Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[Bleu]

Brundlehan oli itse osallisena vastaavanlaisessa tilanteessa samassa mutkassa 20 vuotta aiemmin. Silloinkin oli sadekisa ja Brundle menetti autonsa hallinnan siinä vaiheessa, kun ratavalvojat olivat Gianni Morbidellin auton kimpussa. Brundle osui yhteen ratavalvojaan, jolta murtui jalka.

 

[CCMK]

Japanin Grand Prixistä 2014 on jo muidenkin nimimerkkien kertomana tullut kuluneeksi 10 vuotta.

Nico Rosberg ajoi paalupaikan, mutta täpärästi ennen kisan muuttumista kohtalokkaaksi Jules Bianchille Lewis Hamilton ajoi nopeimman kierroksen kisassa mikä jäi hänelle myös voimaan.

Hamilton oli surullisen kilpailun voittaja, Rosberg oli toinen ja Sebastian Vettel oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Neljänneksi sijoittui Daniel Ricciardo, Jenson Button oli viides ja Suomen Valtteri Bottas oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Järkyttävässä kisassa ja jälkimaineena kuolonkolarin sisältäneen kilpailun osalta maaliin pääsi 19 kuljettajaa, joukossa Suomen Kimi Räikkönen sijalla 12 ja lopputuloksiin hyväksyttiin 21 kuljettajaa joista yksi murheellisesti ennen pitkää lopullisesti menehtynyt Bianchi sijalla 20 toiseksi viimeisenä ja toinen sijalla 21 viimeisenä oli kohtalokkaat tapahtumat kolarillaan käynnistänyt Adrian Sutil.

Lopputulokset otettiin kierrokselta 44 vaikka kierrokselle 46 asti oli ehditty ajaa.

Välillä vaadittiin tulosten ottamista voimaan ottoa myös aiemmin eli kierroksilta 40-41 kun murhenäytelmä oli käynnistynyt ja kun punaista lippua ei vain heilutettu ajallaan sellaisenaan ajoissa.

Murheellisesti välillä heilutettiin, mutta hieman vanhanaikaisempien kisojen tyyliin tilannetta ei huomioitu sellaisenaan.

Kohua on riittänyt monien tapahtuman keskipistehenkilöiden syyllisyydestä tai syyttömyydestä näihin päiviin asti.

Ja eivät kaikki murheellisesti edes ole enää tuoreemmistakaan henkilöistä puhuen keskuudessamme niihin vastatakseen.

Huomioiden myös Charlie Whiting.

Rosbergin Nico aloitti tuon kilpailun jälkeen/jälkitunnelmissa aivan isänsä Keke Rosbergin malliin tarkoin etukäteen suunnitellun lopettamiskautensa valmistelun.

Samoin teki isä-Keke silloista 30 vuotta aiemmin vuoden 1984 Monacon kilpailun jälkeen ennen pitkää lopettaen Adelaideen 1986.

Suzuka 2014 toi murheellisen pysäytyksen edes vähäksi aikaa lajia repineelle ja myös muokanneelle Hamilton-Rosberg-kohulle.

Tämäkin jakaa mielipiteitä vielä nykyään.

Murheellista kyllä 5.10.2014 tuntui itselleni hirvittävältä rienaukselta monessa suhteessa.

Etenkin kun menehtyi niin nuori Bianchi, mutta myös samana päivänä menehtyi selvästi enemmän aina itse omalla tavallani kannattamani entinen F1-kuljettaja nimeltänsä Andrea de Cesaris.

Siitäkin menehtymisonnettomuudesta on jo kulunut 10 vuotta. Kuin eilen olisi tapahtunut.

 

[CCMK]

Aikaisemmin tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Italian Grand Prixistä 1974.

Monzan radalla ajettiin ja kyseinen viikonloppu oli myös Suomen Leo Leksa Kinnusen viimeinen kisaan yrityksen viikonloppu huonosti päättyneenä karsiutumiseen kuten myös koko suomalaisen pientallin vastaavana sellaisena.

