Ystäväni on autolehden toimittaja. Aiemmin Tuulilasissa, nykyisin Moottori-lehden riveissä.
Joskus vuosituhannen alussa Jussilla oli tuliterä automalli, Phaeton, koeajossa.
Huippumalli. 6-litran W12 bensamoottori, neliveto, automaatti. Tehoa muistaakseni lähemmäs puolen tuhatta kaakkia. Hintalappu reilu miljoona mummun markkaa.
Kävimme kiesillä Jyväskylässä. Olihan se eleettömän eleganttia kyytiä, ja kun tarvittiin hönkää ohituksissa, sitä oli saatavilla. Lumisilla maaseututeillä panssarivaunumainen paino häiritsi lehtikuskin poikamaisia rallausfiiliksiä. Kun ei taivu spooriin lailla takavetoescortin Leustun erikoiskokeella, niin ei taivu. Höh.
Hierovat etupenkit ja muuta pientä kivaa oli toki myös.
Autolta puuttui kuitenkin persoona, ja kokemus jäi siksi vähän laimeaksi.
Ja kuten Troy mainitsikin, ylläpitokulut eivät ole ihan pienet. Lopulta todettiin auton olevan varusteltu, kallis ja tehokas sedan.
Ei jatkoon.
PS. Jussi mälläsi auton itäkeskuksessa seuraavalla viikolla. Etukulma ja eturipustukset ynnä muuta teknistä rojua paskaksi. Liikennevaloissa tuli auto vanhojen vihreiden oikeutuksella vasempaan etukulmaan. Vakuutusyhtiölle tuli bisnesmallinsa edellyttämä toimeksianto ja auto lähti Folkkarin tehtaille saksaan korjattavaksi.