Mahlainen jarruton
Well-known member
Secto Rally 30.7.–2.8.2026, Jyväskylä
Poliitikot aloittavat puheensa kiitoksilla, joten noudatan samaa kaavaa. Kiitokset AnttiL, Joonas, Onza & kumppanit erinomaisesta ennakkosisällöstä, joka auttoi suunnittelussa ja nostatti kohoavalla käyrällä rallikiimaa. Ilman videoita ja fiilistelyjä viikonloppu olisi ollut köyhempi.
Vaikka olen viime vuosina jälleen aktivoitunut kyläkisakiertäjänä, Jyväskylä-käynnit ovat rajoittuneet uudelleen virinneen ralli-innostukseni aikana kahteen – vuosina 1998–2008 pyörin pikkupoikana penkalla kutakuinkin joka vuosi. Elokuun vaihteen ajankohta on ollut lähivuosina itselleni kohtuuttoman vaikea järjestellä vapaaksi, mutta tänä vuonna avautui esteetön penkkasauma perjantaista alkaen.
Viikonloppu sai ikävän alun, sillä en nukkunut torstain ja perjantain välisenä yönä silmällistäkään. Mikäpä siinä ja kohti Laukaata aamuyön tunteina. Paljolti Antin Discordiin edellisiltana lähettämän siimakuvan ansiosta valikoin ensimmäiseksi katselupaikakseni pätkän ensimmäisen kääntyvän mutkan eli Samin ulkoilumestan toisinpäin. Kaupunkilaisen varmuudella seikkailin paikalle metsän halki ja putosin vain yhteen ojaan. Lippua kukaan ei kysellyt ja erinomaisia paikkoja siimalla oli vielä vähän ennen seiskaa vapaana.
Ja näkymä: mainio. Näki varsinaisen paikan eli oikean, seuraavan risteyksen ja osuuden laskettelua siitä eteenpäin. Pieni pettymys oli, että taustaa selkeyttänyt hiekkakasa oli yhä ulkomutkassa ja vastoin odotuksiani oikea oli merkitty kääntymiskylteillä – jos nyt kummallakaan tällaisessa kisassa on mitään väliä tapahtumien kannalta.
Rally1-autoilla paikka oli vaihtelevan näyttävä. Etenkin Hyundait tuntuivat tulevan suoralla autolla. Erot kuljettajien välillä näkyivät, sekunteja voitettiin ja hävittiin. Rally2-linjat olivat sen verran vaisuja, että lähdin pois kuumimman kakkoskärjen jälkeen. Paluumatkalla pöpelikössä tehdyn sakkokierroksen jälkeen tuli taas todetuksi, että suunnistustaitoni ovat pahasti ruosteessa.
Uudet pätkät viehättävät ja tuppaavat olemaan tapahtumarikkaita, huonotkin. Siksi Hoho kiinnosti. Olin kaavaillut paikaksi aukko-oikeaa noin neljässä kilometrissä, mutta kisaviikon tietojen mukaan koko alue oli kielletty katselijoilta. Tämän jälkeen päätin iskeä eksoottiselle Afrikka-osuudelle, jossa traktoriurasta oli tehty tie (viimeisen sanan voi halutessaan ympäröidä lainausmerkeillä). Kiikarissa oli surkeimman osuuden päättävä hämyinen oikea.
Tässä vaiheessa suunnitteluni petti ja suunnitelmani oli pettää. Olin ajatellut ajaa vaivattomasti isolle P3-alueelle ja tallustaa siitä pätkää pitkin eteenpäin, mutta pysäköinti oli aivan juntturassa. Ihmekö tuo, jos yksi (1) ihminen rahastaa kapean peltotien päässä ja muut katsovat vieressä. Tästä ei systeemiä paljoa tehottomammaksi saa. Pinnakin meinasi kiristyä, kun ehtiminen alkoi näyttää toivottamalta ja ralliareenan pellolle jämähtäminen ei puhutellut. Löin auton parkkiin noin yhdeltätoista ja siitä käynnistyi kilpajuoksu kelloa vastaan.