Aiemmin jäi ajankohdassa puhumatta ja varmaankin vielä loppuvuodesta ehtii jälleen muistelemaan asiaa enemmän kun juuri nyt tai lähipäiville ja viikoille en ilman ihmeitä vain ehdi tekemään.

Suuremmin nyt ainakaan, mutta...

8.9.1974 ajetun kisan sen suhteen voitti kuitenkin Ruotsin Ronnie Peterson Lotus-tallille sen 100:n eri palkintosijoituksen lajissa silloin tuoden ja tällä kertaa Emerson Emmo Fittipaldille ei Ronnin tarvinnut antaa tietä ruutulipulle kun tallikavereita ei enää oltu ja eri talleissa ajettiin!

Erokin ruutulipulla oli täsmälleen sama kuin mitä oli ollut vuoden 1973 Monzassa!

Ronnie Petersonin suhteen puhuen häntä alettiinkin urallaan nimittää juuri noiden vuosien 1973-1974 voittojen myötä yhä enemmän ja enemmän nk. Monzan Erikoismieheksi eikä syyttä kun useampia kertoja voittoja tuli lopulta ja ennen pitkää murheellisemmin tämä rata oli myös hänen kohtalonratansa.

Ja olihan muun muassa ruotsalaisen harmiksi voitto ollut niin huikean lähellä vuoden 1971 Monzassa myöskin!

Tosin Peterson kuten myös Fittipaldi olivat viikonloppuna menettää voittonsa ja Emmon tapauksessa mestaruutensa periaatteessa kun he eivät vain olleet pystyneet pärjäämään radan shikaaneissa joista varsinkin ensimmäisen silloisia muokkauksia sen vuoden kisaan monet kuskit arvostelivat ankarasti protesteillakin uhaten!

Tosin ulosajoistaan onneksi riittävän lievinä molemmat myös selvisivät.

Kaikki eivät selvinneet kuten muun muassa Vittorio Brambilla Monzan Gorillana tunnettuna miehenä jolta meni käytännön varma viitostila taisteluajonsa jälkeen rallityylin kanttarista suoritetun loikan jälkeiseen ulosajoon vaikkakin hienosti kolarin jälkeen yleisö ei alkanut arvostella, buuata ja muilla tavoin herjata miestä vaan kun Italiassa oltiin niin aplodeja annettiin ja ihailijattaria riitti Brambillalle kisan jälkeen vaikka millä mitalla!

Ja vaikka leskirouviakin mene ja tiedä!

Ferrarille päivä oli aluksi upea, mutta sitten kisan edetessä synkkääkin synkempi:

Niin Niki Lauda paalupaikalta lähteneenä kuin Clay Regazzoni keskeyttivät molemmat selvästi kisan kärjestä tai kärkipaikoilta jolloin enemmän tai vähemmän tästä hyötyivät niin Ronni kuin Emmokin.

Regazzonille Monzan keskeytys oli vielä monin verran tuhoisampi juttu mestaruuden saamisen kannalta siinä vaiheessa itsetunnolle kuin miten oli ollut vaikkapa kesän 1974 Anderstorpin vaikeuksien aikaan.

La Famiglian perikadon Monzaan 1974 kruunasi kotikisassaan se tosiseikka, että he olivat myös päivän viimeiset keskeyttäneet kuljettajat.

Ronnin etu kisassa Monzassa oli myös kolme kierrosta vuoteen 1973 nähden lyhyempi kisamitta. Kyllä oli niin hätää kärsimässä kuin pystyi silloin Lotuksella ajatellen vaikkapa jo suoritustasoa vuoden 1973 automalliin samalla tapaa. Tosin Monzassa 1973 oli ollut myös tuhoisa väärinymmärrys siitä mitä kävi kuin kävi.

Palkintokolmikon kisaan täydensi Jody Scheckter pitäen siten MM-kilvan haaveet elossa ja pistemiehet kisaan olivat neljänneksi sijoittunut Arturo Merzario ISO-Marlboro-Williamsillaan, Carlos Pace oli viides ajaen sitä ennen kilpailun nopeimman kierroksen ja Denny 'Karhu' Hulme 19:sta ruudusta lähteneenä veteraanina oli kuin olikin sitten kuudes ja viimeinen pistemies jujuttaen vähän ennen ruutulippua John 'Belfastin Tiikeri' Watsonin jäämään pisteettömäksi seiskapaikalle!

