ikuinen kakkonen
Foorumin konkari
En väittänyt että Kekellä olisi muistisairaus. Pohdin vaan että muistaako vanhoina päivinä 40 vuotta myöhemmin hyvin ja sen tietää vain Keke itse
Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui
- Viestiketjun aloittaja Renngeist
- Aloituspäivämäärä
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Tänä päivänä 50 vuotta sitten ajettiin ensimmäinen Formula 1:n Ruotsin Grand Prix Scandinavian Racewayn nimisellä, tuttavallisemmin kuitenkin Anderstorpin nimeä kutsuttavalla radalla!
17.6.1973 kisa siis ajettiin ja melkoinen merkkipaalu se olikin kun ikävän lähellä itse Ronnie 'Ronni' Peterson oli voittaa kotikisansa johdettuaan sen enemmän kuin 95 % kaikista kierroksista vain menettääkseen sen Denis Denny 'Karhu' Hulmeelle!
Lotus ei saanut voittoa, mutta McLaren sittemmin sai!
Hulme tosiaan ajoi kuin riivattu tuossa kisassa kun välillä ei oltu ongelmineen edes kuuden kärjessä ja silti hän kykeni sen voitoksi kääntämään.
Anderstorp tosiaan oli edellisenä päivänä silloin eli 16.6.1973 juhlinut myös radan 5-vuotisjuhliakin kun koko kisa oli erikoinen siitäkin, että koko rata-alue oli vuodeksi 1968 rakennettu ympäröivään kuivuneeseen suorämemetsään ja sen lähimaastoon osaksi myös melkoisen syrjäistä lentokentän kiitorataa!
Syrjäisyys oli hyve, mutta myös ongelma kun osin sekin oli ollut ensin este sille miksi Ruotsin Grand Prix ei ollut aiemminkin jo kalenterissa kuin vuodeksi 1973.
Nk. Antin Torpan Ajoissa ei toki ikävä kyllä Skandinavian Kuskien Kiintiöpaikasta huolimatta ei suomalaisia nähty vielä heti silloin.
Muutenkin oli vain kaksi ruotsalaista ja yksi tanskalainen eli Peterson, Reine Wisell ja Tom Belsö kisaan.
Ikävä kyllä muutoinkin kisaan oli vähemmän kuskeja ensin kuin tavallisesti kiitos Monacon kolarikorjausten ja kalleuden rahdata sieltä autoja Monacosta Ruotsiin.
Itse kisa oli jännittävä ja juttua riittäisi vaikka kuinka niiden muistojen mennessä enemmän tuonne nostalgiapuolelle ajan kanssa tänä vuonna, mutta laitetaan avainkohtia erään kotimaisen selostajankin eli nk. Harmaakarhuna aiemmin tällä palstalla näinä vuosina kertomani henkilön selostamista edesottamuksista ja kuka hän oli niin sen kerron ihan loppuun:
- Virallisen Harjoituksen jälkeen paalulta lähti sitten tietysti Ronni eli ruotsalaisten kuten suomalaisturistienkin riemu oli ylimmillään tästä hyvästä
- Tom Belsön suhteen oli vähän ongelmia rahantulon suhteen ISO-Marlboro-Williamsille, mutta kyllä hän kisaan olisi päässyt ilman Howden Ganleyn autorikkoa kaasuttimen särkymisestä johtuneeseen kolariin kun sen hän eli oman autonsa juuri Ganleylle luovutti
- Reine Wisell keskeytti myös lähdön toimittaja/valokuvaaja-hässäkkäviivytyksen jälkeen kun lämmittelykierrokselle häneltä meni jousituksen ja ripustuksen yleinen tukivarsi poikki
- Wisell ei ehtinyt tietenkään mitenkään lähtöön eikä hänelle ollut enää vara-autoakaan
- Anderstorpin radalla erikoisesti tosiaan lähtösuora kuten maalihyväksyntä tapahtui eri paikoissa joten kohua tuli, mutta silti kierrosmääritelmä pidettiin täytenä puolikkaiden kierrosten sijaan
- Sven 'Rööki'Bill' Åsberg heilutti ennen pitkää hyvinkin tuttuun sikaariseremonian jälkeiseen uuteen hässäkkään Blåkullaa joten lippulähdön jälkeen sitten tapahtuikin paljon ja äkkiä!
- Peterson pysyi johdossa, mutta hetken ajaksi näytti myös Emerson 'Emmo' Fittipaldi, Jackie Stewart tai Francois Cevert vievän johdon kun Denny 'Karhu' Hulme joutui vaikeuksiin, Carlos Reutemannin kisa meni pilalle voiton suhteen renkaiden liikakulumiseen kuten tärinöihinkin ennen pitkää kisassa, Graham Hillin kisa meni hyvinkin piloille vaikeuksiin kunnon ulosajossa missä kaasutinlaipat vioittuivat hiekkojen vuoksi, Wilson Fittipaldi oli torpata veljensä pihalle ruotsalaispellolla Opel-mutkan kohujälkiseurauksissa onneksi sittemmin toki hyytyen ihan vain itse sinne keskeytyksen kun kerran auto ei tiellä pysynyt huippulähdön jälkeen ja George Follmer ajoi pahoin kolarin päästen kuitenkin onnekkaasti jatkamaan kisaa varikolle korjauksiin joskin tietysti käytännössä melkein täysin uudelleen kolarin jälkeen korjattuun autoon piti hyväksyä pysyvä krooninen korjaamaton ohjausvaurio jolloin päivä oli pilalla sen tuoden toki edes arvokasta testikilometriä vyölle!
- Ihan alun jälkeen keskeytykset tapahtui melkoisen harvoin eli Hill keskeytti viimein hiekkapuhdistetun kaasuttimen sijaan yleiseen sytytysrikkoon kierroksella 16, Jean-Pierre Jarien kaasutinrikkoon kierroksella 38, Mike Hailwood keskeytti varikolle kierroksella 41 enemmän tai vähemmän luovuttaen kisan kun Firestonen renkaat oli käyttökelvottomassa kunnossa eikä uusia ollut varikolla enää tilalle antaa saati sitten Hailwood ei itse ei halunnut enää metriäkään ajella niin kelvottomana kisapäivänä, Jackie Oliver keskeytti kierroksella 50 jousitusrikkoon kun siinä siis takatukivarsi petti luhistaen muun auton siinä sitten ja viimeinen selvä keskeyttäjä päivälle oli Jean-Pirre Beltoise kierroksella 57 moottoririkkoon kun tätä ennen Beltoise oli käynyt kymppipaikan nousussa varikolla kierroksella 15 öljyvuodon tukinnassa
- Kierroksen 41 jälkeen kisatahti oli niin nopea, että kärkiviisikko eli Peterson, Fittipaldi, Stewart, Cevert, toipunut Hulme, muutoin puhuen Reutemann, Jacky Ickx ja Peter Revson oli ainoat kuskit samalla kierroksella kun muut oli kierroksen tai enemmänkin jäljessä
- Kisassa nähtiin peräti kahdestikin nk. Ennalta Määrätyn Tankkausliputuksen Säännön nimissä siis sovittuja välitankkauksia kun Niki Lauda ja Howden Ganley tekivät niitä, mutta myöhemmin kisan näiltä herroilta pilasi enemmän tukkeuma polttoaineensuodattimessa kuten myös polttoaineensyötön säätöventtiili jolloin niiden vaurio korjauksineen kesti liian pitkään huonontaen jälkimainetta mikä ei toki liian kummoinen muutenkaan ollut joskin ei olisi ollut niin huonokaan
- Lotuksen kaksoisvoitto kuten voitto muutenkin meni piloille myös jo siksikin kun 'Emmon' autosta meni vaihdelaatikko kun se vaurioitui takajarrujen vaurioitumisen yhteydessä kun 'Emmo' tietysti joutui käyttämään enemmän vaihteistoa kuin miten olisi pitänyt jarrutustilanteissa muuten käyttää ja luistelua pahensi vielä öljyvuoto joka siis ei ollut itse koneöljyvuoto vaan juurikin vaihdelaatikkoöljyvuoto ja Ronnie tietysti kärsi renkaiden liikakulumisesta, mutta ei itsepäisyyttään kotivoitto mielessä mennyt varikollekaan
- Ronnie hukkasi aikaa Stewartin kanssa taistellen tajuamatta, että 'Karhu' Hulme oli jo tuolloin voittovauhdissa kotimaisen selostajan eli nk. Harmaakarhunkin siitä innostuessa kun aiemmink hän oli ollut mietteissään Ronnin vaikeuksista!
