Alastalon salissa - peli

[Fagerholm]

:frown:

 

[joukahainen]

Pics or dind'not happened'd.

Saisko edes kikkelikuvia?

En ole nähnyt kuvitettua painosta pelin kirjasta.
Kannattaa kysäistä vaikka lähimmästä kirjastosta, ellet omaa kappaletta halua ostaa. Sitten pystyt ainakin pelaamaan tätä hienoa peliä.

En ole homo.

Olet tainnut kertoa tuon aiemminkin; ei kuitenkaan kannata olla huolissaan, sillä säännöt eivät mitenkään rajoita esimerkiksi HLBT-ihmisten osallistumisoikeutta peliin.

 

[joukahainen]

Sivulta 39.

Leukapieltä kyllä on purasemaan vaikka rautanaulasta kannan, mutta ymmärryksen silmä, missäs se on, että saisi pujottaa päähän järjen lankaa!

 

[joukahainen]

S.190:

Istu kliisterissä kun olet kliisteriin istunut ja kadu ajankuluksi vaikka niitä syntejä jotka ovat unohtuneet tekemättä elämässäsi!

 

[Sue_me]

Salastalon Alissa.

 

[joukahainen]

Sivulta 195:

Tuntui melkein samalta kuin joskus suvikuussa niityn vartta kävellessä, kun ehtoo on lietona ympärillä ja lemun hula ilmassa heikottaa järjen aikamieheltäkin, niin että lapsiksensa noukkii varvaspolun vierestä tuoreen apilanyrtin käteensä, vaikka sen sitte varistaakin häveten huomaamatta isännän sormistansa maahan takaisin ennenkuin on vienyt ruohon nenänsä alle.

 

[Lunssila]

Laitanpa ihan vittuillakseni tämän

Kaaskerin Lundström

Volter Kilven novelliin perustuva lyhytelokuva kertoo syntivelkaansa sovittavasta merikapteenista (Juha Hurme), jonka mieltä painaa 30 vuotta aiemmin tapahtunut haaksirikko. KK&O: Risto Iissalo. T: Långfilm Productions. (U)

 

[joukahainen]

"Ohjelma ei ole katsottavissa ulkomailla" :thumbdown

 

[Lunssila]

Kaaskerin Lundström -peli

Te näette ja taidatte muutenkin tietää, että minä maistelen. Mutta sitä te ette tiedä, että minä maistelen viisarin mukaan ja että minä olen jakanut viikon päiviksi ja päivät kulauksiksi. Ja että minä punnitsen joka kulauksen helmen kieleni päällä ennen kuin sen nielen, ettei se ole suurempi eikä pienempi kuin viikon varma sauri. Vai koskas olisi tapahtunut, että minun pullostani aine olisi loppunut keskellä viikkoa? Muut ajattelevat talojansa ja tavaroitansa, lompakkojansa ja laivaansiansa, lapsiansa ja luontokappaleitansa. Minä aattelen vain kahta asiaa: viinaa, että sitä riittää märkä pisara astian pohjalla viikoksi, ja laskuja, että järjellä on ankkurinsa. Ei pojat, merimiehellä ja kapteenilla pitää aina olla järki päässä ja järjestys toimituksissa, eikä ikinä saa päästää pulloa tyhjäksi ennen kuin on uutta ainetta kaadettavissa sijaan.

Ihan allekirjoitustavaraa.

 

[Lunssila]

Lainasin taas Alastalon salissan, kolme vuotta sitten kun koitin lukea, niin jäi pahasti kesken. Pääseepähän pelaamaan tätäkin.

 

[Timo Virtanen]

Ihan paska peli.

 

[Lunssila]

En tajunnut tätä kirjoittaamaan aloittaessa, kuinka pitkä se virke olisikaan.

Mitä se minuun kuuluu, onko Onnikmaan porsaan hännän saparo kiemurassa myötäpäivään vai vastapäivään, kunhan se on laillisessa ruuvissa, niinkuin porsaan hännän pitää, ja mitäs se minuun kuuluu, ovatko Otavan tähdet messinkinuppeja taivaan kansipeltillä, pultatut siihen paikkaan kupurassa, missä Jumalan järki on sanonut pultin vahvistusta tarvittavan, että paikat pysyvät fastoina kannessa, vai ovatko ne, samaiset tähdet, Otavat ja muutkin mullan ja palavan malmin möhkäleitä maailmanvärkin huimivissa kehräpuissa, nakatut menoonsa ja kehillensä sillä saastaisella puhdilla, että viuhuvat tyhjien päällä kuin renkaassa, ja sillä käden jumalattomalla tarkkuudella, tänäpänä vielä asettaa kellonsa sekunnilleen oikein ja tarkastaa kompassinsa sträkin vissiksi siitä, missä kehrät kulloinkin kannella vyyhtivät, mitä se minuun kuuluu, kysyn, ovatko ne nuppeja vai maailmanmöhjäleitä, kymmenen kertaa suurempia kuin tämä maapallo, jonka pinnalla väli Turun rannasta Amsterdamin möljään on vain kukon askel, vaikka kestääkin puserrella kaksimastoisella kuukauden päivät, ennenkuin on Itämeren ja Pohjanmeren halkonut, mitä se minulle kuuluu, kysyn, kunhan ne vaan vilkkuvat sillä kohdalla taivaankantta, jossa merikirja niiden määrääkin vilkkuvan kunakin vuorokauden tuntina ja ovat tamholttipaikalla silloin kun minä niitä tarvitsen?

 

[Punakone]

En tajunnut tätä kirjoittaamaan aloittaessa, kuinka pitkä se virke olisikaan.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat teoksen lukeneet. Itselläni ei ole vielä ollut lähelläkään.

 

[Punakone]

Itse asiassa tarkemmin kun mietin, olen lukenut kyseisen teoksen. Teki vaikutuksen kun Pukkila käveli Alastalon salissa peräpenkille ostumaan ja mietti ajankuluksi erinäisiä.

 

[Lunssila]

Erinäiset kävivät vähän puisevaksi jo 50 sivun jälkeen, mutta nythän tämä lähti lentoon, kun Alastalon Siviä ja Evastiina tarjoilevat kahvia.

Pukkilakin jo nieleskeli kaunojensa viimeisiä kuoria mielensä kurkusta alas, sillä miehen luonto ei suvaitse sitä, että naama on muikea ja huuli hapan silloin kun on nuorta hipiää silmän näkyvillä ja hemaa luvassa sekä suihin että jutun pirusiin: saan kahvin ja kuppini, niin ollaan kotona ja päästetään poskista sutevaa jos purevaakin, eikös pistetä Siviänkin poskipäihin vielä herivää, jos vanha kieli osaa taitonsa!

 

[Lunssila]

Janne Pihlman, Jata-Fiinan piikapoika, merkkasi 1/16 osan parkkilaivasta. :eek!: Mitä helvettiä?!

 

[Lunssila]

https://areena.yle.fi/audio/1-50633767