja yksi sessio jouduttiin lopettamaan ennen aikojaan liikasateiden lisäksi myös sumun tultua rata-alueelle. Punainen lippuhan siitä seurasi kun helikopterit eivät voineet lääkintäpuolen tai muunkaan vastaavan sellaisen suhteen nousta ilmaan!

Suzukasta 1992 puhuen aluksi pelättiin yleisökatastrofia, mutta onneksi yleisöä riitti myös vaikka ei ollut maailmanmestari pelissäkään.

Kilpailussa näytti selviytyvän pitkään maaliin 17 kuljettajaa, mutta ikävä kyllä Nigel Mansell ja Suomen Mika Häkkinen keskeyttivät käytännössä töin tuskin eroavasti samalla kierroksella vain lyhyellä erillismutkan välimatkaerolla ja lopulta vieläpä täysin samaan parkkiin kumpikin sitten pysäyttivät keskeyttäneenä autonsa.

Häkkisellä oli koko vuoden 1992 kisojen juurikin paras esitys menossa koko Lotus-urallaan ennen keskeytystä kun parhaimmillaan oltiin kisan aikana toisena ennen tietenkin jo taattua kolmostilaa ja vielä kaikkein, kaikkein huonoimmillaan (Ja lähinnä mikäli sijojen 4-5 kuljettajat olisivat alkaneet loppupuolella kiriä lähes rataennätysvauhdilla Häkkistä kiinni 9 kierrosta ennen ruutulippua.) Häkkinen olisi voinut vielä pudota siis neljänneksi, mutta tähän ei oikeasti enää uskottu kiitos niin uskomattoman tuntuisen ajon tuona päivänä Suzukassa!

Ja ihan lopussa vaikka Häkkinen olisi luisunut kierrosaikaodotuksissa niin alas niin sitten takaa-ajajien olisi pitänyt pystyä sitten Häkkinen kuitenkin vielä ohittamaan. Ja sehän ei olisi välttämättä ollut niin helppo juttu Mikaa vastaan silloin.

Selostaja Matti Kyllösen tunnelmat Kolmostelevision selostamossa tiedettiin ja tunnettiin miten noissa hienouksissa kävisi, mutta Matista poiketen Keke Rosbergkin kommentaattorina suorastaan tavallisuutta vasten poiketen kieltämättä tuntuvasti korotti ääntään Mikan suorituksen edessä ja ihan vain vähän kaiken tämän jälkeen Keken sitten ihan vallan kerrankin tosissaan innostuttua sitten Häkkinen keskeytti.

Niin hienona Kekekin näki Mikan työn radalla ja sitten kävikin kuten kävi.

17 kuljettajan sijaan maaliin selvisi täten 15 kuljettajaa. Mansellista puhuen hän ajoi paalupaikan ja aivan juuri ennen keskeytystä Mansell ajoi myös kisan nopeimman kierroksen sen jäätyä voimaan ruutulipulle tultaessa kuten myös kisan jälkeen.

On paha sanoa, että aiheuttiko sitten se kisan nopeimman kierroksen ajamisen yrittäminen kuten myös sen 1-5 kierrosta ennen moottoririkkoa jälleen tietyn vaiheen jälkeen tavallista kovempaa ajaminen itse moottoririkon vai ei?

Jäänee omalla tavallaan ikiaikaiseksi arvoitukseksi.

Suzukassa 1992 tuloksia siis upeastikin nähtiin, mutta toisaalta Senna keskeytti äärimmäisen varhain ja samoin varhaiskeskeyttäjiin kuului myös Michael Schumacher.

Voi olla, että ilman heidän keskeytyksiään kuten kävi niin tilanne olisi voinut olla vielä jonkin verran toinen kilpailun kestäessä kuin oli.

Japanin omien miesten suhteen Aguri Suzuki oli kasipaikalla ruutulipulla ja Ukyo Katayama oli 11:sta ja Ukyo-sanin onnistui tämäkin sija napata Ferrarin Ivan Capellin korvanneelta La Famiglian testikuljettajalta eli Nicola Larinilta melko lähellä vasta ruutulippua kun muuten Katayama olisi ollut 12:sta.

Katayamalla oli lisäksi kolari kisapäivänä jo toista kertaa kaudella mainittavasti keskinäisesti Bertrand Gachotin kanssa. Siitä ei päitä silitelty Gerard Larroussen toimesta pätkääkään kun edeltävä mainittava vastaava tilanne oli käynyt jo toteen saman vuoden Montrealissa.

Katayama oli myös keskeyttää kisapäivänä kun joko Gachotin ja hänen välillään olleen kolarin jälkiseurauksena tai muuten vain hänellä oli tullut autoon jäähdytinvaurio ja auton ongelmia lisäsi myöhemmin tullut öljyjäähdyttimen vaurioituminen sen sitten ollessa hajoamispisteessä ruutulipulla kuten suurin piirtein vähän ennen Mansellin ja Häkkisen keskeytystä autoon tullut yleinen öljyvuotokin.