- Ronnie myös ajoi kertaalleen ulos radalta mikä pahensi renkaiden kulumista suurin piirtein niihin aikoihin kun Fittipaldin Emmo viimein jäi vaihdelaatikko särkyneenä radan varteen kun ei täysin öljytön vaihteisto voinut kestää brassin rääkkäystä loputtomiin eli kierroksen 76 aikaan
- Kierroksella 79 eli toiseksi viimeisellä sellaisella Hulme meni voittoon muutoin sunnuntaille muutoin kuutosruudusta lähteneenä jolloin ruotsalaisten kuten suomalaistenkin järkytys ja suru oli suuri kun Ronnie jäi toiseksi käytännössä kisan lopuksi myös vasemman takarenkaan tyhjentymisestä tulevalla rengasrikolla jolloin siis viimeisellä kierroksella 80 mennessä vielä Stewart oli keskeyttää, mutta onneksi takajarrurikon tuoreuden nimissä kisa ehti päättyä ennen keskeytystä ruutulipulle
- Ruotsin ensikisan Formula 1:sten maailmassa voitti siis Denny 'Karhu' Hulme, Ronnie Peterson oli toinen, Francois Cevert oli kolmas, Carlos Reutemann oli ongelmien jälkeen edes jotenkin onnekkaasti silti neljäs, Jackie Stewart oli edes viides, Jacky Ickx oli hyvin nimettömän päivän jälkeen kuudes käytännön umpisurkealla Ferrarilla viimeinen pistemies, Peter Revson oli seitsemäs, Mike Beuttler oli kahdeksas, Clay Regazzoni oli yhdeksäs, Carlos Pace oli kymmenes, Howden Ganley oli yhdestoista, Emerson 'Emmo' Fittipaldi keskeytti saaden sijoituksen lopputuloksiin ollen siis kahdestoista ja kolmanneksi viimeinen, Niki Lauda oli kolmastoista ja toiseksi viimeinen ja George Follmer oli neljästoista viimeinen ikimuistettavana päivänä
- Ruotsin Grand Prix 1973 toden totta oli merkkipäivä Skandinaviaan kun televisioonkin merkkilähetys pääsi Pohjoismaissa toisissa selvemmin, toisissa yllätyslähetyksen muodossa enemmän ja radioon kotimaisesti peräti suorana puhuen tämän kisan selosti merkkipaaluksi tulevaisuuteen ehdottomasti ystäväni, aiemminkin muistoissani kertoma nk. Harmaakarhu kotimaisena selostajana tietenkin hänen oltua siis Urpo 'Upi' Vihervaara!
PS. Tässä onkin sitten jo 14 000 viestiä vierähtänyt tänne sivustolle tulosta!
PS+. Vähäisesti korjasin noita erikoisen oloisimpia ilmaisuja tai kirjoitusvirheitä kun yksi sana jäi pois ja eihän kukaan radalta muuta pois autojen ollessa siihen muutoin sopimattomia laittaa.
17.6.1973 kisa siis ajettiin ja melkoinen merkkipaalu se olikin kun ikävän lähellä itse Ronnie 'Ronni' Peterson oli voittaa kotikisansa johdettuaan sen enemmän kuin 95 % kaikista kierroksista vain menettääkseen sen Denis Denny 'Karhu' Hulmeelle!
Lotus ei saanut voittoa, mutta McLaren sittemmin sai!
Hulme tosiaan ajoi kuin riivattu tuossa kisassa kun välillä ei oltu ongelmineen edes kuuden kärjessä ja silti hän kykeni sen voitoksi kääntämään.
Anderstorp tosiaan oli edellisenä päivänä silloin eli 16.6.1973 juhlinut myös radan 5-vuotisjuhliakin kun koko kisa oli erikoinen siitäkin, että koko rata-alue oli vuodeksi 1968 rakennettu ympäröivään kuivuneeseen suorämemetsään ja sen lähimaastoon osaksi myös melkoisen syrjäistä lentokentän kiitorataa!
Syrjäisyys oli hyve, mutta myös ongelma kun osin sekin oli ollut ensin este sille miksi Ruotsin Grand Prix ei ollut aiemminkin jo kalenterissa kuin vuodeksi 1973.
Nk. Antin Torpan Ajoissa ei toki ikävä kyllä Skandinavian Kuskien Kiintiöpaikasta huolimatta ei suomalaisia nähty vielä heti silloin.
Muutenkin oli vain kaksi ruotsalaista ja yksi tanskalainen eli Peterson, Reine Wisell ja Tom Belsö kisaan.
Ikävä kyllä muutoinkin kisaan oli vähemmän kuskeja ensin kuin tavallisesti kiitos Monacon kolarikorjausten ja kalleuden rahdata sieltä autoja Monacosta Ruotsiin.
Itse kisa oli jännittävä ja juttua riittäisi vaikka kuinka niiden muistojen mennessä enemmän tuonne nostalgiapuolelle ajan kanssa tänä vuonna, mutta laitetaan avainkohtia erään kotimaisen selostajankin eli nk. Harmaakarhuna aiemmin tällä palstalla näinä vuosina kertomani henkilön selostamista edesottamuksista ja kuka hän oli niin sen kerron ihan loppuun:
- Virallisen Harjoituksen jälkeen paalulta lähti sitten tietysti Ronni eli ruotsalaisten kuten suomalaisturistienkin riemu oli ylimmillään tästä hyvästä
- Tom Belsön suhteen oli vähän ongelmia rahantulon suhteen ISO-Marlboro-Williamsille, mutta kyllä hän kisaan olisi päässyt ilman Howden Ganleyn autorikkoa kaasuttimen särkymisestä johtuneeseen kolariin kun sen hän eli oman autonsa juuri Ganleylle luovutti
- Reine Wisell keskeytti myös lähdön toimittaja/valokuvaaja-hässäkkäviivytyksen jälkeen kun lämmittelykierrokselle häneltä meni jousituksen ja ripustuksen yleinen tukivarsi poikki
- Wisell ei ehtinyt tietenkään mitenkään lähtöön eikä hänelle ollut enää vara-autoakaan
- Anderstorpin radalla erikoisesti tosiaan lähtösuora kuten maalihyväksyntä tapahtui eri paikoissa joten kohua tuli, mutta silti kierrosmääritelmä pidettiin täytenä puolikkaiden kierrosten sijaan
- Sven 'Rööki'Bill' Åsberg heilutti ennen pitkää hyvinkin tuttuun sikaariseremonian jälkeiseen uuteen hässäkkään Blåkullaa joten lippulähdön jälkeen sitten tapahtuikin paljon ja äkkiä!
- Peterson pysyi johdossa, mutta hetken ajaksi näytti myös Emerson 'Emmo' Fittipaldi, Jackie Stewart tai Francois Cevert vievän johdon kun Denny 'Karhu' Hulme joutui vaikeuksiin, Carlos Reutemannin kisa meni pilalle voiton suhteen renkaiden liikakulumiseen kuten tärinöihinkin ennen pitkää kisassa, Graham Hillin kisa meni hyvinkin piloille vaikeuksiin kunnon ulosajossa missä kaasutinlaipat vioittuivat hiekkojen vuoksi, Wilson Fittipaldi oli torpata veljensä pihalle ruotsalaispellolla Opel-mutkan kohujälkiseurauksissa onneksi sittemmin toki hyytyen ihan vain itse sinne keskeytyksen kun kerran auto ei tiellä pysynyt huippulähdön jälkeen ja George Follmer ajoi pahoin kolarin päästen kuitenkin onnekkaasti jatkamaan kisaa varikolle korjauksiin joskin tietysti käytännössä melkein täysin uudelleen kolarin jälkeen korjattuun autoon piti hyväksyä pysyvä krooninen korjaamaton ohjausvaurio jolloin päivä oli pilalla sen tuoden toki edes arvokasta testikilometriä vyölle!