Toki tästäkin taitonäytteestä otti sitten Watsonkin opiksi ja tuli myöhemmin olemaan yksi lajin näyttävimpiä ja taitavimpia ohitustaistelijoita!

Viimeisenä toteamuksena Leo Leksa Kinnunen oli viimeinen ajaja F1:ssä silloin hyvinkin perinteisen ja vanhanajan tavan mukaisella avokypärällä ja ajolaseilla ajaneena miehenä.

 

[CCMK]

Aikaisemmin tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Kanadan Grand Prixistä 1974.

Mosportin radalla ajettiin ja ennen kisaa viidellä eri kuljettajalla oli kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa sitä ennen vielä mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus.

Ikävä kyllä niin Ruotsin Ronnie Peterson kuin kauden 1974 F1-ilmiö nimeltänsä Niki Lauda menettivät mahdollisuudet mestaruuteen juuri tuolloin.

Ikävä kyllä ajankohdassa en silloin ehtinyt puhua ja suurempi muistelu jäänee loppuvuoteen tai kokonaan toiseen kertaan.

Kuitenkin sellaisenaan tässä kisassa:

Edellisvuoden Turva-autoa tai Safety Cariakin ajanut Eppie Wietzes oli mukana ruudukossakin viimeiseen ruutuun kisaan ihan ajamallakin päässeenä vaikka toki hänhän oli järjestäjien määräämä ainut nk. Maakohtainen Kiintiökuljettajakin kotikilpailuunsa.

Pitkälti kun oli ainut kanadalainen kuljettaja ja kun ei toistakaan maanmiestä tullut ajamaan viikonloppuun.

Viikonlopun osalta jännitystä riitti ja paalupaikankin otti Emerson Emmo Fittipaldi.

Kisan täydellinen hallitsija ennen keskeytystä tuntui olevan kuin tuulena kiitänyt Lauda ennen kuin hän joutui keskeyttämään.

Ennen auto-ongelmiakin hän oli lähinnä valmis antamaan tietä vain Clay Regazzonille ja osin kun vielä mestaruusmahdollisuuksia ohuestikin oli jäljellä Nikille niin tietä antaakseen 'Reggan' olisi pitänyt hänet ajaa kiinni.

Asenne oli aiheuttaa La Famiglialla melkoista kohua ja 'ohjastusta' kulisseissa.

Käytännössä painostuksena kun La Famiglialla ei haluttu kuulla liian voimakkaana Nikin turhan itsekkäitä mielipiteitä vastoin enemmän odotuksia ja sovittua kun vuosi 1974 piti olla oppivuosi ja kun noin hyvin oli menestytty niin vuosi 1975 enemmän olisi sitten ollut hänen vuotensa!

Lauda oli ennen kohtalokasta keskeytystään myös kisan nopein mies.

22.9.1974 ajetun kilpailun voitti siis muun ulkopuolisen voimakkaan taistelun jälkeen Emerson Emmo Fittipaldi, Clay Regazzoni oli elintärkeästi toinen joten myös mestaruusratkaisu voitiin viedä Watkins Gleniin, Ruotsin Ronnie Peterson oli kolmas, mutta menetti tietenkin mahdollisuudet mestaruuteen kun Fittipaldi ja Regazzoni olivat liian suurilla pisteillä ja palkinnoilla juuri hänen edellään toki Ronnin täydentäessä hienosti palkintokolmikon kisaan.

Jody Scheckter keskeytti, mutta piti MM-kilvan haaveet ulkopuolisena jäsenenä elossa enimmäkseen kiitos muun hyvän kauden ja elintärkeästi Monzan kolmostilan turvin silläkin kyettiin menemään kauden päätökseen Watkins Gleniin.

