Ei tullut länteen paikallispareja. Harmi, vaikka todennäköistä se näin olikin. Parit muodostuivat lopulta näin:
Itä:
Washington - Toronto
Pittsburgh - Columbus
Montreal - NY Rangers
Ottawa - Boston
Länsi:
Chicago - Nashville
Minnesota - St. Louis
Anaheim - Calgary
Edmonton - San Jose
Pieniä arvauksia voisi taas heittää. Kiva katsoa parin viikon päästä kuinka ehkä kaksi tai kolme osui.
Idässä Washington ja Pittsburgh lähtevät tosipeleihin ehkä suurimpina ennakkosuosikkeina. Torontolla on vaikea nähdä olevan mahdollisuuksia runkosarjan voittajaa vastaan. Columbuksella kävi huono tuuri, kun Pens tulee playoff-systeemin ansiosta vastaan heti avauskierroksella. Montreal - Rangers on puolestaan ihan kolikonheittoa, veikkaisin Habsin menevän jatkoon Pricen ansiosta. Viimeisessä parissa Ottawa on kärsinyt loukkaantumisista, joten uskoisin Bostonin voivan hyvinkin mennä vierasaloituksesta huolimatta jatkoon.
Lännessä on ehkä hitusen tasaisempaa. Chicago voitti konferenssin, mutta Nashville on ikävä vastustaja heti alkuun. Rinteen ja kumppaneiden johdolla yllätys on täysin mahdollinen, mutta Chicago on kuitenkin ennakkosuosikki. Minnesota rämpi runkosarjan lopussa todella pahasti ja on epävarmaa kääntyykö kelkka pudotuspeleissä. Koutsi Boudreaun playoff-tilastot ovat karmeat ja vaarana on tänäkin vuonna putoaminen heti alkuun. Kokonaisuutena Wildin runkosarja oli kuitenkin vahva, ja uskon sen voittavan heikentyneen Bluesin. Seuraavassa parissa Anaheim taas oli todella kova runkosarjan lopulla. Tämän pitäisi mielestäni olla etukäteen selvin pari, Calgary ei ole niin tasokas porukka. Edmonton nappasi McDavidin johdolla jopa kotiedun, mutta Sharks on rutinoitunut ja leveä joukkue. Edmonton on oikeasti aika yhden pelaajan varassa, joten eiköhän San Jose etene jatkoon.
Runkosarjan perusteella jaettavat ns. isot palkinnot ovat aina mielenkiintoisia. Tulevia voittajia voi myös arvailla nyt kun lämmittelypelit on saatu pois alta.
Hart Trophya ei määritelmän mukaan jaeta liigan parhaalle, vaan joukkueelleen arvokkaimmalle pelaajalle. Siispä palkintoon on vain yksi varteenotettava ehdokas, pistepörssin voittanut Connor McDavid. Edmonton ei todellakaan olisi pudotuspeleissä ilman McDavidiä, joka saattoi olla myös se paras tämän kauden runkosarjassa. Haastajia palkintoon ovat mm. Sergei Bobrovski, Brent Burns ja Sidney Crosby.
Lady Byng eli herrasmiespalkinto menee lähes poikkeuksetta vähän jäähyjä ottaneelle tähtistatuksen hyökkääjälle. Voittajaa on suht hankala ennustaa etukäteen, enkä osaa ilman tilastojen katsomista oikein nimetä ketään tämän kauden perusteella. Anze Kopitar vei pystin viime kaudella.
Vezina on parhaan maalivahdin palkinto. Uskoisin Sergei Bobrovskin voittavan tänä vuonna, sillä mies vei Columbuksen pudotuspeleihin hyvillä tilastoilla. Haastajia ovat ainakin viime vuoden voittaja Braden Holtby, Devan Dubnyk ja ehkä jopa Carey Price.
Calder lienee suomalaisille tutuin palkinto tämän kauden myötä. Kyseessä on siis vuoden parhaan tulokkaan titteli. Kilpailua palkinnosta ei kuitenkaan synny, sillä Auston Matthewshän tämän vie. Patrik Laine tulee sijoittumaan äänestyksessä toiseksi. Vahvoja ehdokkaita kolmossijaan ovat ainakin Zach Werenski, Mitch Marner ja William Nylander. Tulokasvuosi oli tällä kertaa poikkeuksellisen kova, kun Sebastian Aho ei mahdu näihin puheisiin edes suomalaismedioissa.
Norris Trophy menee parhaalle puolustajalle. Pidän ennakkosuosikkina yhä Brent Burnsia, jonka pistetehtailu tosin hidastui kauden loppua kohden. Mies osaa kuitenkin puolustaakin jonkin verran, joten itse antaisin ääneni Burnsille jos minulla valta olisi. Erik Karlsson nousi loppukaudesta taas lähelle pistepörssissä ja saattaa olla äänestyksen kakkonen. Muista mainittakoon vielä Victor Hedman, joka tulee vielä joskus voittamaan tämän palkinnon.
Selke on parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettava palkinto. Noh, eihän se nykyään ihan niin mene, vaan pystin vie hyvä kahden suunnan sentteri, joka tekee kuitenkin paljon pisteitä. Tämänkin palkinnon saajaa on usein melko vaikea ennustaa, mutta puheissa ovat tällä kaudella olleet mm. Ryan Keslerin, Mikko Koivun ja Patrice Bergeronin nimet. Aivan hyvin palkinnon voi viedä myös joku näiden kolmen ulkopuolelta, esim. Jonathan Toews tai Anze Kopitar. Oma veikkaukseni on Ryan Kesler.
Jack Adams Award jaetaan parhaalle valmentajalle. Tätäkin on joskus hankala ennakoida, ja on muistaakseni nähty sitäkin että hallitseva voittaja on saanut seuraavalla kaudella potkut. Vahvimmiksi ehdokkaiksi veikkaisin ehkä Columbuksen John Tortorellaa tai Washingtonin Barry Trotzia.
Ted Lindsay Award on pelaajien keskuudessa arvostettu palkinto, sillä pelaajat itse äänestävät liigan parhaan pelaajan. Voittaja on usein sama kuin Hartilla, mutta uskoakseni McDavidin kanssa palkinnosta kisaavat tasaväkisesti Crosby ja Burns.
Art Ross jaetaan pistepörssin voittajalle eli Connor McDavidille, joka sai viimeisellä kierroksella sata pistettä rikki ja otti lopulta ylivoimaisen voiton. Rocket Richard eli parhaan maalintekijän pysti meni puolestaan Crosbylle melko alhaisella 44 maalin lukemalla. Mastertonia ja muita palkintoja on niin hankala veikata, että ne jääköön pimentoon. Tai no, Mastertonissa vahvoilla kuitenkin lienee Bryan Bickell, joka pelasi viime yönä uransa viimeisen ottelun sairastuttuaan aiemmin MS-tautiin. Conn Smythe jaetaan pudotuspelien parhaalle pelaajalle, joten siitä lisää kauden jälkeen.
Tulipa enemmän tekstiä kuin piti. Taitaa olla vähän tekemisen puutetta.