- Ihan alun jälkeen keskeytykset tapahtui melkoisen harvoin eli Hill keskeytti viimein hiekkapuhdistetun kaasuttimen sijaan yleiseen sytytysrikkoon kierroksella 16, Jean-Pierre Jarien kaasutinrikkoon kierroksella 38, Mike Hailwood keskeytti varikolle kierroksella 41 enemmän tai vähemmän luovuttaen kisan kun Firestonen renkaat oli käyttökelvottomassa kunnossa eikä uusia ollut varikolla enää tilalle antaa saati sitten Hailwood ei itse ei halunnut enää metriäkään ajella niin kelvottomana kisapäivänä, Jackie Oliver keskeytti kierroksella 50 jousitusrikkoon kun siinä siis takatukivarsi petti luhistaen muun auton siinä sitten ja viimeinen selvä keskeyttäjä päivälle oli Jean-Pirre Beltoise kierroksella 57 moottoririkkoon kun tätä ennen Beltoise oli käynyt kymppipaikan nousussa varikolla kierroksella 15 öljyvuodon tukinnassa
- Kierroksen 41 jälkeen kisatahti oli niin nopea, että kärkiviisikko eli Peterson, Fittipaldi, Stewart, Cevert, toipunut Hulme, muutoin puhuen Reutemann, Jacky Ickx ja Peter Revson oli ainoat kuskit samalla kierroksella kun muut oli kierroksen tai enemmänkin jäljessä
- Kisassa nähtiin peräti kahdestikin nk. Ennalta Määrätyn Tankkausliputuksen Säännön nimissä siis sovittuja välitankkauksia kun Niki Lauda ja Howden Ganley tekivät niitä, mutta myöhemmin kisan näiltä herroilta pilasi enemmän tukkeuma polttoaineensuodattimessa kuten myös polttoaineensyötön säätöventtiili jolloin niiden vaurio korjauksineen kesti liian pitkään huonontaen jälkimainetta mikä ei toki liian kummoinen muutenkaan ollut joskin ei olisi ollut niin huonokaan
- Lotuksen kaksoisvoitto kuten voitto muutenkin meni piloille myös jo siksikin kun 'Emmon' autosta meni vaihdelaatikko kun se vaurioitui takajarrujen vaurioitumisen yhteydessä kun 'Emmo' tietysti joutui käyttämään enemmän vaihteistoa kuin miten olisi pitänyt jarrutustilanteissa muuten käyttää ja luistelua pahensi vielä öljyvuoto joka siis ei ollut itse koneöljyvuoto vaan juurikin vaihdelaatikkoöljyvuoto ja Ronnie tietysti kärsi renkaiden liikakulumisesta, mutta ei itsepäisyyttään kotivoitto mielessä mennyt varikollekaan
- Ronnie hukkasi aikaa Stewartin kanssa taistellen tajuamatta, että 'Karhu' Hulme oli jo tuolloin voittovauhdissa kotimaisen selostajan eli nk. Harmaakarhunkin siitä innostuessa kun aiemmink hän oli ollut mietteissään Ronnin vaikeuksista!
- Ronnie myös ajoi kertaalleen ulos radalta mikä pahensi renkaiden kulumista suurin piirtein niihin aikoihin kun Fittipaldin Emmo viimein jäi vaihdelaatikko särkyneenä radan varteen kun ei täysin öljytön vaihteisto voinut kestää brassin rääkkäystä loputtomiin eli kierroksen 76 aikaan
- Kierroksella 79 eli toiseksi viimeisellä sellaisella Hulme meni voittoon muutoin sunnuntaille muutoin kuutosruudusta lähteneenä jolloin ruotsalaisten kuten suomalaistenkin järkytys ja suru oli suuri kun Ronnie jäi toiseksi käytännössä kisan lopuksi myös vasemman takarenkaan tyhjentymisestä tulevalla rengasrikolla jolloin siis viimeisellä kierroksella 80 mennessä vielä Stewart oli keskeyttää, mutta onneksi takajarrurikon tuoreuden nimissä kisa ehti päättyä ennen keskeytystä ruutulipulle
- Ruotsin ensikisan Formula 1:sten maailmassa voitti siis Denny 'Karhu' Hulme, Ronnie Peterson oli toinen, Francois Cevert oli kolmas, Carlos Reutemann oli ongelmien jälkeen edes jotenkin onnekkaasti silti neljäs, Jackie Stewart oli edes viides, Jacky Ickx oli hyvin nimettömän päivän jälkeen kuudes käytännön umpisurkealla Ferrarilla viimeinen pistemies, Peter Revson oli seitsemäs, Mike Beuttler oli kahdeksas, Clay Regazzoni oli yhdeksäs, Carlos Pace oli kymmenes, Howden Ganley oli yhdestoista, Emerson 'Emmo' Fittipaldi keskeytti saaden sijoituksen lopputuloksiin ollen siis kahdestoista ja kolmanneksi viimeinen, Niki Lauda oli kolmastoista ja toiseksi viimeinen ja George Follmer oli neljästoista viimeinen ikimuistettavana päivänä
- Ruotsin Grand Prix 1973 toden totta oli merkkipäivä Skandinaviaan kun televisioonkin merkkilähetys pääsi Pohjoismaissa toisissa selvemmin, toisissa yllätyslähetyksen muodossa enemmän ja radioon kotimaisesti peräti suorana puhuen tämän kisan selosti merkkipaaluksi tulevaisuuteen ehdottomasti ystäväni, aiemminkin muistoissani kertoma nk. Harmaakarhu kotimaisena selostajana tietenkin hänen oltua siis Urpo 'Upi' Vihervaara!
PS. Tässä onkin sitten jo 14 000 viestiä vierähtänyt tänne sivustolle tulosta!
PS+. Vähäisesti korjasin noita erikoisen oloisimpia ilmaisuja tai kirjoitusvirheitä kun yksi sana jäi pois ja eihän kukaan radalta muuta pois autojen ollessa siihen muutoin sopimattomia laittaa.
Viimeksi muokattu:
Bleu
Olivier Bocques Fan Club
- Liittynyt
- 14.4.2000
- Viestit
- 9335
Tuossa kisassa brittifaneilla oli hauska lakana, joka osoitti parkkipaikkaa Ayrton Sennalle, kun hän oli jäänyt samaan paikkaan kahtena edellisenä vuonna. Ja kuinka ollakaan Sennan auto hyytyi sinne polttoaineen loppumisen takia myös 1993.
Tämän videon kohdassa 6.27 näkyy.
Tämän videon kohdassa 6.27 näkyy.
ikuinen kakkonen
Foorumin konkari
Tänään tuli kuluneeksi 15 vuotta Singaporen ensimmäisestä iltakisasta joka muistetaan Renaultin tallin järjestämän voiton Alonsolle Piquetin kustannuksella. Piquetin pojan tehtävänä oli ajaa kilpurinsa suoraan seinään onnistuen saamaan ratajärjestäjien tuomaan turva-auton radalle.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Tänä päivänä onkin kulunut 30 vuotta Japanin Grand Prixistä 1993.
24.10.1993 ajettiin kisa missä Alain Prost sai uransa viimeisen paalupaikan ja kisan nopeimman kierroksen itselleen.
Itse kisan voitti kuitenkin Ayrton Senna, Prost oli toinen ja Suomen Mika Häkkinen oli kolmas.
Häkkinen saikin kuunnella palkinnoilla tuolloisena palkintolauluna sitten Europen The Final Countdownia kun senkin osuus lähestyi lopullista lähtölaskentaa sattuvasti sanottuna.
Muut pisteet meni Damon Hillille, Rubens Barrichellolle ja Eddie Irvinelle joista viimeksi mainittu ei harmittavasti voinut kyetä olemaan nauramatta Sennalle kisan jälkeisistä erimielisyyksistä jolloin tuli sitten Irvinelle leukaan koukku Sennalta ja mitä Ian Phillips sitten Jordanilta ei ehtinyt estää.
Aikansa kohu sekin.
24.10.1993 ajettiin kisa missä Alain Prost sai uransa viimeisen paalupaikan ja kisan nopeimman kierroksen itselleen.
Itse kisan voitti kuitenkin Ayrton Senna, Prost oli toinen ja Suomen Mika Häkkinen oli kolmas.
Häkkinen saikin kuunnella palkinnoilla tuolloisena palkintolauluna sitten Europen The Final Countdownia kun senkin osuus lähestyi lopullista lähtölaskentaa sattuvasti sanottuna.
Muut pisteet meni Damon Hillille, Rubens Barrichellolle ja Eddie Irvinelle joista viimeksi mainittu ei harmittavasti voinut kyetä olemaan nauramatta Sennalle kisan jälkeisistä erimielisyyksistä jolloin tuli sitten Irvinelle leukaan koukku Sennalta ja mitä Ian Phillips sitten Jordanilta ei ehtinyt estää.
Aikansa kohu sekin.
ikuinen kakkonen
Foorumin konkari
Tänään tulee kuluneeksi tasan 13 vuotta Vettelin uransa ensimmäisestä maailmanmestaruudesta Abu Dhabin kauden päätös-kilpailussa vuonna 2010! 14.11.2010
Vettelin mestaruuden ratkaisuhetket olivat alun ekan kierroksen turva-auto episodi, Red Bullin suorittama hämäys Webberin varikkopysähdyksellä Alonsoa vastaan sijoilla 5-10, Petrovin sinnikäs taistelu pitää Fernando takana kiitos silloisen Renault kilpureiden todella nopean suoranopeudelle sijalla 6. Siitä alkoikin Vettelin ja Red Bullin 4 vuoden valtakausi 2010-2013.