James Hunt huomiota herättävästi oli Heskethillä neljäs, Patrick Depailler oli viides ja 14:sta ruudusta kisaan lähtenyt, uran toiseksi viimeistä F1-kisaansa McLarenilla ajanut Denny 'Karhu' Hulme oli kuudes ja viimeinen pistemies sinnikkään ja tuttuja hienoja ohituksia sisältäneen ajon jälkeen!

McLaren rikkoi Emmon voitollaan myös Kanadan kisojen silloisen kirouksen tai siunauksen näkökannasta riippuen, että tuolloisten puheiden mukaan kyseisellä radalla ei muka kukaan voisi voittaa yhtään enempää kuin kerran tai kaksi kertaa enintään.

Ainakaan ikään kuin samaan talliin voittojen mennen.

Vuonna 1969 kun Brabham oli voittanut toista kertaa ja sitten oli pitänyt ennätystä silloin hallussaan Emmon voittoon asti tuona päälle 50 vuotta sitten olleeseen Kanadan sunnuntaikisaan asti.

Helmuth Koinigg ajoi uransa ensikilpailussa maaliin kymppipaikalle lupaavasti.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 50 vuotta Yhdysvaltain Grand Prixistä 1974.

6.10.1974 ajetun kilpailun voitti Carlos Reutemann, Carlos Pace oli toinen, James Hunt oli kolmas täydentäen palkintokolmikon ja Emerson Fittipaldi oli neljäs ja maailmanmestari.

Muut pistemiehet sijoille viisi ja kuusi olivat John Watson ja Patrick Depailler kilpailussa minkä aikana menehtyi Itävallan Helmuth Koinigg.

 

[CCMK]

Euroopan Grand Prix vuosimallia 1984 ajettiin tänä päivänä 40 vuotta sitten.

7.10.1984 ajetun kilpailun silloisesti puhuen Länsi-Saksan nk. Neue Nürburgringin radalla voitti Alain Prost, Michele Alboreto oli toinen ja Nelson Piquet oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Tosin niin Alboreton kuin Piquetin osalta käytännössä polttoaine oli loppu/loppumaisillaan ruutulipulla eli vähänkin vielä pidempi kisa niin molemmat olisivat jääneet radan varteen keskeyttäen.

Niin ei onneksi sellaisenaan kovan, tiukan ja peräti molempien miesten saadessa jaetusti kilpailun nopeimman kierroksen itselleen olleen kilpailun jälkeen käynyt!

Tämä erikoisuus tapahtui yhtämittaisesti kierroksella 62.

Muutoin parivaljakosta puhuen vielä Piquet oli lähtenyt paalupaikalta kisaan. Alboreton jo toinen peräkkäinen palkintosija aivan vuoden 1984 lopulla nosti varovaisesti pitkän ja vaikean kauden jälkeen puheita sitten La Famiglian huippuvuodesta 1985 ehkä maailmanmestaruushaasteesta ellei peräti jo mestaruudesta, mutta siihen sanottiin tarvittavan myös valtavasti lisää teknistä kaluston kestoluottoa ja sitä ei ollut La Famiglialle lähimainkaan tulossa.

Ferrarin kaaoksen tietäen vähemmän yllättäen.

Pistemiehistä puhuen Niki Lauda oli neljäs, Rene Arnoux oli viides ja Riccardo Patrese oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Mikäli vielä olisi tullut keskeytyksiä niin etenkin Andrea de Cesaris ja sensaatiomaisesti varsinkin Mauro Baldi Spirit-tallin autolla kasipaikalle ajaneena olisivat siitä kaikesta hyötyneet valtavasti.

Kilpailu muistetaan TV1:n myöhäisillan/yön koosteen, Jarren tunnusmusiikin ja Jokisen Juhan selostuksen ohella myös kisan alun joukkokolarista, mutta ihmeenä ja ehkä osin laajojen ulosajoalueiden vuoksi ei nähty punaista lippua tai uusintalähtöä kilpailuun.

Joukkokolariin päättyi myös Suomen Keke Rosbergin kisa nelostilalta.