Valtavan areenapellon päässä kävi jo parilta aiemmalta reissulta tutuksi tullut tilanne, kun järjestyksenvalvoja ei olisi millään päästänyt kävelemään tielle tai eteenpäin. Aikaahan autojen lähtöön oli vielä tunnin verran. Vähän omavaltaisesti muistutin puolen tunnin säännöstä ja loikin tielle. Matka taittui puolijuoksulla ja kellotin saapuneeni hämyoikeaan kahta minuuttia ennen kävelykiellon astumista voimaan. Murehtiminen mahdollisesta kielletystä katselualueesta oli turhaa, sillä mutkaan oli viritelty siima miellyttävän lähelle tietä. Yleisöä ehkä nelisenkymmentä, enimmäkseen ulkomaalaisia ja naamatuttua runkipaikkojen porukkaa.
Tapahtumia toivottiin mutta niitä ei nähty. Paikka oli silti viihdyttävä. Sai olla lähellä tietä ja seurata aivan likeltä, kuinka ahnaasti kärkimiehet haukkasivat älä-betonitonta mutkaa. Samaan aikaa tie syöpyi sisältä kelvottomaan kuntoon ja paljasti pienen nurmipatin, joka heitti autoja vähän kahdelle pyörälle. Vauhdikkaita suorituksia, ei varsinaisesti likitilanteita.
Vetomiehiä edeltäneellä tauolla sain kuulla, että alkuperäinen paikkaideani eli neljän kilometrin oikea oli ottanut ensimmäisellä kierroksella Greensmithin ja sittenkin sallittua katselualuetta. Reipas kävely ja sinne Vetomiehiksi. Mutkan katselupaikkavalintaa rajoittivat hirveät muurahaismäärät, mutta ihan kelpo tähystyskohta sieltä silti löytyi ja jälleen sai olla tien tuntumassa. Pari leveämpää linjaa, ei muuta.
Oli selvää, että toinen kierros oli vietettävä Hohossa. Kiinnosti, mihin kuntoon surkein osuus menee luvatun monsuunisateen myötä. Viiden-kuuden aikaan taivaasta alkoi kaataa vettä ja jäin seuraamaan, kuinka pari säämiestä kirmaa edestakaisin jo ennestään hirvittävän urautunutta Afrikka-osuutta. Kakkoskierroksen katselupaikaksi päätin hämyoikeaa edeltävän sumpun ja sitä aiemman röykkysuoran.
Rallin katsominen suoraosuudella oli itselleni uutta, mutta varsin veikeäksi paikka osoittautui. Onhan siinä nyt jumalauta fiilistä, kun kuvauskopteri ajaa pellon poikki takaa Rally1-autoa, ryske käy, kuski yrittää luovia kauheiden kuoppien välillä ja samalla olla hajottamatta autoaan tai ajamatta ulos. Aitoa Safarin menoa keskisuomalaisessa korvessa. Ulosajoja sumppu ei tarjoillut, mutta irtoilleita osia ja hallitsemattomia tilanteita kuitenkin. Etenkin Lanciat tuntuivat olevan vaikeuksissa.
Raikas 40 minuutin kävely ja kotia kohti. Ralliareena oli jo tyhjä & autoni pellon viimeisiä. Koin vielä jossain Oriveden ja Jämsän välillä miltei sydänpysähdyksen, kun peura pomppasi tyhjyydestä Volvoni kdulan eteen. Tolkuttomasta valvomisesta huolimatta refleksit pelasivat sen verran, että sain nopealla liikkeellä estettyä törmäyksen ja peura loikki auton editse ehkä viiden sentin päästä. Sydän hakkasi vielä kotipihassa.
Lauantai on nopeammin läpikäyty. Ennakkoon nostatettu Västilän hakkuu eli megapaikka oli videoilla niin vaikuttavan näköinen, että se ei ollut ohitettavissa. Annoin itselleni sen verran armoa, että lähdin Tampereelta vasta seitsemältä. Tämä tarkoitti odotetusti sitä, että kun pääsin perille joskus yhdeksän hujakoilla, useimmat järkevät katselukohdat oli jo varattu. Virittelin tuolijakkaran sisämutkan laelle ja sain kelpo näkymän.
Korhosen Roopen kohtaloksi mutka sitten koitui. Harmillista, vaikka runkia tuleekin metsästettyä. Oli silti sympaattinen hetki, kun Roope palasi etsimään autonsa osia pöpeliköstä ja päätyi kaulailemaan Kaljahatun kanssa. Kaadon lisäksi varsinaisia tapahtumia ei ollut. Vetomiehistä yksi pikku-Pösö oli katkolla. Moni otti mutkan verrattain varoen ja toisaalta oli tilaa mennä leveäksikin. Yhdestä seuraavassa vasurissa ulkoilleesta vetomiehestä sai sentään kuulorungin.