Vettelin mestaruuden ratkaisuhetket olivat alun ekan kierroksen turva-auto episodi, Red Bullin suorittama hämäys Webberin varikkopysähdyksellä Alonsoa vastaan sijoilla 5-10, Petrovin sinnikäs taistelu pitää Fernando takana kiitos silloisen Renault kilpureiden todella nopean suoranopeudelle sijalla 6. Siitä alkoikin Vettelin ja Red Bullin 4 vuoden valtakausi 2010-2013.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Ei itsessään tapahtunut juuri tänään ja onhan tästä aikaa, mutta tämä jäi murheellisesti silloisten kiireiden vuoksi täsmälleen päivälleen kertomatta.
Tämä oli jäädä kertomatta kokonaan muutenkin, mutta olkoon poikkeuksellisesti tämän kerran kerrottavien joukossa kun seuraavaan pyöreään vuosijuhlaan on vähän turhan pitkä aika ja tämä vuosihan pian päättyy muutenkin:
Aiemmin tänä vuonna 7.11 tuli siis kuluneeksi 30 vuotta Australian Grand Prixistä Adelaidessa kun 7.11.1993 se siellä ajettiin.
Kauden 1993 päätöskilpailun otti ja voitti Brasilian Ayrton Senna, Alain Prost oli toinen ja Damon Hill oli kolmas.
Senna sai myös paalupaikan viimeistä kertaa kaudelle 1993 päätöskilpailuun keskellä Wiliams-ylivoimaa kisasta toiseen mitä tuli sunnuntain kärkipaikalta lähtöön.
Suomalaiset eli Jyrki JJ Järvilehto ja Mika Häkkinen murheellisesti keskeyttivät.
Häkkisellä oli myös vuoden autourheilukuvan arvoinen loikka Marlboro-väritteisellä McLarenilla mikäli ei kisassa tarkalleen ottaen niin muutoin jossain kohtaa viikonloppua sitten kuitenkin!
Ikimuistoinen sekin tavallaan.
Joka tapauksessa Alain Prostin ura päättyi kun hyvin Jackie Stewartin tapaan ja vuosien 1994-1996 aikaan vielä paljon kyseltynä ei Prost koskaan suostunut ajamaan uransa 200:tta kisaa.
Kuten ei tietysti myöhempi Sir Jackie ajanut koskaan 100:tta kisaa urallaan.
Sennalla oli legendaarisesti viimeistä kertaa osuvasti toki tuttuna tarinana parivaljakko Senna-Prost-kaksikon kohdatessa The Final Countdownin päätöskäytössä F1-palkintomusiikkina kertosäkeiden kohdalla täysi murtuminen ja keskellä tunnettua vetistelyä Prost ei vain kerta kaikkiaan suostunut pyörtämään päätöstään lopettamaan kilpailijansa vetoomuksista huolimatta.
Senna kun oli uskonut loppuun asti, että Prostin lopettaminen olisi ollut taas kerran jonkinlaista ihme juonittelua hänen päänsä menoksi tai täysi lehdistön kehittämä kohu-uutisankka mitä se ei enää kyllä tuohon mennessä ollut.
Sennan välillä kiihkoinen lapsenusko sai siis kovan kolauksen silloin.
Hill sai tosiaan aitiopaikalta todistella aikansa kovimpien tai kovimpana pidettyjen sopua ja tietysti keskittyi huomattavasti vuoden 1993 alkuun verrattuna selvästi paremmasta maineasemasta oletetusti tulevaan vuoteen 1994.
Toki pelkoja vieläkin oli vain silloisin ajatuksin joutumisesta Sennan aseenkantajaksi ja jopa huonommaksi kuskiksi maineeltaan, mutta ainakin Hilliin luotettiin ja ehkä melko lailla ainoan kerran urallaan uskottiin todella vakuuttavaan kilpailukykysuoritukseen ajallaan.
Ehkä jopa selkeään palkintotavoitteluun MM-kilvassa tai mikäli Senna olisi joutunut jostain käsittämättömästä syystä pahoin vaikeuksiin niin myös mestaruuskamppailuun.
Näytteeksi kun oli otettu loppukautta 1993 mennessä viimein kolme voittoa putkeen ja eihän neljäskään kaukana ollut!
Tietysti vuosi 1994 murheellisesti muutti kaiken.
Marlborolle kisa oli viimeinen McLaren-ajan voitto ja sääntömuutokset toivat jännitteitä ja vielä vuotta 1994 kohti mentäessä homma oli eräiltä osin avoinna.
Yksi muu kiistakysymys kun oli tietysti välitankkausten uudelleenaloittaminen lajissa kisoihinkin.
Toinen muu kiistakysymys oli kohtalokkaasti jälleen lykätty varikkonopeusrajoitus pysyvän selvästi myös itse kisoihin.
Vuosi 1994 onkin sitten välillä moniin muihin vanhoihin F1-kausiin nähden ehkä osin turhan ylikerrottukin vuosi.
Pitkäli kiitos Imolan 1994 kun ehkä muutoin ilman sen tapahtumia se olisi saattanut jäädä normaalimman 'vanhemman' ajan vuoden kerrontatapaan.
Eli ei ainakaan olisi muistettu niin suurella keskustelun määrällä kuin mitä on ollut.
Parhaimmillaan myös Suomessa, mutta etenkin muualla.
Tuleehan vuodesta 1994 ensi vuonna kuluneeksi murheineen ja iloineen 30 vuotta!
Tämä oli jäädä kertomatta kokonaan muutenkin, mutta olkoon poikkeuksellisesti tämän kerran kerrottavien joukossa kun seuraavaan pyöreään vuosijuhlaan on vähän turhan pitkä aika ja tämä vuosihan pian päättyy muutenkin:
Aiemmin tänä vuonna 7.11 tuli siis kuluneeksi 30 vuotta Australian Grand Prixistä Adelaidessa kun 7.11.1993 se siellä ajettiin.
Kauden 1993 päätöskilpailun otti ja voitti Brasilian Ayrton Senna, Alain Prost oli toinen ja Damon Hill oli kolmas.
Senna sai myös paalupaikan viimeistä kertaa kaudelle 1993 päätöskilpailuun keskellä Wiliams-ylivoimaa kisasta toiseen mitä tuli sunnuntain kärkipaikalta lähtöön.
Suomalaiset eli Jyrki JJ Järvilehto ja Mika Häkkinen murheellisesti keskeyttivät.
Häkkisellä oli myös vuoden autourheilukuvan arvoinen loikka Marlboro-väritteisellä McLarenilla mikäli ei kisassa tarkalleen ottaen niin muutoin jossain kohtaa viikonloppua sitten kuitenkin!
Ikimuistoinen sekin tavallaan.
Joka tapauksessa Alain Prostin ura päättyi kun hyvin Jackie Stewartin tapaan ja vuosien 1994-1996 aikaan vielä paljon kyseltynä ei Prost koskaan suostunut ajamaan uransa 200:tta kisaa.
Kuten ei tietysti myöhempi Sir Jackie ajanut koskaan 100:tta kisaa urallaan.
Sennalla oli legendaarisesti viimeistä kertaa osuvasti toki tuttuna tarinana parivaljakko Senna-Prost-kaksikon kohdatessa The Final Countdownin päätöskäytössä F1-palkintomusiikkina kertosäkeiden kohdalla täysi murtuminen ja keskellä tunnettua vetistelyä Prost ei vain kerta kaikkiaan suostunut pyörtämään päätöstään lopettamaan kilpailijansa vetoomuksista huolimatta.
Senna kun oli uskonut loppuun asti, että Prostin lopettaminen olisi ollut taas kerran jonkinlaista ihme juonittelua hänen päänsä menoksi tai täysi lehdistön kehittämä kohu-uutisankka mitä se ei enää kyllä tuohon mennessä ollut.
Sennan välillä kiihkoinen lapsenusko sai siis kovan kolauksen silloin.
Hill sai tosiaan aitiopaikalta todistella aikansa kovimpien tai kovimpana pidettyjen sopua ja tietysti keskittyi huomattavasti vuoden 1993 alkuun verrattuna selvästi paremmasta maineasemasta oletetusti tulevaan vuoteen 1994.