Ilman kolaria on paha sanoa, että olisiko Keke pärjännyt vai ei. Etenkin kun autoon oli jo tullut välittömästi sytytysvaurio lähdön jälkeen mikä myös osin selitti hyvin hitaalta vaikuttanutta lähtöä.

Uusintalähdöllä ja vara-autolla jakoa kisaan olisi ehkä sitten ollut vähän paremmin.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 38 vuotta Meksikon Grand Prixistä 1986.

12.10.1986 ajetun osakilpailun voitti Benettonin nk. Lentävällä Tiikerillä Gerhard Berger, toinen oli Alain Prost ja kolmas Ayrton Senna täydentäen kisan palkintokolmikon.

Nelson Piquet oli neljäs, Nigel Mansell oli viides ja kuudes ja viimeinen pistemies oli Philippe Alliot.

Moneen, moneen kertaan aiemminkin on puhuttu Bergerin viimeisen BMW:n turbomoottorisen F1-auton voiton yhteydessä myös taktisesta rohkeudesta tehdä miten pystyi tekemään ja tietysti myös siitä miten olisi voinut käydä MM-kilvan kannalta.

Etenkin mikäli erittäin, erittäin heikoilla renkailla sittenkin ilman kolmatta varikkopysähdystä maaliin päässyt Prost olisi lajin parhaimman renkaansäästäjän maineesta ja siitä huolimatta sen joutunut kuitenkin tekemään siinä missä kaikki muut kärkikuljettajat joutuivat näin nk. Meksikon Rengasloton yhteydessä tekemään ellei enemmänkin.

Miettiä tietysti voi myös miten olisi käynyt mikäli Alliot olisi kyennyt tekemään Bergerin tapaan jolloin pysähtymättä olisi voinut olla korkeimmillaan palkinnoillakin ja ehkä Bergerin auton bensan loppuessa myös voittaja ennen kuin oli viimein pakko käydä varikolla kerran ja menettää huippuajo siihen osin.

Toki piste sentään Alliotille tuli.

Parempaankin oli mahdollisuus ennen kaikkea.

Myös sekin täytyi muistaa, että Goodyear yllätettiin tuona päivänä pahanpäiväisesti siinä mitä tuli rengaskestävyyteen ja tästä kärsi niin paalupaikkamies Ayrton Senna kuin myös muun muassa Nigel Mansell ja Mansellin murhe oli vielä minkäänlaisen vaihteen löytymättömyys kun lähtö tapahtui!

Ja tapahtunut lähtökin oli murheellisen hidas ja riskialttiin vaarallinen etenkin mikäli kone olisi nopeuden alas laskussa tai äkkiotossa ylöspäin hajonnut siihen tai ylikuumentunut liikaa.

Ihan loppua kohti selvää oli myös se, että ihan kisan lopulla muuan Nelson Piquet ajoi jo kilpailun nopeimman kierroksen kuten suhteellisesti ajatellen alkoi tottua omalla tavallaan vaikean kisan ajorytmiin paremmin kuin muut ajajat.

Piquet olisi myös voinut olla vähänkin paremmalla onnella ruutulipulla kolmas tai jopa korkeammalla riippuen suhde-erostaan ajoissa Sennaan ehkä hänet ohittaen tai sitten ei ja ennen kaikkea mikäli Bergeriltä olisi todella vain voinut tietää sen bensan loppuvan tai olevan niin vaarallisen vähissä, että taistelu voitosta ja yleensäkin pisteistä ehkä olisi ollut ohi.

Prost tietysti oli Piquetin edellä, mutta hän niin Sennaan kuin Piquetiin nähden oli jo lopussa kohtaa kisaa naurettavan hidas eikä olisi ne renkaat vain voineet kestää paljonkaan pidemmälle.

Eli sitten kun Prost olisi vielä mennyt varikolle niin erinäisistä tilanteista johtuen Piquet olisi voinut olla kolmas, toinen tai voittaja.