Toiselle kierrokselle pääsin jo vaihtamaan paikkaa siimalle. Kauan ei mennyt, että penkalle tuli tieto Ogierin ulosajosta parin kilometrin päässä. Oli aidosti pysäyttävä hetki, kun sitä pahinta vaihtoehtoakaan ei voinut sulkea pois. Vähä vähältä tiedot muuttuivat positiivisemmiksi ja ennen autolle tuloa oli info siitä, että sittenkään ei ollut kaiketi käynyt pahemmin. Kevensi kotimatkaa ja sen ajatuksia. Sellainen miete jäi kuitenkin mieleen, että ovat nämä Rally1-ajankin kuskit aika hurjapäitä.
Nyt olo on siinä määrin ryytynyt, että taidan viettää huomisen sunnuntain kotisohvalla. Katsojan näkökulmasta kaksipäiväinen oli erinomainen. Maanantaina kesäloman jäljiltä töihin – ja ihan raatona.
Kiitämme
– Kirjavat katselupaikkavalinnat. Runkia, röykkyjä, pitkää näkymää ja hitaampaakin paikkaa. Itselleni mieluinen yhdistelmä.
– Valmistautuminen kannatti. Tykkään pönöttää sisämutkan puolella ja kaikissa paikoissa pääsi melko likelle tietä.
– Positiivinen yleisvire. Ihmiset olivat iloisia ja järjestyksenvalvonta omissa paikoissani asiallista. Maalaisjärkeäkin käytettiin. Katsojien keskuudessa en todistanut mitään kammoörvellystä.
Moitimme
– Hohon vitsaukset. Oli monsuunisadetta, muurahaisia, hirvikärpäsiä ja jotakin epämääräisiä öttiäisiä, joita tuntui lentelevän satamäärin. Aurinkorasva unohtui, aurinko porotti ja lisäksi juomavesi pääsi loppumaan. Puolen päivän Afrikan-matka ja nollan tunnin yöunilla jopa psykedeelinen kokemus.
– Raja se on rungillakin. Turhan rajuja lippoja.
Poliitikot aloittavat puheensa kiitoksilla, joten noudatan samaa kaavaa. Kiitokset AnttiL, Joonas, Onza & kumppanit erinomaisesta ennakkosisällöstä, joka auttoi suunnittelussa ja nostatti kohoavalla käyrällä rallikiimaa. Ilman videoita ja fiilistelyjä viikonloppu olisi ollut köyhempi.
Vaikka olen viime vuosina jälleen aktivoitunut kyläkisakiertäjänä, Jyväskylä-käynnit ovat rajoittuneet uudelleen virinneen ralli-innostukseni aikana kahteen – vuosina 1998–2008 pyörin pikkupoikana penkalla kutakuinkin joka vuosi. Elokuun vaihteen ajankohta on ollut lähivuosina itselleni kohtuuttoman vaikea järjestellä vapaaksi, mutta tänä vuonna avautui esteetön penkkasauma perjantaista alkaen.
Viikonloppu sai ikävän alun, sillä en nukkunut torstain ja perjantain välisenä yönä silmällistäkään. Mikäpä siinä ja kohti Laukaata aamuyön tunteina. Paljolti Antin Discordiin edellisiltana lähettämän siimakuvan ansiosta valikoin ensimmäiseksi katselupaikakseni pätkän ensimmäisen kääntyvän mutkan eli Samin ulkoilumestan toisinpäin. Kaupunkilaisen varmuudella seikkailin paikalle metsän halki ja putosin vain yhteen ojaan. Lippua kukaan ei kysellyt ja erinomaisia paikkoja siimalla oli vielä vähän ennen seiskaa vapaana.
Ja näkymä: mainio. Näki varsinaisen paikan eli oikean, seuraavan risteyksen ja osuuden laskettelua siitä eteenpäin. Pieni pettymys oli, että taustaa selkeyttänyt hiekkakasa oli yhä ulkomutkassa ja vastoin odotuksiani oikea oli merkitty kääntymiskylteillä – jos nyt kummallakaan tällaisessa kisassa on mitään väliä tapahtumien kannalta.
