Eräällä työmatkalla Saksassa isännät veivät meidät Munchenissä ravintolaan, joka oli erikoistunut mitä erikoisimpien eläinten lihaan. Siellä oli alligaattoria, puhvelia, majavaa ym. joista en enää kaikkia edes muista. Olisikohan kymmenkuntaa sellaista lihaa tullut syötyä, jota en ollut enkä varmaan enää koskaan tule syöneeksi. Paikallisen K-marketin tarjonta kun on sen verran suppeaa.
Muistikuvani on, että kaikki olivat enemmän tai vähemmän kuivaa, puisevaa ja "tikkuista" lihaa. Ainoa bonus siitä illallisesta loppujen lopuksi oli se, että pystyi reissun jälkeen sanomaan reissusta pois jääneile kollegoille syöneensä vaikkapa alligaattoria, jos se nyt jokin bonus jonkun mielestä on. Esim. pomoni kysäisi ruokalassa minulta "oliko kroko parempaa kuin tää Sodexhon uunilenkki?" johon vastasin ihan rehellisesti että ei ollut.
En usko että ainakaan maailman ruokapulmia saadaan ratkaistua alkamalla syömään kaikkea liikkuvaa, mutta kulinaristisena keskusteluna, ja toivon mukaan marginaalisena ilmiönä, harvinaisten eläinten syönti menettelee.