Toki pelkoja vieläkin oli vain silloisin ajatuksin joutumisesta Sennan aseenkantajaksi ja jopa huonommaksi kuskiksi maineeltaan, mutta ainakin Hilliin luotettiin ja ehkä melko lailla ainoan kerran urallaan uskottiin todella vakuuttavaan kilpailukykysuoritukseen ajallaan.
Ehkä jopa selkeään palkintotavoitteluun MM-kilvassa tai mikäli Senna olisi joutunut jostain käsittämättömästä syystä pahoin vaikeuksiin niin myös mestaruuskamppailuun.
Näytteeksi kun oli otettu loppukautta 1993 mennessä viimein kolme voittoa putkeen ja eihän neljäskään kaukana ollut!
Tietysti vuosi 1994 murheellisesti muutti kaiken.
Marlborolle kisa oli viimeinen McLaren-ajan voitto ja sääntömuutokset toivat jännitteitä ja vielä vuotta 1994 kohti mentäessä homma oli eräiltä osin avoinna.
Yksi muu kiistakysymys kun oli tietysti välitankkausten uudelleenaloittaminen lajissa kisoihinkin.
Toinen muu kiistakysymys oli kohtalokkaasti jälleen lykätty varikkonopeusrajoitus pysyvän selvästi myös itse kisoihin.
Vuosi 1994 onkin sitten välillä moniin muihin vanhoihin F1-kausiin nähden ehkä osin turhan ylikerrottukin vuosi.
Pitkäli kiitos Imolan 1994 kun ehkä muutoin ilman sen tapahtumia se olisi saattanut jäädä normaalimman 'vanhemman' ajan vuoden kerrontatapaan.
Eli ei ainakaan olisi muistettu niin suurella keskustelun määrällä kuin mitä on ollut.
Parhaimmillaan myös Suomessa, mutta etenkin muualla.
Tuleehan vuodesta 1994 ensi vuonna kuluneeksi murheineen ja iloineen 30 vuotta!
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi 30 vuotta Brasilian Grand Prixistä 1994 kun 27.3.1994 iloja ja suruja sisältänyt kausi kaikessa huomattavuudessaan käynnistyi.
Michael Schumacher voitti kilpailun, mutta ajoittain tuolloin ei vielä oikein voinut tietää Schumin tulevasta todellisesta hallinnasta paljonkaan jos mitään.
Ja vaikka olisi jotain tiennyt niin ei sitä silti liian suureksi uskottu.
Olihan voitto Interlagosissa vasta uran kolmas ja tuntui edelleen melko kilpailutaktiselta tuurivoitolta, mutta mikäli näin niin se ajattelu alkoi nyt olla hyvin vähissä maineeltaan kun Benettonin kehittyneisyyden arvon muisti vuosien 1992-1993 välisellä ajalla vuodeksi 1994 ja sääntömuutokset silloin vain paransivat tilannetta kuin mitä olisi ollut ilman sääntömuutoksia.
Saksassakin asenne oli vielä kovin empiväistä ja herääminen tietyllä tapaa mediassa menestyksessä tuntui olevan ehkä jopa hitaampaa kuin mitä tulisi olemaan suhteessa Suomessa muutaman vuoden kuluttua vuosille 1997-1998 miettien noiden vuosien hyvin loppua ja hyvin alkua.
Voittoa Schumilta epäiltiin vieläkin välillä kovin onnenkantamoiseksi eli vähän samaan tapaan kuin miten oli suhteessa vuoden 1997-1998 talvikauden Suomessa ollut myönteisestikin toki ajatellen Mika Häkkisen ensivoiton jälkeisessä tunnelmassa näin lyhyesti sitä verraten.
Damon Hill oli toinen heti mestaruustaistelua ajatellen ennen pitkää vaikka sitä ei silloin voinut niin tietää selvästi ja Jean Alesi oli kolmas.
Suomen Mika Häkkinen keskeytti jo kierroksella 13, mutta silti kilpailu oli varsin seurattu Suomessa kaikesta huolimatta kun aiemmin oli ajateltu katsojalukujen laskevan TV-lähetysten suhteen kun JJ Lehto oli loukkaantunut Benettonilla talvitesteissä ja oli toipumislomalla.
Jolloin testikuljettaja eli Hollannin Jos Verstappen teki debyyttinsä suoraan huipputallissa siinä missä veteraanikuski myös Hollannista eli Jan Lammers ikävä kyllä jäi ja tuli jäämään väistämättä ennen pitkää rannalle mitä F1-ajoihin tuli kaudeksi vaikka Simtek ja Pacific pyörivät vaihtoehtoina pitkälti iän ja rahapussin suuruuden vuoksi siinä vaiheessa.
Olihan Lammersilla toki lahjojakin, mutta ikävä kyllä ne nähtiin enemmän nuorempien päivien juttuna ja tietysti kun viimeksi oli ollut ajoja vuodeksi 1992 F1:siin kun ei vuoden 1993 ajoista myöskään silloisessa March-tallin romahduksesta mitään tullut niin tyhjästä oli paha nyhjäistä.
Ayrton Senna olisi selkeänä paalupaikkamiehenä kuten myös kisaa johtaneena voinut voittaa kilpailun tai olla hyvin kilpailukykyinen kakkostilan mies ennen kuin hupsu ulosajo pilasi kaiken turhan näkyvästi aloittaen murheellisen paineita tuoneen ajanjakson pahentumisen mikäli niitä ei ollut jo tarpeeksi ennen kauttakin.
Senna oli vielä todella ivallisesti koko kotikisansa viimeinen keskeyttäjä. Tätä aiemmin kun oli jo nähty Eddie Irvinen piikkiin ennen pitkää mennyt valtava joukkokolarisarja minkä myötä myös Verstappen, Martin Brundle ja Eric Bernard pitkästä aikaa lajiin kunnolla kisoihinkin palanneena joutuivat keskeyttämään.
Brasilian kisan tuomaristo koko lajin yleispäällikkötuomarin sanalla pistivät Eddie Irvinelle kilpailukiellon voimaan ja valitusta tuli Eddie Jordanilta sen väistämättä, mutta tuolloin vielä kovin yllättävästi pitkästä aikaa itse asiassa valituksen pahentaessa tuomiota pikemmin kuin lieventäessä sitä.
Jolloin Irvine saikin kerralla olla kolmekin kisaa sivussa Interlagosin törppöilystä eteenpäin.
Brundle Häkkisen uutena tallikaverina McLarenilla ja toisessa huipputallissa kahden vuoden sisään ollessaan Benettonin vuoden 1992 jälkeen teki historiaa olemalla ensimmäinen sääntöjen jälleen sallimaan välitankkaukseen pysähtynyt kuljettaja varikolle sitten Tyrrellin Danny Sullivanin ja Kyalamin 1983 kisan loppukierroshetkien.
Normaalisti en isommin videota laittaisi, mutta olkoon tämän kerran ja kun löytyi niin pieni pätkä tunnelmointia Interlagosin 1994 kisan suhteen tulee tähän alle:
F1 Brazil 1994: Senna spins (MTV3) (youtube.com)
Michael Schumacher voitti kilpailun, mutta ajoittain tuolloin ei vielä oikein voinut tietää Schumin tulevasta todellisesta hallinnasta paljonkaan jos mitään.
Ja vaikka olisi jotain tiennyt niin ei sitä silti liian suureksi uskottu.
Olihan voitto Interlagosissa vasta uran kolmas ja tuntui edelleen melko kilpailutaktiselta tuurivoitolta, mutta mikäli näin niin se ajattelu alkoi nyt olla hyvin vähissä maineeltaan kun Benettonin kehittyneisyyden arvon muisti vuosien 1992-1993 välisellä ajalla vuodeksi 1994 ja sääntömuutokset silloin vain paransivat tilannetta kuin mitä olisi ollut ilman sääntömuutoksia.
Saksassakin asenne oli vielä kovin empiväistä ja herääminen tietyllä tapaa mediassa menestyksessä tuntui olevan ehkä jopa hitaampaa kuin mitä tulisi olemaan suhteessa Suomessa muutaman vuoden kuluttua vuosille 1997-1998 miettien noiden vuosien hyvin loppua ja hyvin alkua.
Voittoa Schumilta epäiltiin vieläkin välillä kovin onnenkantamoiseksi eli vähän samaan tapaan kuin miten oli suhteessa vuoden 1997-1998 talvikauden Suomessa ollut myönteisestikin toki ajatellen Mika Häkkisen ensivoiton jälkeisessä tunnelmassa näin lyhyesti sitä verraten.