Katayaman onneksi oli öljyvuoto melko lievä, mutta riittävä silti tuomaan oman vaaransa kisapäivänä ainakin tiettyihin mutkiin.

Larini olikin sitten 12:sta, mutta Ferrarilla Suzukassa oli kyllä nöyryytysten päivä kun ei kisan kestäessä tunnuttu välillä pysyvän Tyrrellin, Minardin, Dallaran tai vaikkapa Katayaman Venturi-Larroussen edellä ja sitäkin useammin tunnuttiin pysyvän jopa takana!

Edes Alesi ei ollut tästä säännöstä poikkeus vaikka sentään lopulta olikin pisteillä Lariniin nähden.

Roland 'Rolle' Bruynseraede lajin Virallisena Lähettäjänä kieltäytyi lähettämästä kisan aikana Safety Caria radalle huolimatta kisan loppumetrejä kohti useiden pienempien tallien tallipäälliköiden valittamasta radan liukkaudesta huolimatta ja etenkin kun kierroksen 44 Mansellin ja Häkkisen keskeytyksistä kuten myös Katayaman autosta oli alkanut eräisiin mutkiin valua liiankin paljon öljyä tiettyihin kohtaa rataa.

Eniten öljyä sisältäneimmät paikat ja syy miksi välillä kisassa heilui öljyvaroitus/vesivaroitus-lippu tutun puna-keltaisena tai kelta-punaisena raidakkaan sellaisena olivat Suzukan S-mutkat juurikin niillä alueilla minkä ehtivät Mansell ja Häkkinen läpi ajaa ennen keskeytyksiään ja Dunlopin Mutka lähempänä Suzukan pienempää nk. Itärataa sen huoltoautoille usein tarkoitettua oikaisureittiä ollutta ulostuloreittiä eli aluetta minne Senna oli keskeyttänyt kisan alussa ja minkä läheisille alueille eniten alkoi hyvin kisan lopulla valua öljyä liikaakin Katayaman autosta.

Suzukaan 1992 oli myös vielä pari erikoisuutta sellaisenaan:

Toisena näistä Sennalla oli kypärässään pieni Japanin lippua mukaileva kuvio ja lisäksi Hondan erityinen kiitoslätkä kun kyseisesti puhuen Honda vetäytyi tai aikoi vetäytyä F1:stä vuoden 1992 päätteeksi joten Sennalla oli täten pieni kiitoksen osoitus tätä vasten kypärässään ja muuna tekstikiinnityksenä autossaankin japanilaisin merkein viikonloppuna näin.

Viimeinen erikoisuus oli, että Sennalla oli myös tarkoitus mikäli hän koskaan olisi voittanut Japanin Grand Prixin 1992 niin heiluttaa ruutulipun jälkeisellä kunniakierroksella tutun Brasilian lipun sijaan Japanin lippua Suzukassa.

Sennalla kun oli Japanin lippu autossaan juuri tuolloin sitä tarkoitusta varten.

Sennalla kun joskus hyvin harvoin erikoistilanteita varten oli tosiaan tapana ottaa muitakin lippuja autoonsa tai heiluttaa muitakin lippuja jonkun hänelle tuomana kuin vain Brasilian lippuja.

Murheellisin ja tunnetuin erikoistilanne tapahtumattomana koskaan olisi ollut teoreettinen Imolan voitto 1994 eloon jäädessä:

Senna olisi heiluttanut Itävallan lippua ruutulipun jälkeisellä kunniakierroksella nk. Mustana Viikonloppuna menehtyneen Roland 'Rolle' Ratzenbergerin muistoksi, mutta toisin kävi...

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 38 vuotta Australian Grand Prixistä 1986.

Kilpailu ajettiin 26.10.1986 Adelaiden radalla ja Alain Prost voitti kilpailun samalla ollen ensimmäinen peräkkäinen maailmanmestari uransa toisella sellaisella sitten Jack Brabhamin ja vuoden 1960, Nelson Piquet oli katkerasti toinen kun Prost kesti ruutulipulle ennen kuin bensa olisi ranskalaiselta loppunut kesken ja Piquet itse olisi ollut maailmanmestari ja Ruotsin Stefan Johansson oli kolmas täydentäen palkintokolmikon uransa viimeisessä Ferrari-kilpailussa.

Piquet oli ajanut myös kilpailun nopeimman kierroksen, käynyt varikolla ja täten sitten menettänyt mestaruuden Prostille.

