Hyvän ystäväni pojalle kävi jotain 9 vuotta sitten vähän huonommin.
Ystävä tuli 2-vuotiaan poikansa kanssa käymään meillä kylässä. Poika meni minun pojan kanssa yläkertaan leikkimään ja laitoimme jykevän portin kiinni, ettei tippuisi portaisiin.
Poikani, joka oli silloin vähän vanhempi, aukaisi portin tullakseen alas ja juoksimme samassa vastaan, mutta liian myöhään. tämä vieras poika oli kerennyt isoa rekkalelua kantaen ottamaan jo muutaman askeleen alas kunnes kompastui ja vieri parin askelman verran ja itki kovasti.
Ajattelin, että hyvä kun itkee, on ainakin tajuissaan.
Äiti nosti poikansa samassa syliin ja meni sohvalle lohduttamaan. Katselimme pojan kuntoa ja kaikki näytti olevan kunnossa. Poika oli jo rauhottunut ja pääkin kääntyi kumpaankin suuntaan ihan normaalisti.
Tarjosin sitten lohdutuslimpparia pikkuselle, mutta yhden äänekkään kulauksen jälkeen poika tuumasi ettei haluakaan limpparia, koska se koskee kurkkuun. Ajattelin se johtuvan vain kovasta huutamisesta tms, mutta päätimme kuitenkin käyttää varalta lääkärillä.
Matkalla lääkäriin (n. tunti tapahtumasta) jostain syystä päätin kuitenkin ajaa sairaalaan suoraan. Siellä pojalle laitettiin samantien sainzin kaulus ja suoraan röntgeniin. Sieltä ambulanssilla kiireellä Mikkeliin (asuimme silloin vielä Pieksämäellä) ja siellä todettiin toinen ja kolmas niskanikama olevan sijoiltaan! :eek!:
Poika olikin sitten muistaakseni 6 viikkoa kipsissä siten, että ainoastaan silmät, nenä ja suu, sekä kädet ja jalat olivat vapaana.
En olisi voinut kuvitella niin pahaa tapahtuvan muutaman rapun pudotuksesta ja varsinkaan kun poika oli muuten kunnossa, paitsi että kurkku oli kipeä.
Onneksi poika selvisi siitä ja mitään vammaa ei jäänyt.