Hakutulokset

Kankkunen oli muistaakseni toisena 11 sekkaa Biasionin takana ennen viimeistä, asfaltilla yöllä ajettavaa osuutta.

Kyllähän Salonen 99 % varmuudella olisi sen 85 mestaruuden vienyt ilman sitä Vatasen onnettomuuttakin. Se oli vain viimeinen piste iin päälle. Sanotaan näin, että onnettomuuden myötä Ari menetti mm-hopean. Uskon, että kyllä hän sen olisi klaarannut. Mielestäni Salonen kärsii vähän samasta...

Oli hyvä jakso kyllä. Salosen puhetyyli ja ulosanti on samanlaista kuin miehen yleinen olemus, letkeän rentoa. Häntä kuuntelee mielellään. Pari stiplua siellä taisi tosin olla. Vuodet ja kilpailut menivät molemmilta vähän sekaisin. Kun muistelivat kautta 85 Suurajoja ja tuota kautta ylipäätään...

Erittäin validi argumentti. 86 Suurajoissahan ajettiin kolmen kärjen osalta ns. "ylikovaa", huimia riskejä ottaen ja olikos jo ennen sitä Alenin rullausta vähän sellaista mielipidettä ilmassa, että jossain vaiheessa vielä rytisee. Salosen ja Alenin välillä taisi olla pientä leukailua ja...

Ei terveessä itseluottamuksessa mitään väärää ole. Suomalaisessa urheilussa on muutenkin mielestäni liikaa näitä *teen parhaani ja katson mihin se riittää" tyyppejä. Sitten tullaan neljänneksi, viidenneksi, kuudenneksi...kun itseluottamus, flow-tila ja tietynlainen tappajanvaisto ja armoa ei...

Omasta mielestä parhaat kausikoosteet ovat sellaisia, joissa kuskit itse toimivat kertojina. Kuten Superautojen aika- dokumentti, jossa käsitellään kaudet 85 ja 86. Timo Salonen käy oman mm-vuotensa kisa kisalta läpi. 86 kauden kertojana toimii Pulkkisen Timo, mutta hienoa ja suotavaa olisi...

Kiitos. Tämä selittääkin oikeastaan kaiken. Siellä ovat Balestre ja Torres sangriakannun äärellä vähän sopineet asioista.

Miksi Balestre FISA:n johtajana ei tehnyt Portugalin suhteen mitään? Miksi se ylipäätään sai järjestää mm-rallin, kun yleisön ja järjestäjien käytös ja asenne oli tuota tasoa. Maalla ei ollut omaa huippukuskia, eikä se autoteollisuuden kannalta nyt kovinkaan iso markkina-alue ole.

Totta. Toisaalta olen itse joskus miettinyt sellaista, että olisi ollut hienoa ja mielenkiintoista nähdä Henkka ja Didier Auriol tasavertaisella kalustolla tikkaamassa Monten tai Korsikan asfalttiteitä ja ottamassa mittaa toisistaan.

85 ja 86 vuosien kilpailut, jotka ainakin suomalaisvinkkelistä katsottuna ovat varmasti ne legendaarisimmat Montet ratkesivat osaltaan juuri rengaspuolella. Vatanen (85) ja Toivonen vuotta myöhemmin kehittivät hurjat loppukirit, onnistuivat rengasvalinnoissaan ja pääsivät kuittaamaan sarjan...

Tomin nuoteista sarjassa, Bossen jaksossa totesivat yksissä tuumin, että Monte Carlo on todella huonosti järjestetty kilpailu. Oliko peräti mm-sarjan huonoin tässä suhteessa. Sinällään melko yllättävää, luulisi että jossain Portugalissa tai Italiassa olisi enemmän ns. manana-meininkiä. Onko...

Kisa kesti muistaakseni viisi tai kuusi päivää ja pahimmillaan lepoaika vuorokaudessa jäi muutamaan tuntiin. VM:n kisaraportin mukaan olosuhteet olivat niin kaameat, että autot luistelivat tieltä kolmenkympin nopeudessa. Kuskit joutuivat aivan äärimmäisen koville. Voidaan tietysti esittää...

Kun tarkastelee 85 RAC:n tapahtumia ja kisan kulkua, ei voi välttyä ajatukselta että siinä oli kaikki saumat siihen, mikä nähtiin vuotta myöhemmin. Eli neloisvoittoon. Missä järjestyksessä Toivonen, Alen, Mikkola ja Salonen sitten olisivat tulleet maaliin? Ja kenelle olisi jäänyt käteen...

Mielenkiintoista ja hienoa matskua nuo Tomin nuoteista podcastit. Tuominen on loistava haastattelija. Sana on hallussa ja tietää mistä puhuu. Iso peukku erityisesti siitä, että on ottanut käsittelyyn aiheita, joista ns. "tavisfani" ei välttämättä hirveästi tiedä, esim. jakso, missä puhuttiin...

Stig Blomqvist on sen muistaakseni kerran kuitannut, mutta suomalaisista mestareista ei kukaan.

Katsoin vähän dataa tuosta v. 92 kilpailusta ja etenkin sunnuntailta. Miten erot kuskien välillä muuttuivat lauantai-iltaan nähden. Lauantain jälkeen Auriolin ja Kankkusen ero oli se 39 sekuntia ja Alen oli kolmas, 1.17 Didin takana. Sunnuntai käsitti 6 pikataivalta, jotka Lanciat kulkivat...

Jostain syystä Auriolin voittoputki ja oikeastaan kaikenlainen menestyminen loppui kuin veitsellä leikaten Australian jälkeen. Neljästä viimeisestä kisasta yksi onneton piste. Sainzin saldo 40, Kankkusen 42. Siinä se aika pitkälti oli. Harva taitaa muistaa, että Didi ajoi kuusi voittoa kaudella...

Ja liittyy myös vuoden 1991 kisaan. Kumpanakin vuonna tilanne ennen viimeistä päivää oli samankaltainen, eli Lanciat Kankkusen ja Auriolin ajamina kaksoisjohdossa. 91, Juha-Didi ja 92 toisinpäin. Ekana vuonna kuskeilla oli eroa jotakuinkin minuutin verran, vuotta myöhemmin hieman vähemmän...

Sellainen muistikuva, että noina aikoina olisi Suomessa ollut ihan vakava ja yleinen pelko, että Suurajot menettäisi mm-arvon. Yhtenä syynä varmaan tuo vuoden 87 kilpailu, mutta myös muut syyt. Suomi autoteollisuuden kannalta pienenä markkina-alueena, sekä se millaiseksi kilpailuksi Suurajot oli...

Pari mielenkiintoista detaljia iski silmään. Ensinnäkin Auriolin tappio Biasionille. Jotenkin sitä ajatteli, että Didi olisi ilman muuta listan kolmonen, vahvan 90-luvun ansiosta, mutta eipä vain. Kamppailussa Biasion-Auriol, Mikin vuosina 87-89 hankkima etumatka näytti riittävän voittoon...