Indycar-sarja saatettiin päätökseen Floridan St. Peterburgin katuradalla. Paalupaikalta lähteneellä Penske-tallin Will Powerilla oli ongelmia vaihteiston kanssa ja lopulta hän lipsahti muuriin 36. kierrokella. Kilpailussa nähtiin paljon ohituksia, jopa kolme autoa tuli rinnakkain tiukkoihin kaarteisiin. Yksitoista kierrosta myöhemmin Indycar-debyyttinsä tehnyt, kolminkertainen australian vakioatuosarjan Supercarsin mestari Scott McLaughlin osui pyörähti avausmutkassa hollantilaisen Rinus VeeKayn eteen.
Kierroksella 70 pitkään kilpailua johtaneen Alexander Rossin kilpailu päättyy pyörähdykseen radan nopeassa shikaanissa. Uusintakuvasta selviää, että auton takapää yliohjasi heittäsen sen radan likaiselle puolelle. Nejä kierrosta myöhemmin vihreä lippu heilui jälleen uusintalähön merkiksi, mutta hetkeä myöhemmin Takuma Sato osui Marco Andrettin auton takarenkaaseen, jonka seurauksena amerikkalainen pyörähti. Turva-auton aikana kanadan James Hinchcliffe pyöräytti autonsa ympäri.
Kun 79. kierroksella painettiin jälleen kaasu pohjassa. Mestaruutta jahdannut Josef Newgarden sai parhaan lähdön ohittaen sekä Graham Rahalin että Alex Paloun siirtyen johtopaikalle. Vielä yksi turva-autojakso tarvittiin, kun radan 10. kaarteessa Oliver Askew ajoi rengaspehmusteisiin. Josef Newgarden ajoi voittoon, meksikon Pato O'Ward oli toinen ja Ganassi-tallin Scott Dixon varmisti kolmannella sijallaan uransa kuudennen mestaruuden. Uusi-seelantilainen voitti mestaruuden 16 pisteen erolla Newgardeniin.
Vaikka on irrelevanttia vertailla kahden eri moottoriurheilulajin mestareita, koen Dixonin suoritukset kovemmiksi, kuin Hamiltonin. Dixon ei ole voittanut niitä vuosittain ja hän on tehnyt joka vuosi enemmän töitä mestaruuksiensa eteen. Hamiltonin mestaruudet selittyvät ylivoimaisella tallilla ja kasvaneella kilpailujen määrällä.