BudLightJaguar
Well-known member
Kauden toinen IndyCar-kilpailu uudelleen nimetyllä ISM Racewaylla käynnistyi poutaisessa säässä auringonlaskun aikoihin. Jo alussa nähtiin hieman dramatiikkaa paalupaikalla olleen Sebastien Bourdais'n hyydyttyä lämmittelykierroksella lähtöruutuun. Tilanne saatiin kuitenkin hallintaan ja lähdöstä suoriuduttiin siististi Bourdais ykköspaikalla.
Kilpailun alkuosuus eteni puhtaasti, jopa niin puhtaasti, että ensimmäinen keltainen nähtiin vasta 40 kierroksen jälkeen Pietro Fittipaldin haukattua kevyesti reunavallista. Tilanne ei ollut vakava, mutta Fittipaldi kutsuttiin takaisin varikolle. Johto vaihtui keltaisten aikana Will Powerin ottaessa ykköspaikan. Varikkosuoralla olisi ollut ainekset isompaan katsatrofiin Bourdais'n koukatessa omaan boksiinsa Pagenaud'n nokan edestä ilman ennakkovaroitusta mutta tilanne oli ohi ilman törmäilyä.
Uusintastartti nähtiin kierroksella 50. illan pimentyessä entisestään. Sebastien Bourdais tippui sijalle 21 saamansa läpiajorangaistuksen vuoksi. Keltaisen jälkeiset kierrokset osoittivat jälleen lupaavia merkkejä ensimmäistä ovaalikisaansa ajaneen rookie-kuljettaja Robert Wicnkensin kyvyistä. Vakuuttava ajo kolmannella sijalla - Penske-kuljettajien takana - kesti yli 60 kierroksen ajan, kunnes oli varikkokäynnin aika. Tuona aikana myös taivas oli tummunut ja nyt ajettiin yön pimeydessä.
Kierroksella 121 Mattheus Leist poistui varikolta turhan aikaisin ja menetti toisen takapyöränsä löysälle jääneen mutterin vuoksi. Tilanne oli kuitenkin hallinnassa ilman keltaisia. James Hinchcliffen ottaessa johdon, kilpailussa saatiin seurata todellista kanadalaista osaamista Robert Wickensin seuratessa alle puolen sekunnin erolla perässä.
Kierroksella 150 Robert Wickens pääsi Hinchcliffestä ohi ja sai nautiskella kilpailun johtopaikasta. Samoihin aikoihin Will Power kosketti reunavallia ja ajoi autonsa varikolle tarkempaan syyniin. Keskeytys oli vasta kilpailun kolmas. Muutoin kilpailu oli sujunut erittäin puhtaasti vain yhdellä FCY:llä sekä ilman uusintastartteihin liittyvää joukkokolarointia.
Wickensin varikkokäynnin aikana Ryan Hunter-Reay otti johtopaikan lyhyeksi aikaa vain luovuttaakseen sen muutamaa kierrosta myöhemmin Simon Pagenaud'lle, joka taas luovutti johdon Graham Rahalille.
TV-ohjaajalta paitsioon jäänyt Sebastien Bourdais otti johdon kierroksella 190, joskin muiden varikkokäynneistä hyötyen. Johtoa kuitenkin kesti lähes parikymmentä kierrosta noinkin epävarmoista asetelmista oman varikkokäynnin odotellessa nurkan takana. Kilpailu jatkui hallitsevan mestarin Josef Newgardenin johdolla.
Kilpailua oli jäljellä 21 kierrosta, kunnes hienosti kakkospaikalla ajanut Ed Jones täräytti neloskaarteessa seinään. Tuolloin keltainen lippu heilahti ja varikolle alkoi muodostua ruuhkaa. Jonesin tilanteesta nähdyn uusinnan perusteella radan pinta alkoi olla jo melko likainen. Selostajan mukaan radan pinnan lämpötila oli tuolloin laskenut noin 30 asteen tienoille.
Vasta kilpailun toinen keltainen oli ohi kun kilpailua oli vaivaiset 7 kierrosta jäljellä. Nyt oli todellinen näytön paikka Robert Wickensillä. Kuitenkin pieni herpaantuminen sai Wickensin menettämään johtonsa kokeneemmalle Newgardenille. Loppu sujui puhtaasti ja Newgarden otti voiton Phoenixin yössä, Wickensin kakkossija antoi kuitenkin vahvan näytön kanadalaisen kyvyistä.
Kolmannen sijan nappasi Wickensin kanssa St. Petessä kolaroinut Alex Rossi, joka kävi kilpailun jälkeen reilusti onnittelemassa Wickensiä suorituksesta.
Kokonaisuutena puhdas kilpailu, ei turhia keltaisten lippujen ketjuja, tämäntyyppiset radat sopivat avopyöräisille huomattavasti paremmin kuin puolitoistamailiset. Edelleen yleisö oli löytänyt tiensä katsomoihin vaisusti - asia joka on ollut Indy 500:sta ja Gatewayta lukuunottamatta lähes jokaisen ovaalikisan stigmana. ISM Raceway ei kuitenkaan ole mikään korpirata, Phoenixin metropolialue on 4,7 miljoonan asukkaan koti ja matkaa itse kaupungista on noin 30 kilometriä.
