Ei kai voi väittää, etteikö doping-keskustelua olisi Suomessa käyty? Oikeudenkäynnit Lahden tapahtumista ovat käynnissä edelleen! Kaksi on saanut tuomion. Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että miksi juuri he, tai miksi hekään.
Kun katsoin SVT:n dokumentin, oivalsin, miten suuri ero keskustelussa on Pohjoismaiden välillä. Ruotsissa ja Norjassa aihe on tyystin vaiettu. Norjalainen lääkäri selitti miksi Norjassa vaietaan. Hiihto on erittäin suuri kansallinen laji ja hiihtäjät suuria ikoneita. Heidän kylkeensä ei yksinkertaisesti voi tulla tahraa. Siksi kaikki tahot kiistävät douppauksen jyrkästi. Eihän Norjan yleisradio edes suostunut näyttämään SVT:n dokumenttia. Mieltä kyllä lämmitti, kun ruotsalainen toimittaja grillasi Ruotsin ja Norjan hiihtoliittojen pomomiehiä Val de Fiemmessä! Molemmat kiistivät tietysti kaiken. Mutta näyttäisi siltä, että keskustelu olisi sielläkin alkamassa.
Suomalaisdokumentissa sanottiin suoraan, että kansalliset yhteyshenkilöt kansainvälisissä antidoping-organisaatioissa toimivat tiedon välittäjinä: mikä näkyy ja mikä ei. Erityisen kaksinaamainen on Norjan Ingard Lereim. Hänhän juhli suomalaisten Lahden käryjä; nyt saamme Myllylän! Isometsä kertoi muistelmissaan, kuinka Lereim pölähti nauraen ja irvistellen huoneeseen, jossa Isometsä oli kärynsä eskaloituessa. Isometsä mietti, että jos nyt löisi, pahentaisiko se tilannetta enää yhtään! Olisi voinut tirvaista.
Noh, suomalaiset "tiedonvälittäjät" päättivät kusaista Lahdessa omiin muroihin. Ehkä se oli suoraselkäistä. Ehkä. Yksi "kansallissankarimme" on Harri Syväsalmi, joka itse välttyi nipin napin lahjustuomiolta aikoinaan. Hänhän oli juuri aloittanut WADA:n pääsihteerinä ja juuri hänen aloitteestaan testattiin Lahdessa koko Suomen joukkue. Jos ei olisi testattu, verilöyly olisi jäänyt pienemmäksi. Yhtäältä aloitetta voi pitää suoraselkäisenä, toisaalta typeränä epäisänmaallisena tekona. Jokainen hiihdon parissa oleva tiesi silloin, ettei Lahdessa ollut yhtään puhdasta urheilijaa. Miksi juuri suomalaiset piti teurastaa?
Toki olisi toivottavaa, että avautumisia tapahtuisi ja toiminta puhdistuisi. Toisaalta, tunnustusta seuraa edelleen julkinen lynkkaus ja ikuinen häpeä. Ei muuta. Kuka tunnustuksiin ryhtyisi?