Bergerilläkin kun alkoi vihdoin ja viimein olla renkaiden kestokyky vähän huonompi, mutta toisaalta kun koko kisa oli turboajankin nk. Taloudellisuusajoakin tarkempaa touhua sen suhteen sen puolella tankilla kisaan lähteneenä niin koko rasitus muutenkin oli sinänsä jonkin verran vähäisempää.

Lisäksi muut huipputallit odottivat hyvin, hyvin kauan ja osin riittävästi voiton kannalta sitä Benettonin varikkopysähdystä mitä ei kierroksen 36 hämäyskäyntiä renkaineen ja ulospyörityksineen takaisin varikkopilttuuseen huomioimatta koskaan tapahtunut!

Ja tietenkin kun varmaankin nk. Meksikon Rengaslotto olisi iskenyt kuin kävi niin aina voi ajatella myös, että olisiko Berger voittanut koskaan mikäli muun muassa Prost tai kuka tahansa muu oletettava kisan voittajaehdokas kärkikuskina olisi vain saanut tietää Bergerin ja Benettonin taktiikan varmuudella juuri ennen kisaa ja lähtenyt myös vaikkakin samalla taktisella uhkatyylillä puolella tankilla kisaan?

Muista kisan miehistä puhuen varmaankin Prost olisi voittanut kisan kun taloudellinen säästökyky olisi ollut McLarenissa suhteessa parempaa kuin BMW:n nk. Lentävällä Tiikerillä ja Hondalla Williamsissa.

Prost kun tietenkin osasi ajaa huippumalliin säästeliäästi siinä missä Piquet, Senna ja Mansell olisivat saattaneet kuitenkin sortua liian kovan kilvanajon yrittäjyyden osalta.

Vaikkakin Sennan ongelmana enemmän oli yleensä liian kova rengaskulutusalttius kuin polttoaineen riittävyysongelmat muutamia seikkoja huomioimatta Lotus-aikojen lopulla kuin alkuaikoina ja Piquetille tietysti kyse oli egotason asiasta ylpeyden päälle käyvänä juttuna.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 30 vuotta Euroopan Grand Prixistä 1994.

Kilpailu ajettiin 16.10.1994 Jerezin radalla Espanjassa.

Kilpailun voitti Michael Schumacher kilpailukieltonsa kärsineenä olemalla tätä ennen paalupaikalla sunnuntain kilpailuun ja ajaen myös kilpailun nopeimman kierroksen nimiinsä, Damon Hill oli toinen ja Suomen Mika Häkkinen oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Eddie Irvine oli neljäs, Gerhard Berger oli viides ja Heinz-Harald Frentzen oli kuudes ja viimeinen pistemies, mutta vain vaivaisen kahden kymmenyksen turvin ruutulipulla ennen Ukyo Katayamaa sitten japanilaisen tyydyttyä todella viime hetkellä pisteettömään seiskapaikkaan!

Kilpailu jäi viimeiseksi myös Andrea de Cesarikselle urallaan Sauberin ratissa kun vuoden 1994 ihan lopulle tuntui olevan epäselvyyttä, väärinkäsitystä ja huhua liikkeellä oikeastaan vähän joka suuntaan Sauberilla.

Yksi syy tietysti oli de Cesariksen uran loppupuolelle kääntymisen tai lähtökohtaisesti lopun syynä sekin, että ihmeitä hänellä ei ollut jäädä ilman silloisia sponsoreita ja suuria summia kovinkaan suuresti ehdolla ajamaan Sauberilla vuodeksi 1995.

Ja muutama muu talli vieläkin hieman epäselvästi lähinnä puolivillaisesti häntä yritti maanitella vielä ajamaan, mutta oli kyllä myös valmis hylkäämään oitis kun vain rahat kelpasivat niille talleille enemmän kuin itse mies.

Siltä ainakin välillä tuntui.

Suomen JJ Lehdonkin ajot näytti ajetuilta loppuun kun Benettonilta jäätiin taas sivuun Jos Verstappenin ajaessa ainakin vielä kerran kaudella tallin kisapuolella ja Ligier-paikka meni Johnny Herbertille eikä Benetton ollut halukas päästämään häntä Ligierille erikseen tai myöskään nimellisenä Lotukselle vaan sinne siirtyi vielä erillisellä yhden kisan sopimuksen ajaksi Eric Bernard normaalimmin Ligieriä ajaneena.