Syy sille johtui pitkälti tallitoverin ja vihamiehen eli Nigel Mansellin keskeytyksestä rengasrikkoon. Mansell oli lähtenyt paalupaikalta kisaan ja häntä pidettiin varmimpana maailmanmestarina kaudelle ehdokkaista.

Yksinkertaisesti riittävän paljon Prostin ja Piquetin edellä oleminen olisi riittänyt mestaruuteen ja kunhan ei muutenkaan jäisi heidän taakseen niin se olisi riittänyt.

Prostin tai Piquetin oli pakkovoiton edessä ja samoin Mansellin täytyi olla neljäs tai huonompi.

Mansell keskeytti joten mestaruus jäi Prostin ja Piquetin käsiin.

Kisavoiton suhteen sen olisi voinut voittaa McLarenin Keke Rosberg uransa viimeisen kisan kunniaksi, mutta hänkin keskeytti rengasrikkoon.

Ja olisi varmaankin keskeyttänyt ennen pitkää jarruvaurion pahenemiseen kun jälkikäteen oli selvinnyt, että nekin olivat jo vaurioituneet kohti hajoamispistettä mennen.

Martin Brundle oli neljäs, Philippe Streiff oli viides molempien ajaessa siis Tyrrellillä ja Lotuksen Johnny Dumfries oli kuudes ja viimeinen pistemies uransa viimeiseen F1-kisaan vaikka testiura jatkuikin vielä muutaman vuoden ajan vuoden 1986 jälkeenkin.

Kisan eräänlaiset pettymykset osin toki täpärästikin olivat Ligierin miehet Rene Arnoux viitosruudusta lähteneenä ja Philippe Alliot kasiruudusta lähteneenä.

Alliotille etenkin jo Mexico Cityn näytöskisa oli nostanut odotukset parhaimmillaan todella korkealle ja uran paras kasiruutu Virallisen Harjoituksen jälkeen olisi parhaimmillaan voinut tarkoittaa jotain todella upeaa sitten ruutulipulla.

Ikävä kyllä Adelaide 1986 ei ollut Mexico Cityn 1986 uusinta esimerkiksi nk. Rengasloton suhteen ja vaikka jonkin verran renkaat vielä kuluivatkin Adelaiden kisataustoja vasten niin eivät enää edes vuoden 1985 ensikisan suhteen sen tapaan.

Tämä kisa oli myös Alan Jonesin ja Patrick Tambayn uran viimeiseksi jäänyt kisa Team Lola-Haasin lopetettua lajissa tämän kisan jälkeen.

Kuten myös rajoittamattomien tehojen turbomoottoreiden kisa ennen tehorajoituksia vuosille 1987-1988 ennen täydellisiä turbojen kieltämisiä lajiin vuodesta 1989 eteenpäin.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 36 vuotta Japanin Grand Prixistä 1988.

Kilpailu ajettiin 30.10.1988 Suzukan radalla.

Kilpailun voitti Ayrton Senna samalla saavuttaen maailmanmestaruuden, Alain Prost oli toinen ja Thierry Boutsen oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Gerhard Berger oli neljäs, Alessandro Sandro Nannini oli viides ja Riccardo Patrese oli täpärästi kuudes ja viimeinen pistemies.

PS. Tuli viimeinkin tämä viesti, mutta sitten alkujaan eiliselle tarkoitettuna melkein koko suuren viestin hävittyä bittiavaruuteen. Tällä kertaa kerrotaan asiasta näin perustietojen muodossa. Ehkä joskus mikäli muistelen lisää niin poimitaan sitten suurempia muisteluja ranskalaisten viivojen alle kun tuttu kisa tämäkin on.

 

[Saunatakki]

25 vuotta Häkkisen toisesta maailmanmestaruudesta.

 

[Bukko]

25 vuotta Häkkisen toisesta maailmanmestaruudesta.

Hyvä Suomi, hyvä Mika!

 

[CCMK]

Japanin Grand Prixistä 1987 on tullut kuluneeksi tänään 37 vuotta.

Kilpailu ajettiin 1.11.1987 Suzukan radalla ja se oli myös Japanin Grand Prixin paluukilpailu silloiseen 10 vuoteen ja sitten vuoden 1977.

Kilpailun voitti Gerhard Berger Ferrarilla lähdettyään kisaan myös paalupaikalta, Ayrton Senna oli viime hetkellä toinen Lotuksella McLarenin Ruotsin Stefan Johanssonin sijaan ja siten Johansson joutui tyytymään kolmostilaan täydentäen palkintokolmikon.

Michele Alboreto oli neljäs, Thierry Boutsen oli viides ja Japanin Satoru Nakajima oli kotikisassaan myös Lotuksella ajaen kuudes ja viimeinen pistemies.

Täpärästi kotiyleisön riemuksi Nakajiman eduksi hän siis jäi pisteille ja se oli Alain Prostin harmi seiskapaikalla ranskalaisen jäädessä täpärästi pisteittä.