Rally1-autoilla paikka oli vaihtelevan näyttävä. Etenkin Hyundait tuntuivat tulevan suoralla autolla. Erot kuljettajien välillä näkyivät, sekunteja voitettiin ja hävittiin. Rally2-linjat olivat sen verran vaisuja, että lähdin pois kuumimman kakkoskärjen jälkeen. Paluumatkalla pöpelikössä tehdyn sakkokierroksen jälkeen tuli taas todetuksi, että suunnistustaitoni ovat pahasti ruosteessa.
Uudet pätkät viehättävät ja tuppaavat olemaan tapahtumarikkaita, huonotkin. Siksi Hoho kiinnosti. Olin kaavaillut paikaksi aukko-oikeaa noin neljässä kilometrissä, mutta kisaviikon tietojen mukaan koko alue oli kielletty katselijoilta. Tämän jälkeen päätin iskeä eksoottiselle Afrikka-osuudelle, jossa traktoriurasta oli tehty tie (viimeisen sanan voi halutessaan ympäröidä lainausmerkeillä). Kiikarissa oli surkeimman osuuden päättävä hämyinen oikea.
Tässä vaiheessa suunnitteluni petti ja suunnitelmani oli pettää. Olin ajatellut ajaa vaivattomasti isolle P3-alueelle ja tallustaa siitä pätkää pitkin eteenpäin, mutta pysäköinti oli aivan juntturassa. Ihmekö tuo, jos yksi (1) ihminen rahastaa kapean peltotien päässä ja muut katsovat vieressä. Tästä ei systeemiä paljoa tehottomammaksi saa. Pinnakin meinasi kiristyä, kun ehtiminen alkoi näyttää toivottamalta ja ralliareenan pellolle jämähtäminen ei puhutellut. Löin auton parkkiin noin yhdeltätoista ja siitä käynnistyi kilpajuoksu kelloa vastaan.
Valtavan areenapellon päässä kävi jo parilta aiemmalta reissulta tutuksi tullut tilanne, kun järjestyksenvalvoja ei olisi millään päästänyt kävelemään tielle tai eteenpäin. Aikaahan autojen lähtöön oli vielä tunnin verran. Vähän omavaltaisesti muistutin puolen tunnin säännöstä ja loikin tielle. Matka taittui puolijuoksulla ja kellotin saapuneeni hämyoikeaan kahta minuuttia ennen kävelykiellon astumista voimaan. Murehtiminen mahdollisesta kielletystä katselualueesta oli turhaa, sillä mutkaan oli viritelty siima miellyttävän lähelle tietä. Yleisöä ehkä nelisenkymmentä, enimmäkseen ulkomaalaisia ja naamatuttua runkipaikkojen porukkaa.
Tapahtumia toivottiin mutta niitä ei nähty. Paikka oli silti viihdyttävä. Sai olla lähellä tietä ja seurata aivan likeltä, kuinka ahnaasti kärkimiehet haukkasivat älä-betonitonta mutkaa. Samaan aikaa tie syöpyi sisältä kelvottomaan kuntoon ja paljasti pienen nurmipatin, joka heitti autoja vähän kahdelle pyörälle. Vauhdikkaita suorituksia, ei varsinaisesti likitilanteita.
Vetomiehiä edeltäneellä tauolla sain kuulla, että alkuperäinen paikkaideani eli neljän kilometrin oikea oli ottanut ensimmäisellä kierroksella Greensmithin ja sittenkin sallittua katselualuetta. Reipas kävely ja sinne Vetomiehiksi. Mutkan katselupaikkavalintaa rajoittivat hirveät muurahaismäärät, mutta ihan kelpo tähystyskohta sieltä silti löytyi ja jälleen sai olla tien tuntumassa. Pari leveämpää linjaa, ei muuta.
Oli selvää, että toinen kierros oli vietettävä Hohossa. Kiinnosti, mihin kuntoon surkein osuus menee luvatun monsuunisateen myötä. Viiden-kuuden aikaan taivaasta alkoi kaataa vettä ja jäin seuraamaan, kuinka pari säämiestä kirmaa edestakaisin jo ennestään hirvittävän urautunutta Afrikka-osuutta. Kakkoskierroksen katselupaikaksi päätin hämyoikeaa edeltävän sumpun ja sitä aiemman röykkysuoran.