Damon Hill oli toinen heti mestaruustaistelua ajatellen ennen pitkää vaikka sitä ei silloin voinut niin tietää selvästi ja Jean Alesi oli kolmas.
Suomen Mika Häkkinen keskeytti jo kierroksella 13, mutta silti kilpailu oli varsin seurattu Suomessa kaikesta huolimatta kun aiemmin oli ajateltu katsojalukujen laskevan TV-lähetysten suhteen kun JJ Lehto oli loukkaantunut Benettonilla talvitesteissä ja oli toipumislomalla.
Jolloin testikuljettaja eli Hollannin Jos Verstappen teki debyyttinsä suoraan huipputallissa siinä missä veteraanikuski myös Hollannista eli Jan Lammers ikävä kyllä jäi ja tuli jäämään väistämättä ennen pitkää rannalle mitä F1-ajoihin tuli kaudeksi vaikka Simtek ja Pacific pyörivät vaihtoehtoina pitkälti iän ja rahapussin suuruuden vuoksi siinä vaiheessa.
Olihan Lammersilla toki lahjojakin, mutta ikävä kyllä ne nähtiin enemmän nuorempien päivien juttuna ja tietysti kun viimeksi oli ollut ajoja vuodeksi 1992 F1:siin kun ei vuoden 1993 ajoista myöskään silloisessa March-tallin romahduksesta mitään tullut niin tyhjästä oli paha nyhjäistä.
Ayrton Senna olisi selkeänä paalupaikkamiehenä kuten myös kisaa johtaneena voinut voittaa kilpailun tai olla hyvin kilpailukykyinen kakkostilan mies ennen kuin hupsu ulosajo pilasi kaiken turhan näkyvästi aloittaen murheellisen paineita tuoneen ajanjakson pahentumisen mikäli niitä ei ollut jo tarpeeksi ennen kauttakin.
Senna oli vielä todella ivallisesti koko kotikisansa viimeinen keskeyttäjä. Tätä aiemmin kun oli jo nähty Eddie Irvinen piikkiin ennen pitkää mennyt valtava joukkokolarisarja minkä myötä myös Verstappen, Martin Brundle ja Eric Bernard pitkästä aikaa lajiin kunnolla kisoihinkin palanneena joutuivat keskeyttämään.
Brasilian kisan tuomaristo koko lajin yleispäällikkötuomarin sanalla pistivät Eddie Irvinelle kilpailukiellon voimaan ja valitusta tuli Eddie Jordanilta sen väistämättä, mutta tuolloin vielä kovin yllättävästi pitkästä aikaa itse asiassa valituksen pahentaessa tuomiota pikemmin kuin lieventäessä sitä.
Jolloin Irvine saikin kerralla olla kolmekin kisaa sivussa Interlagosin törppöilystä eteenpäin.
Brundle Häkkisen uutena tallikaverina McLarenilla ja toisessa huipputallissa kahden vuoden sisään ollessaan Benettonin vuoden 1992 jälkeen teki historiaa olemalla ensimmäinen sääntöjen jälleen sallimaan välitankkaukseen pysähtynyt kuljettaja varikolle sitten Tyrrellin Danny Sullivanin ja Kyalamin 1983 kisan loppukierroshetkien.
Normaalisti en isommin videota laittaisi, mutta olkoon tämän kerran ja kun löytyi niin pieni pätkä tunnelmointia Interlagosin 1994 kisan suhteen tulee tähän alle:
F1 Brazil 1994: Senna spins (MTV3) (youtube.com)
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Aiemmin tänä vuonna tuli kuluneeksi vuoden 1994 Tyynenmeren Grand Prixistä kuluneeksi aikaa 30 vuotta.
TI Circuit Aidan radalla Japanissa tuo kisa ajettiin 17.4.1994.
Tuo kilpailu kieltämättä oli yksi unohdetuimpia ja huonoiten seuratuimpia F1-kisoja aikana jolloin periaatteessa kisoja seurattiin ihan ympäri maailmaa ja tietenkin myös Suomessa.
Huolimatta siitä, että siinäkin kisassa tapahtui omalla tavalla historiassa asioita moneen paljon tuoreempaan nykypäivän kisaan nähden.
Ajankohdassa jäi ikävästi muiden kiireiden vuoksi tuota kisaa muistelematta edes vähäisesti silloin joten kirjoitetaanpa muistoja isommin:
Michael Schumacher voitti, Gerhard Berger oli toinen ja Rubens Barrichello toi lohtua Brasilian sen hetken suruun olemalla kolmas Jordanilla.
Suru kun johtui taas Ayrton Sennan keskeytyksestä ja paineista jo heti avauskierroksen kolarissa. Etenkin kun murheellista kyllä punaista lippua ei brasilialaisen mieliksi heiluttanut Roland 'Rolle' Bruynseraede.
Sennalla oli paineita ja toden totta pinna koetuksella ollut ennen viikonloppua ja myös tämän kisan jälkeenkin vastattavaa riitti. Senna sai muun muassa loppuelämäkseen kestäneen päähänpinttymän siitä, että Benettonin automalli tuolle vuodelle oli laiton erikoisimmillaan vain pelkän auton moottoriäänen perusteella ja se täytyi hylätä sarjasta tai edes muuttaa sääntöjä vastaavaksi isoin sakoin mikäli hän ei ajaisi pistemenetystä tallille.
Senna oli paalulta lähteneenä ja keskeyttäneenä vihainen myös Suomen Mika Häkkiselle kun vähän aikaa hän näki hänet puhtaana syyllisenä avauskierroksen kolariin ja etenkin juuri hänet itsensä ulos kisasta kolaroineena.
Sittemmin toki aiemmin ja etenkin myöhemmin jälkikäteen Mikahan joutuikin Sennan herättämäksi tilanteen jälkipuinnissa myöhään yöllä jossa edes ajatuksella jonkin Eddie Irvine-tilanteen tapaisen kovistelun tai jopa lyömisen uhan sijaan Ayrton vain käski Mikan hereille ja kun Mika sitten heräsi niin sitten käytiinkin yllättävän huumaava filosofinen keskustelu.
Sennan kertomana tietysti Mikalle ja tilanteen erikoisuudesta huolimatta sopu siis löytyi ja tietenkin sanomaton toive oli, että Mika ei kolaroisi enää Ayrtonin kanssa.
Näin kävikin, mutta osin tietysti väistämättömän edessä olleen tragediankin vuoksi sen koskiessa myös Simtek-tallin auton maaliin viimeisenä, 11:sta sijan kilpailussa ajanutta Roland 'Rolle' Ratzenbergeriä.
TI Circuit Aidan radalla Japanissa tuo kisa ajettiin 17.4.1994.
Tuo kilpailu kieltämättä oli yksi unohdetuimpia ja huonoiten seuratuimpia F1-kisoja aikana jolloin periaatteessa kisoja seurattiin ihan ympäri maailmaa ja tietenkin myös Suomessa.
Huolimatta siitä, että siinäkin kisassa tapahtui omalla tavalla historiassa asioita moneen paljon tuoreempaan nykypäivän kisaan nähden.
Ajankohdassa jäi ikävästi muiden kiireiden vuoksi tuota kisaa muistelematta edes vähäisesti silloin joten kirjoitetaanpa muistoja isommin:
Michael Schumacher voitti, Gerhard Berger oli toinen ja Rubens Barrichello toi lohtua Brasilian sen hetken suruun olemalla kolmas Jordanilla.
Suru kun johtui taas Ayrton Sennan keskeytyksestä ja paineista jo heti avauskierroksen kolarissa. Etenkin kun murheellista kyllä punaista lippua ei brasilialaisen mieliksi heiluttanut Roland 'Rolle' Bruynseraede.
Sennalla oli paineita ja toden totta pinna koetuksella ollut ennen viikonloppua ja myös tämän kisan jälkeenkin vastattavaa riitti. Senna sai muun muassa loppuelämäkseen kestäneen päähänpinttymän siitä, että Benettonin automalli tuolle vuodelle oli laiton erikoisimmillaan vain pelkän auton moottoriäänen perusteella ja se täytyi hylätä sarjasta tai edes muuttaa sääntöjä vastaavaksi isoin sakoin mikäli hän ei ajaisi pistemenetystä tallille.
Senna oli paalulta lähteneenä ja keskeyttäneenä vihainen myös Suomen Mika Häkkiselle kun vähän aikaa hän näki hänet puhtaana syyllisenä avauskierroksen kolariin ja etenkin juuri hänet itsensä ulos kisasta kolaroineena.
