Hakutulokset

Olihan Mikko uskomaton lahjakkuus. Ritmolla (sekä vanhempi 75 että myöhemmin 130TC Abarth) pisteli menemään sellaista laukkaa, että ei mikään ihmekään, että alkoi ajopaikkaa löytymään. Taustalla oli myös kolme kartingin SM:ää, rallin ykkösryhmän SM Escortilla vuodelta 1980, muutama hyvä tulos...

Onhan se vähän kuin Mitsu Lancer Mäkisellä. Mutta kyllähän Tänak on voittanut sillä 20% osallistumistaan kilpailuista ja Sordokin kahdesti Sardiniassa. Virossa tuli vielä kaksoisvoitto, kun Breen oli Tänakin jälkeen kakkosena. Eli ei nyt ehkä ihan kuitenkaan vain Neuvillelle räätälöity.

Lisäksi on ollut meren ja maanosan nimien mukaan Tyynenmeren GP Aidassa Japanissa ja Euroopan GP Nürburgringillä Saksassa, Jerezissä ja Valenciassa Espanjassa, Doningtonissa ja Brands Hatchissä Isossa-Britanniassa sekä Bakussa Azerbaidžanissa. USA:ssahan on myös ajettu ties minkä nimisiä GP:tä...

Ja kauempana historiassa Dijonissa Ranskassa ajettiin Sveitsin GP, jonka Keke voitti 1982.

1. Tänak 2. Ogier 3. Evans 4. Neuville 5. Breen 6. Rovanperä ek:t Tänak RC2: Mikkelsen

Tästä samaa mieltä. Biasionin mestaruudet eivät tulleet ansiotta ja lahjana, mutta etenkin 89 oli se ehkä helpoimmin napattu mestaruus. Näin on, siksi en nostanutkaan sitä samalle listalle kuin Blomqvistia ja Biasionia, jotka saivat vielä ylivoimaisella autolla ylivoimaisen ohjelman.

Ja jos tuosta jatketaan listaa eniten voittoja saaneista mestaruudettomista kuljettajista: Latvala, 18 voittoa - oli monta kertaa nopein, haasteet psyykkisellä puolella, ansaitut voitot Hirvonen, 15 voittoa - oli Loebin jälkeen se toiseksi nopein ja varmin, mutta jäi auttamattomasti Loebin...

Alen oli 78 varmasti nopein omana mestaruusvuonnaan ja Portugalissa ja Suomessa vielä pitkään sen jälkeenkin. Waldegårdilla hieno ura ja oli nopea Escortilla. Röhrl oli älyttömän nopea ja jopa vastenmielisen hyvä. Vatanen - raakaa nopeutta, runollisuutta ja persoonaa. Mikkolan vauhti halki...

Korsikalla 1984 toisena ja voitti kolmanneksi tullutta Ragnottia yli 4 min. Ei pysynyt Alenin eikä Vatasen kyydissä tuona vuonna. Vatasen kyydissä ei tosin pysynyt Vatanen itsekään.

Grönholmkin pysyi kohtuu hyvin kärjen vauhdissa Portugalissa 1999 ennen keskeytystä. Ja taisi olla samanlainen keikka kuin Rådströmillä pari vuotta myöhemmin Ruotsissa eli ei juuri testejä aiemmin.

Tarkennuksena Röhrillä mestaruudet ’80 Fiatilla ja ’82 Opelilla. 1980 pisteiden valossa aika ylivoimaisesti ja 1982 vähän hyvällä tuurillakin, kun Moutonilla ei mennyt Norsunluurannikko käsikirjoituksen mukaan.

Hieno ura Jokella ja vauhtia riitti N-ryhmän Mitsulla. Itselle on jäänyt erityisesti mieleen lapsena paikan päällä nähtynä Ouninpohjan metsässä 94 syvällä ollut Mitsu. Minä olin luullut tähän kuunteluun asti, että keskeyttäminen johtui ajovirheestä tai liiasta vauhdista eikä teknisestä viasta...

Simo Lampinen ja 10 pohja-aikaa 1975 Suurajoissa? Lampisen viimeinen voitto Suurajoista oli juuri vuotta ennen MM-sarjan alkua. Erikoisempi on se listan toinen MM-ralleja voittamaton eli Leo Kinnunen, joka nakutti 20 pohjat 1973 Suurajoissa. Ilmeisesti tätä tarkoitettiin.

Valkeakoskella muistan ajetun Suurajoissa 1994 ja tuolloin muistaakseni ralliradiossa tai tv-lähetyksessä hekumoitiin siellä ajetun myös 1986 ja 1987, koska puhetta oli S4:sta ja Vatasen Sierrasta. Oliko tuo EK kokonaan asfaltilla?

Neljään viime kauteen (2017, 2018, 2019, 2020). 2016 Rosberg voitti avauskisan ja mestaruuden.

Tästä juuri erottaa oikean B-ryhmän aikakausifanin ja nykyään Youtubesta videoita katsoneen. Kyllä B-ryhmän aikaan se Karjala juotiin pulloista eikä tölkeistä. 😄

Ei ollut tuossa uudemmassa vuoden 2002 Mikkola-dokkarissa Ekillä oikein tapahtumat oikeassa järjestyksessä. Vuotta 87 ja 88 puhuttiin sopivasti sekaisin. Mazdan testeistä näytettiin GTR mallia Ranskassa vuodelta 1992 samalla puhuen, että autoa testattiin 1990. Taisi sekoittua sen saman...

Ekin ohjelma 50-vuotiaasta Mikkolasta (eri kuin tuo edellisessä viestissä linkitetty) oli huomattavasti tylsempi. Siinä ajettiin Rolls-Roycella keväisessä Kaivopuistossa.

Kas, niinpä olikin. 1996 on vielä ollut ST185 ajossa Ruotsissa. En tarkistanut lähteitä, luotin kuvatekstiin sivulla, josta tuon kuvan lainasin.

Alonsolla oli sinipunakeltainen kypärä jo 2001 aloittaessaan F1:ssä Minardilla. Toki tuo vaaleansininen sävy taisi tulla vasta vuoden 2002 kypärään, kun Fernando oli Renaultin testikuljettaja.