Rallin katsominen suoraosuudella oli itselleni uutta, mutta varsin veikeäksi paikka osoittautui. Onhan siinä nyt jumalauta fiilistä, kun kuvauskopteri ajaa pellon poikki takaa Rally1-autoa, ryske käy, kuski yrittää luovia kauheiden kuoppien välillä ja samalla olla hajottamatta autoaan tai ajamatta ulos. Aitoa Safarin menoa keskisuomalaisessa korvessa. Ulosajoja sumppu ei tarjoillut, mutta irtoilleita osia ja hallitsemattomia tilanteita kuitenkin. Etenkin Lanciat tuntuivat olevan vaikeuksissa.
Raikas 40 minuutin kävely ja kotia kohti. Ralliareena oli jo tyhjä & autoni pellon viimeisiä. Koin vielä jossain Oriveden ja Jämsän välillä miltei sydänpysähdyksen, kun peura pomppasi tyhjyydestä Volvoni kdulan eteen. Tolkuttomasta valvomisesta huolimatta refleksit pelasivat sen verran, että sain nopealla liikkeellä estettyä törmäyksen ja peura loikki auton editse ehkä viiden sentin päästä. Sydän hakkasi vielä kotipihassa.
Lauantai on nopeammin läpikäyty. Ennakkoon nostatettu Västilän hakkuu eli megapaikka oli videoilla niin vaikuttavan näköinen, että se ei ollut ohitettavissa. Annoin itselleni sen verran armoa, että lähdin Tampereelta vasta seitsemältä. Tämä tarkoitti odotetusti sitä, että kun pääsin perille joskus yhdeksän hujakoilla, useimmat järkevät katselukohdat oli jo varattu. Virittelin tuolijakkaran sisämutkan laelle ja sain kelpo näkymän.
Korhosen Roopen kohtaloksi mutka sitten koitui. Harmillista, vaikka runkia tuleekin metsästettyä. Oli silti sympaattinen hetki, kun Roope palasi etsimään autonsa osia pöpeliköstä ja päätyi kaulailemaan Kaljahatun kanssa. Kaadon lisäksi varsinaisia tapahtumia ei ollut. Vetomiehistä yksi pikku-Pösö oli katkolla. Moni otti mutkan verrattain varoen ja toisaalta oli tilaa mennä leveäksikin. Yhdestä seuraavassa vasurissa ulkoilleesta vetomiehestä sai sentään kuulorungin.
Toiselle kierrokselle pääsin jo vaihtamaan paikkaa siimalle. Kauan ei mennyt, että penkalle tuli tieto Ogierin ulosajosta parin kilometrin päässä. Oli aidosti pysäyttävä hetki, kun sitä pahinta vaihtoehtoakaan ei voinut sulkea pois. Vähä vähältä tiedot muuttuivat positiivisemmiksi ja ennen autolle tuloa oli info siitä, että sittenkään ei ollut kaiketi käynyt pahemmin. Kevensi kotimatkaa ja sen ajatuksia. Sellainen miete jäi kuitenkin mieleen, että ovat nämä Rally1-ajankin kuskit aika hurjapäitä.
Nyt olo on siinä määrin ryytynyt, että taidan viettää huomisen sunnuntain kotisohvalla. Katsojan näkökulmasta kaksipäiväinen oli erinomainen. Maanantaina kesäloman jäljiltä töihin – ja ihan raatona.
Kiitämme
– Kirjavat katselupaikkavalinnat. Runkia, röykkyjä, pitkää näkymää ja hitaampaakin paikkaa. Itselleni mieluinen yhdistelmä.
– Valmistautuminen kannatti. Tykkään pönöttää sisämutkan puolella ja kaikissa paikoissa pääsi melko likelle tietä.
– Positiivinen yleisvire. Ihmiset olivat iloisia ja järjestyksenvalvonta omissa paikoissani asiallista. Maalaisjärkeäkin käytettiin. Katsojien keskuudessa en todistanut mitään kammoörvellystä.
Moitimme
– Hohon vitsaukset. Oli monsuunisadetta, muurahaisia, hirvikärpäsiä ja jotakin epämääräisiä öttiäisiä, joita tuntui lentelevän satamäärin. Aurinkorasva unohtui, aurinko porotti ja lisäksi juomavesi pääsi loppumaan. Puolen päivän Afrikan-matka ja nollan tunnin yöunilla jopa psykedeelinen kokemus.
– Raja se on rungillakin. Turhan rajuja lippoja.