Sittemmin toki aiemmin ja etenkin myöhemmin jälkikäteen Mikahan joutuikin Sennan herättämäksi tilanteen jälkipuinnissa myöhään yöllä jossa edes ajatuksella jonkin Eddie Irvine-tilanteen tapaisen kovistelun tai jopa lyömisen uhan sijaan Ayrton vain käski Mikan hereille ja kun Mika sitten heräsi niin sitten käytiinkin yllättävän huumaava filosofinen keskustelu.
Sennan kertomana tietysti Mikalle ja tilanteen erikoisuudesta huolimatta sopu siis löytyi ja tietenkin sanomaton toive oli, että Mika ei kolaroisi enää Ayrtonin kanssa.
Näin kävikin, mutta osin tietysti väistämättömän edessä olleen tragediankin vuoksi sen koskiessa myös Simtek-tallin auton maaliin viimeisenä, 11:sta sijan kilpailussa ajanutta Roland 'Rolle' Ratzenbergeriä.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Tänä päivänä alkoi 30 vuotta sitten 29.4.1994 San Marinon Imolassa nk. Musta Viikonloppu Rubens Barrichellon rajulla ulosajolla.
Barrichello selvisi onneksi tilanteesta hengissä ja tämäkin herätti turvallisuuspohjaista keskustelua lajissa myös erinäiset testikauden onnettomuudet huomioiden.
Ayrton Senna oli ensimmäinen jonka nuori Rubens näki herätessään onnettomuudesta. Ja siitä sitten Ayrtonin helpotus ei kauan kestänyt kun median paineeseen piti vastata milloin mitäkin ja pinna oli lähestymässä muutenkin kiristymistään äärimmilleen. Tämänkin myös Sennan tärkeä ystävä, F1:n Johtava Lääkäri Professori Sid Watkins oli pannut merkille.
Tuttua kyllä, mutta ei hetkeen näin rankkaa, tuumi kerrankin 'Proffa' arvelleessaan asiaa myöhemmin jälkikäteen.
Barrichello selvisi onneksi tilanteesta hengissä ja tämäkin herätti turvallisuuspohjaista keskustelua lajissa myös erinäiset testikauden onnettomuudet huomioiden.
Ayrton Senna oli ensimmäinen jonka nuori Rubens näki herätessään onnettomuudesta. Ja siitä sitten Ayrtonin helpotus ei kauan kestänyt kun median paineeseen piti vastata milloin mitäkin ja pinna oli lähestymässä muutenkin kiristymistään äärimmilleen. Tämänkin myös Sennan tärkeä ystävä, F1:n Johtava Lääkäri Professori Sid Watkins oli pannut merkille.
Tuttua kyllä, mutta ei hetkeen näin rankkaa, tuumi kerrankin 'Proffa' arvelleessaan asiaa myöhemmin jälkikäteen.
Oli kyllä kauhea viikonloppu. Barrichellon raju kolari, kuolonkolarit, Pedro Lamy veti JJ:n auton perään startissa ja jommankumman rengas lensi katsomoon. Vielä myöhemminkin kisassa, siis Sennan jo pudottua pelistä, jonkun rengas irtosi varikolla ja kuljeskeli siellä. Mitään tietoa loukkaantuiko kukaan katsoja siitä renkaasta, joka irtosi JJ:n ja Lamyn kolarissa?
Ratzenberger on erityisesti tänään ajatuksissa. Kun muistelee kuvista tuota Simtekin 1994 autoa, niin on kyllä omasta mielestäni yksi väritykseltään hienompia häntäpään autoja mitä muistan.
Ratzenberger on erityisesti tänään ajatuksissa. Kun muistelee kuvista tuota Simtekin 1994 autoa, niin on kyllä omasta mielestäni yksi väritykseltään hienompia häntäpään autoja mitä muistan.
Irwin
Well-known member
- Liittynyt
- 13.7.1999
- Viestit
- 4222
Todellinen synkkä viikonloppu.
Alboreton rengas irtosi, osuen kahteen Ferrarin ja Lotuksen mekaanikkoon.
Siinä JJ:n ja Lamyn kolarissa loukkaantui poliisi(voi olla että tarkoitetaan toimitsijaa) ja kahdeksan katsojaa. Selvisivät pienillä vammoilla.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Tänä päivänä 30 vuotta sitten 30.4.1994 tietenkin menehtyi Imolan nk. Mustan Viikonlopun aika-ajon aikana murheellisesti Roland 'Rolle' Ratzenberger.
Hän olisi niillä ajoilla mitä ehti ajaa niin olla mukana sunnuntain kilpailussa, mutta kohtalo päätti toisin.
Lisäksi vaikka hän jostakin sittemmin useammasta saamasta kuolettavasta vammasta olisi selvinnyt niistä puhuen vaikkapa yhdestä tai voinut jotenkin edes sinnitellä elävien kirjoissa riittävään rajaan asti niin ei sen kolmeen-neljään ruumiinkohtaan osuneesta iskuluokan vammasta tai esimerkiksi aorttarepeämästä verenvuotoineen kolarin jälkiseurauksena muutoin voinut selvitä enää hengissä.
Ayrton Sennalle tämä oli järkytys kirjaimellisen kovan luokan tuntuisesti.
Kun aiemminhan hänen urallaan melkein aina ajajat olivat selvinneet Elio de Angelisin testionnettomuutta huolimatta hengissä ja vaikein kisaviikonlopun muu loukkaantuminen läheltä piti-tilanteen suhteen mitä menehtymiseen tuli oli vain Martin Donnellyn Jerezin 1990 kolari hänenkin siitä hengissä selvittyä.
On paha sanoa, että olisiko hän vetäytynyt kenties kilpailusta mikäli 'Proffan' eli Sid Watkinsin sanat mitä hän kohtalonpaikassa hänelle lausui olisi muotoiltu toisin?
Eli olisi vain yksinkertaisesti kerrottu jättämään nyt vain Imola väliin yleisellä lääkärin määräyksellä ja jatkamaan sitten Monacossa?
Imola kun oli ollut räjähdysherkkä viikonloppu muutenkin Sennalle ja kisan muiden tuomariston jäsenten ja nk. Lajin Johtavan Tuomarinkin kanssa oli ollut hieman yhtä sun toista riitaa tai ongelmaa.
Toki niistä jutuista yritettiin kyllä tehdä kärpäsestä härkänen paalupaikkamiestä kohtaan joka ei sitä tietenkin tavallisuudesta poiketen juhlinut nyt mitenkään.
Siihen eli vain pelkkään Imolan väliin jättämiseen Senna kun olisi saattanut tarttua paljon paremmin kuin kieltämättä valitettavasti lopettamista ikään kuin koskevaan, toki muutoin kaikkiaan hyvin järkevään kehotukseen jättää nyt koko kilpa-ajo sikseen ja ryhtyä kalamieheksi kuten 'Proffakin' sen osasi muotoilla!
'Proffakin' kun puheessaan tietysti aikoi lopettaa oman virkansa hoitamisen siihen paikkaan mikäli niin olisi tehtävä.
Mielenkiintoista on myös, että olisiko kukaan muu kuin 'Proffa' voinut vaikuttaa Sennan mielialaan tuolloin?
Ei todennäköisesti juuri kukaan, mutta ehkä enintään muu ammattimies menehtymisestä puhuen myös kisakuskina sellaista urallaan kokeneena eli Alain Prost olisi saattanut olla vuoden 1993 lopulla alkaneen pysyvän välien parantumisen seurauksena tärkein muu mies oikeasti puhumaan Ayrtonille asiaa ja järkeä.
Ehkä hän olisi vielä saanut Ayrtonin taipumaan tai sitten ei huolimatta toki välien paranemisestakin.
Prost kun oli tietysti nähnyt niin Gilles Villeneuven kuin Riccardo Palettin menehtymiset muun muassa vuoden 1982 aikana ja ollut mukana vähän liiankin tuntuvasti Didier Pironin uran päättäneessä kolarissa mitä järkyttäviin tilanteisiin tuli.
Ja hänhän ei tietenkään ollut palannut edes vuodeksi 1994 radoille vaikka kuinka Senna oli vielä välillä vuoden 1993 lähes loppuun asti luullut jopa vielä Adelaiden kyyneleitä täynnä olleen tapahtuman myötä, että hän palaisi vieläkin jotenkin kisoihin mukaan!
Lopullisesti ehkä painavin syy vetäytymättömyydelle oli Ayrtonin oleminen pisteittä vuoden 1994 kauden kolmanteen osakilpailuun mennessä ja hänen lähes ristiretkimäinen suhtautuminen oletettuun Benettonin auton laittomuuteen tai yleiseen syyllisyyteen.