Prost oli menettänyt lähes kaiken mahdollisen voittotaistelunsa tai palkinnoilla olemisen vaikkapa kakkostilalta kilpailun alkupuolen rengasrikkoon.

Prost ajoi kuitenkin tavallisesta poiketen hyvinkin poikkeuksellisen rajun muun kisan ajotavalleen ja melkein se sitten tuntuikin riittävän pisteille viimeisiltä sijoilta miettien siis nousuajona.

Ehkä pisteitä olisi tullut muun muassa vaikkapa tallikaveri Johanssonin McLarenin bensan loppumisen yhteydessäkin kun ruotsalainen olisi jäänyt radan varteen.

Prost ajoi keskellä ajojahtiaan selvästi kisan nopeimman kierroksen sen jäädessä hänelle myös voimaan.

Pitkälti polttoaineen meneminen vähiin oli myös syynä sille minkä vuoksi Senna pääsi sitten lopulta niin lähelle Johanssonia kuin pääsi ja vieläpä ohikin sittemmin.

Kilpailun suhteen vähäisesti Suzukan ensikisaan F1:ssä tuli myös sadetta, mutta se tietysti oli äärimmäisen kevyttä mennen sellaisenaan siis ohi.

Suzukan radalla tietenkään eräs mies ei tuolloin ollut ajanut, mutta Japanin Grand Prixissä kylläkin silloisella Fujin radalla vuonna 1977 tämä kyseessä ollut mies oli ajanut silloin:

Niin pitkä oli Riccardo Patresen ura jo siinä vaiheessa pituudeltaan F1:ssä, että hän oli ehtinyt ajaa niin Fujissa 1977 kuin myös Suzukassa 1987.

Ajajarintamallakin sellaisenaan tapahtui Suzukassa 1987 paljon kun muun muassa March-tallin piti ajattaa vihdoin ja viimein Mauricio Gugelminia, mutta sääntöjen osa-aikaisuutta peläten mahdollista toista autoa koskien oli sitten brasilialainen Gugelmin murheellinen jäädessään koeluontoisesta uransa ensikisasta sivuun.

Gugelmin sai kuitenkin onnellisena miehenä testata Suzukassa erikseen ylimääräisesti ja lisäksi iloa poisjäännistä huolimatta lisäsi tietenkin jo varsin selvästi tiedettynä juttuna kuitenkin erikseen lehdistötilaisuudella varmistettu asia miehen menemisestä Marchille vuodeksi 1988 sitten kisakuljettajaksi.

Talli kun lopullisesti sääntöjen puitteissa pystyi laajentamaan itsensä kahden auton talliksi.

Ikävä kyllä maailmanmestaruus ratkesi Nelson Piquetin eduksi Nigel Mansellin loukkaannuttua.

Maailmanmestari Piquet järjesti taas keskinäistä kamppailua kilpailun eniten ongelmia varten vartioidun nimen eli Ayrton Sennan kanssa.

Estelyä oli puolin ja toisin, mutta ihme kyllä huolimatta muun muassa Mexico Cityn eli silloisen edelliskisan villipetomaisesta käytöksestä tosiaan ei niin pahoin Sennan käytökseen Suzukassa kiinnitetty huomiona.

Tai pikemmin sanoen törkeydessä Senna katsottiin vähemmän syylliseksi törkeydessä siinä missä Piquet oli sitten enemmän törkeämpi ennen keskeytystään.

Toisaalta kohua siitä riitti Adelaideen kauden silloiseen päätöskilpailuun ja tuolloin oikeastikin Peter Warrin piti pitää Senna kurissa oikeasti osin ja etenkin jälkikäteen ehkä noita ongelmia vasten Senna olisi pitänyt olla ajojen suhteen vilttiketjussa Suzukaankin.

Aiemmin Meksikosta oli tullut villipetona olemisesta melkoisia sakkoja vaikka alustavasti Sennalle oli tullut kilpailukieltoakin.

Mediapeli oli toki sitten lopulta kohusta huolimatta yllättävänkin selvästi Sennan puolella jo silloin.

Muuna viikonlopun tappeluparina pahimmillaan jo nyrkein olivat Rene Arnoux ja Ivan Capelli johtuen useammasta osumisesta keskenään viikonloppuna ja kun Arnoux sitten kolaroi Capellin sunnuntain kisasta kokonaan ulos niin tunteet sitten kuumeni vähemmän yllättäen italialaisella ranskalaista kohtaan.

Parhaimmillaan Nakajima olisi voinut olla kisaan viideskin, mutta kuudes sijakin oli jo hieno asia silloisesti Japaniin.

Ja peloista huolimatta Suzuka jäi hyvin yksimielisesti ennakkoon nähden kalenteriin myös jatkossakin.