Kausi on nyt pyöräytetty täydellä teholla käyntiin ja seuraavan kerran ajetaan jo viikon päästä Kalifornian Long Beachissa.
Kilpailun alkuosuus eteni puhtaasti, jopa niin puhtaasti, että ensimmäinen keltainen nähtiin vasta 40 kierroksen jälkeen Pietro Fittipaldin haukattua kevyesti reunavallista. Tilanne ei ollut vakava, mutta Fittipaldi kutsuttiin takaisin varikolle. Johto vaihtui keltaisten aikana Will Powerin ottaessa ykköspaikan. Varikkosuoralla olisi ollut ainekset isompaan katsatrofiin Bourdais'n koukatessa omaan boksiinsa Pagenaud'n nokan edestä ilman ennakkovaroitusta mutta tilanne oli ohi ilman törmäilyä.
Uusintastartti nähtiin kierroksella 50. illan pimentyessä entisestään. Sebastien Bourdais tippui sijalle 21 saamansa läpiajorangaistuksen vuoksi. Keltaisen jälkeiset kierrokset osoittivat jälleen lupaavia merkkejä ensimmäistä ovaalikisaansa ajaneen rookie-kuljettaja Robert Wicnkensin kyvyistä. Vakuuttava ajo kolmannella sijalla - Penske-kuljettajien takana - kesti yli 60 kierroksen ajan, kunnes oli varikkokäynnin aika. Tuona aikana myös taivas oli tummunut ja nyt ajettiin yön pimeydessä.
Kierroksella 121 Mattheus Leist poistui varikolta turhan aikaisin ja menetti toisen takapyöränsä löysälle jääneen mutterin vuoksi. Tilanne oli kuitenkin hallinnassa ilman keltaisia. James Hinchcliffen ottaessa johdon, kilpailussa saatiin seurata todellista kanadalaista osaamista Robert Wickensin seuratessa alle puolen sekunnin erolla perässä.
Kierroksella 150 Robert Wickens pääsi Hinchcliffestä ohi ja sai nautiskella kilpailun johtopaikasta. Samoihin aikoihin Will Power kosketti reunavallia ja ajoi autonsa varikolle tarkempaan syyniin. Keskeytys oli vasta kilpailun kolmas. Muutoin kilpailu oli sujunut erittäin puhtaasti vain yhdellä FCY:llä sekä ilman uusintastartteihin liittyvää joukkokolarointia.
Wickensin varikkokäynnin aikana Ryan Hunter-Reay otti johtopaikan lyhyeksi aikaa vain luovuttaakseen sen muutamaa kierrosta myöhemmin Simon Pagenaud'lle, joka taas luovutti johdon Graham Rahalille.
TV-ohjaajalta paitsioon jäänyt Sebastien Bourdais otti johdon kierroksella 190, joskin muiden varikkokäynneistä hyötyen. Johtoa kuitenkin kesti lähes parikymmentä kierrosta noinkin epävarmoista asetelmista oman varikkokäynnin odotellessa nurkan takana. Kilpailu jatkui hallitsevan mestarin Josef Newgardenin johdolla.
Kilpailua oli jäljellä 21 kierrosta, kunnes hienosti kakkospaikalla ajanut Ed Jones täräytti neloskaarteessa seinään. Tuolloin keltainen lippu heilahti ja varikolle alkoi muodostua ruuhkaa. Jonesin tilanteesta nähdyn uusinnan perusteella radan pinta alkoi olla jo melko likainen. Selostajan mukaan radan pinnan lämpötila oli tuolloin laskenut noin 30 asteen tienoille.
Vasta kilpailun toinen keltainen oli ohi kun kilpailua oli vaivaiset 7 kierrosta jäljellä. Nyt oli todellinen näytön paikka Robert Wickensillä. Kuitenkin pieni herpaantuminen sai Wickensin menettämään johtonsa kokeneemmalle Newgardenille. Loppu sujui puhtaasti ja Newgarden otti voiton Phoenixin yössä, Wickensin kakkossija antoi kuitenkin vahvan näytön kanadalaisen kyvyistä.
Kolmannen sijan nappasi Wickensin kanssa St. Petessä kolaroinut Alex Rossi, joka kävi kilpailun jälkeen reilusti onnittelemassa Wickensiä suorituksesta.
Kokonaisuutena puhdas kilpailu, ei turhia keltaisten lippujen ketjuja, tämäntyyppiset radat sopivat avopyöräisille huomattavasti paremmin kuin puolitoistamailiset. Edelleen yleisö oli löytänyt tiensä katsomoihin vaisusti - asia joka on ollut Indy 500:sta ja Gatewayta lukuunottamatta lähes jokaisen ovaalikisan stigmana. ISM Raceway ei kuitenkaan ole mikään korpirata, Phoenixin metropolialue on 4,7 miljoonan asukkaan koti ja matkaa itse kaupungista on noin 30 kilometriä.
Kausi on nyt pyöräytetty täydellä teholla käyntiin ja seuraavan kerran ajetaan jo viikon päästä Kalifornian Long Beachissa.
Viimeksi muokattu:
