Imatran SM-ralli 2026
Idän reissua tuli taas odotettua ja nyt etenkin siksi, etten aiemmin ollut käynyt Imatran seudulla ralleissa. Nyt se puute on paikattu ja lähden kyllä toistekin. Reitti oli teiltään ihan terävintä kärkeä, mitä on tullut ajeltua ja kun idässä ihmisten asenne kaikkeen (tai ehkä maksavaan asiakkaaseen?) on niin lupsakka, niin miksipä ei tykkäisi. Ihan huoletta ei tämäkään reissu mennyt, mutta rallista jäi pelkästään hyvät fiilikset.
Lähdettiin kaverin kanssa reissuun töiden jälkeen torstaina. Eka stoppi oli Kouvolassa, Streer Boysin burgeri. Sen verran tiesi olevansa rallia kohti matkalla, kun muuten melkein tyhjässä ravintolassa oli kuitenkin ruokailemassa tunnettu rallikuski. Burgeri ok, sillä jaksoi jatkaa matkaa ja illaksi päästiin Holiday Clubilla Saimaan rannassa olleeseen kämppäämme. Hyvin mahtui. Ekana yötä meitä oli kaksi ja toisena neljä.
Eturunkipäivä alkoi apeana. Sade jatkui lähes koko eturungin ajan, mikä ei nyt oikeastaan muuhun vaikuttanut kuin siihen, että jäi kuvaustauot pitämättä. Tämän takia halusin tänne lähteä. Kaikki rallin pätkät olivat mainioita, eikä juuri tylsiä osuuksia ollut mukana. Jopa yleisöpätkä kääntyili luonnollisesti joka suuntaan koko ajan. Ei suotta ollut tien nimi Liippilahdentie. Eturunkipäivänäkin oli vuorossa burgerit, tällä kertaa Iloisen pässin ravintolassa. Olipa tosi rauhallinen ja sympaattinen paikka! Burgeri oli myös oikein mainio. Tästä matka jatkui vielä vitospätkälle eli Ahjärvelle. Tätä oli odottanut eniten, sillä aiempien ajokertojen incareissa tämä tie näyttää todelliselta vuoristoradalta. Sitähän se olikin ja paratiisin päässä alkoi jo hetkellisesti aurinkokin paistaa. Koska aikaa oli, jatkoimme vielä ajamaan ykkösen ja kakkosen uudestaan, sieltä sitten kaupan kautta kämpille. Ai niin, käytiin kuivaa koskenpohjaakin katsomassa. Ilta kului soraa levitellessä, Ruotsin erkkiä katsoessa ja ruokaympyrään lisättiin vielä hodarit.
Aamu alkoi ykköseltä. 1,5 kilometriä lähdöstä oli sellainen hyppyri, että siitä odotti vähän vähätehoisemmankin auton irtoavan maapallosta. Kärkiautoista muutama leiskauttikin paikassa komeat hypyt, mutta kun päästiin isompiin numeroihin, niin mitään ylilyöntejä ei kuitenkaan tapahtunut. Autot alkoivat kulkea renkaat maassa. Toisella foorumilla taidettiin vähän aikaa sitten kysellä, että onko nähnyt kotimaan kisoissa ulkomaalaisia katsojia. Tälle hypylle oli löytänyt yksi saksaa puhunut pariskunta. Kuulin heidän juttelevan toisten kanssa ja puheen seasta erottuivat kaksi taikasanaa "Tampere" ja "Ouninpohja", niin katsoin velvollisuudekseni mennä kertomaan, miten heidän kannattaa näitä asioita lähestyä. Oikein asialla olivat ja toivottavasti heidän reissunsa jatkui siitä suopeasti eteenpäin.
Tässä kohtaa sitten vaihto Ahjärvelle, siihen paikkaan, joka tuli naulattua valinnaksi jo toista kuukautta sitten. Kilometrissä ollut oikea-vasen, minkä keskellä terävähkö nööli. F-Cupissa tämä heitteli autoja levottomasti, mutta tällä kertaa nähtiin vain näyttäviä ajosuorituksia. Perinteisesti toki voi todeta, että olen ollut huonommissakin paikoissa katsomassa rallia. Matikainen vuokra-Hyundailla tuli paikkaan paukut päällä ja tarkkasilmäisimmät huomasivat, että hypyn jälkeen oikea eturengas alkoi levottomaksi. Pian auto pysähtyikin vähän matkan päähän röpöttämään. Lähdin paikalle katsomaan, että onko tarvetta varoittaa. Ei ollut, mutta ennen autoa tuli vastaan auton rengas. Napa oli antanut periksi, rengas irti ja matka loppui siihen.