Hän olisi niillä ajoilla mitä ehti ajaa niin olla mukana sunnuntain kilpailussa, mutta kohtalo päätti toisin.
Lisäksi vaikka hän jostakin sittemmin useammasta saamasta kuolettavasta vammasta olisi selvinnyt niistä puhuen vaikkapa yhdestä tai voinut jotenkin edes sinnitellä elävien kirjoissa riittävään rajaan asti niin ei sen kolmeen-neljään ruumiinkohtaan osuneesta iskuluokan vammasta tai esimerkiksi aorttarepeämästä verenvuotoineen kolarin jälkiseurauksena muutoin voinut selvitä enää hengissä.
Ayrton Sennalle tämä oli järkytys kirjaimellisen kovan luokan tuntuisesti.
Kun aiemminhan hänen urallaan melkein aina ajajat olivat selvinneet Elio de Angelisin testionnettomuutta huolimatta hengissä ja vaikein kisaviikonlopun muu loukkaantuminen läheltä piti-tilanteen suhteen mitä menehtymiseen tuli oli vain Martin Donnellyn Jerezin 1990 kolari hänenkin siitä hengissä selvittyä.
On paha sanoa, että olisiko hän vetäytynyt kenties kilpailusta mikäli 'Proffan' eli Sid Watkinsin sanat mitä hän kohtalonpaikassa hänelle lausui olisi muotoiltu toisin?
Eli olisi vain yksinkertaisesti kerrottu jättämään nyt vain Imola väliin yleisellä lääkärin määräyksellä ja jatkamaan sitten Monacossa?
Imola kun oli ollut räjähdysherkkä viikonloppu muutenkin Sennalle ja kisan muiden tuomariston jäsenten ja nk. Lajin Johtavan Tuomarinkin kanssa oli ollut hieman yhtä sun toista riitaa tai ongelmaa.
Toki niistä jutuista yritettiin kyllä tehdä kärpäsestä härkänen paalupaikkamiestä kohtaan joka ei sitä tietenkin tavallisuudesta poiketen juhlinut nyt mitenkään.
Siihen eli vain pelkkään Imolan väliin jättämiseen Senna kun olisi saattanut tarttua paljon paremmin kuin kieltämättä valitettavasti lopettamista ikään kuin koskevaan, toki muutoin kaikkiaan hyvin järkevään kehotukseen jättää nyt koko kilpa-ajo sikseen ja ryhtyä kalamieheksi kuten 'Proffakin' sen osasi muotoilla!
'Proffakin' kun puheessaan tietysti aikoi lopettaa oman virkansa hoitamisen siihen paikkaan mikäli niin olisi tehtävä.
Mielenkiintoista on myös, että olisiko kukaan muu kuin 'Proffa' voinut vaikuttaa Sennan mielialaan tuolloin?
Ei todennäköisesti juuri kukaan, mutta ehkä enintään muu ammattimies menehtymisestä puhuen myös kisakuskina sellaista urallaan kokeneena eli Alain Prost olisi saattanut olla vuoden 1993 lopulla alkaneen pysyvän välien parantumisen seurauksena tärkein muu mies oikeasti puhumaan Ayrtonille asiaa ja järkeä.
Ehkä hän olisi vielä saanut Ayrtonin taipumaan tai sitten ei huolimatta toki välien paranemisestakin.
Prost kun oli tietysti nähnyt niin Gilles Villeneuven kuin Riccardo Palettin menehtymiset muun muassa vuoden 1982 aikana ja ollut mukana vähän liiankin tuntuvasti Didier Pironin uran päättäneessä kolarissa mitä järkyttäviin tilanteisiin tuli.
Ja hänhän ei tietenkään ollut palannut edes vuodeksi 1994 radoille vaikka kuinka Senna oli vielä välillä vuoden 1993 lähes loppuun asti luullut jopa vielä Adelaiden kyyneleitä täynnä olleen tapahtuman myötä, että hän palaisi vieläkin jotenkin kisoihin mukaan!
Lopullisesti ehkä painavin syy vetäytymättömyydelle oli Ayrtonin oleminen pisteittä vuoden 1994 kauden kolmanteen osakilpailuun mennessä ja hänen lähes ristiretkimäinen suhtautuminen oletettuun Benettonin auton laittomuuteen tai yleiseen syyllisyyteen.
speedster?
Well-known member
- Liittynyt
- 11.12.2007
- Viestit
- 520
YouTubessa Levay Film Productionilla neliosainen sarja Ratzenbergista. https://youtube.com/@Peteson1982?si=PMqK9x3WJXNgP1WC
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Tänään on kulunut 30 vuotta kuluneeksi Imolan 1994 huipennuksesta äärimmäisen murheellisesti siitä mitä tuli San Marinon Grand Prixin 1994 suhteen Italian Imolassa.
1.5.1994 eli Vapuksi tai Vappupäiväksi 1994 menehtyi superlatiivien, ratojen kuningas nykypäivän tai paljon läheisemmän menneisyyden ajalta puhuen formuloissa eli Ayrton Senna da Silva.
Murheellisena päivänä on ollut monta hyvää pohdintaa, mutta osin niiden ollessa vääriä tai kenties kyllä sivuteille pahoin meneviä mahdollisesti voin vakuuttaa suoraan niistä keskusteltavan myöhemmin tai heti kun ehdin.
30 vuotta on pitkä aika, mutta silti ehkä kenties eniten ja Suomessa varsin usein ainoaan sellaisen nuoremmille polville nk. Vanhan Ajan Kilpailuun on tullut vähän turhan paljon mutkien vetelyä suoriksi tai väärin muistettua asiaa vähän turhan paljon makuuni.
Tosin juuri tämä kisa onkin yksi harvoja mistä esimerkiksi minulle ei ole tullut F1-Forumilla vietetyn aikani suhteen koskaan valituksia.
Sen sijaan monesta muusta vähänkin tätä kisaa vanhemmasta muistelemastani kisasta onkin tullut riittävästi näihin päiviin asti ja herjailua ties miksi nimittäen.
Se kuitenkin siitä tällä kertaa.
Imolan 1994 suhteen oli mielenkiintoista kuulla vähän myös Max Angelellin eli turva-autokuskin näkemystäkin ellei sitten juttu ollut uusintaa vanhasta.
F1:n Imolassa 1994 1.5.1994 voitti Michael Schumacher, Nicola Larini oli toinen Ferrarin tuuraajana ja Mika Häkkinen oli kolmas Damon Hillin ottaessa kisan nopeimman kierroksen haltuun Sennan ajettua paalupaikan ja lähdettyä johdosta ikitielle mistä ei voi palata.
Lepää rauhassa Ayrton!
1.5.1994 eli Vapuksi tai Vappupäiväksi 1994 menehtyi superlatiivien, ratojen kuningas nykypäivän tai paljon läheisemmän menneisyyden ajalta puhuen formuloissa eli Ayrton Senna da Silva.
Murheellisena päivänä on ollut monta hyvää pohdintaa, mutta osin niiden ollessa vääriä tai kenties kyllä sivuteille pahoin meneviä mahdollisesti voin vakuuttaa suoraan niistä keskusteltavan myöhemmin tai heti kun ehdin.
30 vuotta on pitkä aika, mutta silti ehkä kenties eniten ja Suomessa varsin usein ainoaan sellaisen nuoremmille polville nk. Vanhan Ajan Kilpailuun on tullut vähän turhan paljon mutkien vetelyä suoriksi tai väärin muistettua asiaa vähän turhan paljon makuuni.
Tosin juuri tämä kisa onkin yksi harvoja mistä esimerkiksi minulle ei ole tullut F1-Forumilla vietetyn aikani suhteen koskaan valituksia.
Sen sijaan monesta muusta vähänkin tätä kisaa vanhemmasta muistelemastani kisasta onkin tullut riittävästi näihin päiviin asti ja herjailua ties miksi nimittäen.
Se kuitenkin siitä tällä kertaa.
Imolan 1994 suhteen oli mielenkiintoista kuulla vähän myös Max Angelellin eli turva-autokuskin näkemystäkin ellei sitten juttu ollut uusintaa vanhasta.
F1:n Imolassa 1994 1.5.1994 voitti Michael Schumacher, Nicola Larini oli toinen Ferrarin tuuraajana ja Mika Häkkinen oli kolmas Damon Hillin ottaessa kisan nopeimman kierroksen haltuun Sennan ajettua paalupaikan ja lähdettyä johdosta ikitielle mistä ei voi palata.
Lepää rauhassa Ayrton!