Lisäksi niin Herbertin, Bernardin kuin Lehdon suhteen heitäkään ei aluksi haluttu ajamaan vaan tallin testikuski, alkukaudesta lähtien jossain määrin aina ajoja odottanut Frank Lagorce, mutta tuolloin vielä kilpailulupa ihan kunnollisenakin kisakuljettajana jäi byrokratian uhriksi.

Philippe Adams jäi myös ulos kuvioista kun rahajuttujen kanssa tuli ongelmia tai mainejuttu oli omanlaisensa jolloin sitten toipumislomansa viimein vietettyään Alessandro Alex Zanardi tuli takaisin ajamaan Lotuksella.

Williams-talli oli sotkussaan McLarenin kanssa David Coulthardista vuoden 1995 suhteen ja täten Nigel Mansell ajoi muutenkin kolme viimeistä vuoden 1994 F1-kisaa.

Jerezissä Mansellin kisa meni kaikkein heikoiten kaikista vuoden 1994 keikkakilpailuista vaikka jopa siinäkin ainakin alkuvaiheissa kisaa ennen kaikkia vaikeuksia, osumia tai yksinkertaisia omiakin virheitä jossain määrin oli pientä toivoa hyvästäkin kisasta!

Tosin olihan välissä ollut pitkä tauko Magny-Coursin jälkeen eikä ollut suhteessa aivan niin paljon testiä kuin miten olisi ollut toivottavaa.

Jerez tuli ratana kalenteriin vain kun Buenos Aires peruttiin ja kun sitten kerta kaikkiaan ei suostuttu Englannin Doningtonin uusintakilpailuun tai Saksan Nürburgringin paluukilpailuun.

Vielä muu viimeinen seikka oli se, että Jerezissä oltiin kilpailijoihinsa nähden enemmän testattu varalisenssiluokan kilparadaksi vuoden 1994 säännöillä ja myös kun erinäisiä muutoksia rataan oltiin jo tehty ennen F1-paluuta ensi kerran sitten vuoden 1990.

Ikävämpänä puolena radalle tuli shikaanit ja kavennusta hidastuksineen verrattuna alkuperäiseen edes aavistuksen nopeampaan versioon.

Jerez oli varsinkin vanhassa muodossaan sarjan hitain keskinopea rata ja samalla ylivoimaisesti nopein sarjan hitaista radoista.

Ohitusmahdollisuudet kaventuivat myös tai siltä ainakin vaikutti vuoteen 1990 asti käytössä olleeseen rataan verrattuna.

Viimeinen muu juttu tietenkin oli, että Jereziin ei vain tarvinnut niin paljon lajin ja Imolan 1994 jälkeisten turvallisuuden juttujen vuoksi tehdä erinäisiä muita juttuja niin paljon myös hyvinkin rajuihin muutoksiin mukautuvien isäntienkin toimesta.

Toisin kuin Doningtoniin ja Nürburgringille olisi jouduttu todella lyhyessä ajassa tekemään rajujakin muutoksia joihin järjestäjillä noille radoille ei ollut haluja niitä tehdä eikä oikein oikeasti saada aikaan siinä laajuudessa kun kysyttiin!

Muuna juttuna viikonlopulta puhuen David Brabham oltiin hylätä koko viikonloppuna kun oli niin kilpailuviikonlopulla punnitukseen menon kieltäytymisiä ja muutamaa muutakin seikkaa, mutta lopulta niistä selvittiin. Muutoin Bertrand Gachot olisi päässyt sunnuntain kilpailuun Pacificilla, mutta näin ei käynyt.

Jerezin kisan pääteeksi 1994 ivallista oli, että Nigel Mansell keskeytti päivän viimeisenä kuljettajana sinänsä ja maaliin ruutulipulle selvisi 19 autoa kuljettajineen päivineen.