Ahjärvellä oli katsomassa myös Antti. Tuli todistetuksi, että paikka oli (ralli)paratiisi. Söimme ensin omenaa, sen jälkeen näimme käärmeen (vaskitsa) ja tulimme karkoitetuksi lähtemään kesken kaiken seuraavalle erikoiskokeelle. Antti ensin, me pian perään. Meitä lykästi sen verran, että kun olimme siellä autojen välissä vähän matkaa hyppineet, niin hypätessä sivuun sellaisessa alamäki oikea-vasurissa, tuli punainen Bemari varsin leveällä sladilla paikkaan ja homma päätyi vasurissa sisäpakkaan ja siitä oikealle puolen ojaan. Rikkihän se meni. Tuurirunkia, siis.
Matka jatkui seiskalle. Alkuun luuli, että vaihto olisi kireämpikin, mutta ei se lopulta ollut. Olipahan todella kaunista maisemaa tarjolla, kun lähestyimme ennen seitsemää kilometriä ollutta laparisteystä. Autojakin oli parkissa niin perkeleesti, mutta väkeä ei vaan risteyksessä ollut. Selvisikin, että muita kiinnosti enemmän vähän ennen risteystä ollut peltovasen. Risteys oli siis se vanha Kiventeen paikka. Olikin joten sympaattista, että Kapa oli saapunut paikalle katsomaan. Tällä kertaa ei kukaan mennyt ulos, mutta yksi veeauto oli jo varsin liki ja yhdelle loppupään nopeista Bemareista paikka tuli ns. tauluun. Hieno paikka oli! Mutkan keskellä olleet rytkyt tekivät siitä arvaamattoman. Nyt autot hieman loppuivat kesken.
Kotimatkalle - mutta ennen sitä käytiin hakemassa iltaevääksi aivan risteyksen lähellä olleesta Kuutamolaukan pop up -pitseriasta lätty. Ruokaympyrä täydentyi taas. Oli muuten ihan todella hyvä pitsa! Paikka on harvoin auki ja varmaan vielä harvemmin kukaan satunnainen matkailija sattuu tuosta ohi kulkemaan, mutta jos nämä kaksi asiaa kohtaavat, niin suosittelen ehdottomasti käymään tuolla syömässä. Tosi sympaattinen paikka, iloisia ihmisiä. Tampereellekin päästin takaisin vielä ihmisten aikoihin lauantai-iltana.
Yksi idän reissu siis taas takana ja hyvillä mielin siellä aina käy. Tiet ovat rallia varten tehty ja hommat sujuu. Imatra saisi puolestani pysyä SM-sarjassa tulevinakin vuosina.
. Perjantai pyhitettiin reittiin tutustumiseen ja paikkojen valintaan, joka oli tavallaan hankalaa ja helppoa yhtäaikaa, sen verran hienot tiet tuolla seudulla että huonotkin vaihtoehdot oli ihan hyviä. Alunperin suunnitelma oli EK2, 4, ja 7, mutta päädyttiin vielä kisa aamuna vaihtamaan alootus EK1 samaan ristykseen missä Fiestakin on yläpuolella kuvannut jotta ehdittäisiin varmasti EK4 paikkaan. Väkeähän oli pirusti. Parkis tuli morotettua myös AnttiL:ää. Keriittiin saamaan vielä hyvän näkymän ulkoa siiman takaa, mutta risteystä edeltäneelle pellolle, vasemmalle puolelle alkoi ilmestyä jonkin verran yleisöä joka blokkasi hieman näkymää nypylle. Noin kuudenkymmenen auton jälkeen vaihtamaan paikka EK4 13,3km paikkeilla olevaan huomio tupla hyppyihin. Hieman jännitettiin hiljentäisikö huomiomerkki menoa, mutta ihan hyviä loikkia ja pari leveämpää linjaa toisen hypyn jälkeisessä vasurissa. EK7 paikaksi valikoitui 7,5km paikkeilla sijainnut pelto ysikymppi jota katsojaoppaassa ilmeisesti nimitettiin "järkyttäväksi mutkaksi". Ihan ok liippiä ja yksi kuulorunki oli edellisestä mutkasta, ainut järkyttävä asia joka tästä mutkasta jäi käteen oli auringon polttama naama ja niska. Seikalta jatkettiin vielä Imatran keskustaan maaliseremonioihin jossa kaveri kävi vielä vaihtamassa nopeasti kuulumiset kilpailussa mukana olleen kartturinsa kanssa. Ihan loistava ralli ja loistava reitti, pitänee lähteä kyllä noille seuduille toistenkin katsomaan rallia!
