Il Tempo Gigante
Darth Father
Haa.
Täällä oli vapunaikoihin topikki, jossa tiedusteltiin jotakuinkin, että milloin aloitat... (vapunvieton)
No tässä on mun versio vapunvieton aloituksesta. (Se on myöhässä, mut luultavasti ymmärrettävistä syistä ?):
Lähtölaukaus erilaiseen vapunviettoon ammuttiin kohdaltani keskiviikkona 14.4. –04. Ollessani iltavuorossa, aamuvuorossa työskentelevä avovaimoni soitti ja kertoi nuoremman lapsemme koululääkärintarkastuksessa löytyneen epänormaaleja tuloksia. Puoliso pyysi yllekirjoittanutta olemaan saapuvilla aamulla 15.4. –04 suoritettavassa uusintatarkastuksessa lapsemme koulussa. Uusintatarkastuksessa kävi ilmi, että epänormaalit terveyslöydökset olivat edelleen epänormaaleja.
Koululääkäri ehdotti, että kävisimme viikolla 17 laboratoriossa antamassa näytteet ja hän varaisi viikolla 18 ajan paikallisen aluesairaalan lastenpoliklinikalle tarkempia tutkimuksia varten. Näin sovittiin.
Aamulla 16.4. koululääkäri kuitenkin soitti ja kertoi paikallisen aluesairaalan lastenlääkärin haluavan nähdä tyttäremme vielä ennen viikonloppua. Soitin kouluun ja pyysin tyttärelle vapaata poliklinikkakäyntiä varten. Vapaa tietenkin myönnettiin ja suunnistimme puolenpäivän aikaan aluesairaalan lastenpoliklinikalle. Lastenlääkärin tehtyä tavanomaiset kokeet ja saatuaan tulokset iltapäivällä hän ei ollut uskoa silmiään. Muutaman lisäkokeen ja hetken miettimisen jälkeen lastenlääkäri ehdotti meille siirtymistä sairaanhoitopiirimme keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin, sillä ikioman aluesairaalamme lastenosasto suljettaisiin viikonlopuksi. Suuntasimme kotiin, josta tytär lähti äitinsä kanssa em. keskussairaalaan n. klo 17.00.
Noin kello 19.00 tyttö soitti ja kertoi, ettei keskussairaalassakaan ollut viikonloppuna lastenlääkäriä, mutta aamulla tulisi erikoislääkäri työhön ja tutkisi hänet ja hän pääsisi kotiin. Tässä toivossa olin noin tunnin, kunnes avovaimo soitti ja kertoi tytön olevan ambulanssissa matkalla lähimpään yliopistolliseen keskussairaalaan.
Vaimo seurasi ambulanssia autollamme ja oli läsnä YKS:ssa ensimmäisen hoitovuorokauden. Yllekirjoittanut saapui tyttärensä seuraksi YKS:an lastenklinikan teho-osastolle 17.4. ja emäntä poistui kotirintamalle. Vaihdoimme hoitovuoroa illalla 19.4, jolloin vaimo otti vastuun tytön seuralaisuudesta ja yllekirjoittanut palasi arkeen ja työelämään loppuviikoksi. Seuraava vuoronvaihto oli 24.4, jolloin hahmoitin itseni lasten teholle ja päästin emännän kotivuoroon. Omaa hoitovuoroa kestikin sitten lähes kaksi viikkoa, jonka olin työnantajan siunauksella palkattomalla vapaalla. Nämä mainitut kaksi viikkoa sisälsivät lukuisia tytölle tehtyjä tutkimuksia. Mm. silmänpohjan kuvaus, ultraäänikuvauksia ja magneettikuvaus. Näiden lisäksi tehtiin angioplastia, joka ei kuitenkaan johtanut toivottuihin tuloksiin.
Rohkenenkin tähän kirjoittaa, että tämä oli mahdollisesti tähänastisen elämäni raskain kaksiviikkoinen. Ei ole mitenkään mieltä ylentävää katsella nukkuvan lapsen kyynelien valumista poskille. Tämän kaksiviikkoisen aikana vietettiin myös vappua, joka yllekirjoittaneen kohdalla muodostui todella unohtumattomaksi. Unohtumattomaksi vuoden 2004 vappua ei tee pelkästään tyttäreni vakava sairaus. Seuratessani lastenklinikan teho-osaston toimintaa paikanpäällä, mutta kuitenkin ns. sivusilmällä, en voi olla muuta kuin äärimmäisen kiitollinen kyseisen organisaation lääkäreille ja hoitajille. Enkä tässä tarkoita pelkästään oman lapseni hoitoa. Muutamia muitakin vakavia tapauksia tuli seurattua noinniin kuin tahattomasti.
Lopussa kuitenkin kiitos seisonee ??? Tytär kotiutui yliopistosairaalasta 6.5. kauhtuneen isänsä keralla. Saimme sairaalasta lainaksi laitteen, jonka avulla seuraamme tytön terveydentilaa ja raportoin siitä tyttöä hoitaneelle/hoitavalle lääkärille muutaman kerran viikossa. Edellä mainitun lisäksi olemme käyneet sairaalasta päästyämme kyseisessä YKS:ssa kontrollissa ja isotooppikuvauksessa.
Kuriositeettina mainitsen, että kun pääsimme sairaalasta ja marssimme Pyhän Henrikin apteekkiin, jossa esitin lääkärin kirjoittaman lääkereseptin, niin meitä palvellut farmaseutti soitti tyttöä hoitaneelle lääkärille ja kyseli reseptin todenmukaisuutta. ???
Nyt on kulunut pyöreä kuukausi kotiutumisesta, mutta tilanne ei ole vielä ohi. Koska tytölle suoritettu angioplastia ei tuottanut toivottua tulosta, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi kirurginen toimenpide. Tyttöä hoitanut yliopistosairaala ei kuitenkaan ollut sairauden harvinaisuuden takia suostuvainen toimenpiteeseen. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hoito HYKS:ssa. Tätä kirjoittaessani tytär on jonossa HYKS:an. Odotamme tietoa Meilahteen pääsystä jokaikinen päivä.
Täällä oli vapunaikoihin topikki, jossa tiedusteltiin jotakuinkin, että milloin aloitat... (vapunvieton)
No tässä on mun versio vapunvieton aloituksesta. (Se on myöhässä, mut luultavasti ymmärrettävistä syistä ?):
Lähtölaukaus erilaiseen vapunviettoon ammuttiin kohdaltani keskiviikkona 14.4. –04. Ollessani iltavuorossa, aamuvuorossa työskentelevä avovaimoni soitti ja kertoi nuoremman lapsemme koululääkärintarkastuksessa löytyneen epänormaaleja tuloksia. Puoliso pyysi yllekirjoittanutta olemaan saapuvilla aamulla 15.4. –04 suoritettavassa uusintatarkastuksessa lapsemme koulussa. Uusintatarkastuksessa kävi ilmi, että epänormaalit terveyslöydökset olivat edelleen epänormaaleja.
Koululääkäri ehdotti, että kävisimme viikolla 17 laboratoriossa antamassa näytteet ja hän varaisi viikolla 18 ajan paikallisen aluesairaalan lastenpoliklinikalle tarkempia tutkimuksia varten. Näin sovittiin.
Aamulla 16.4. koululääkäri kuitenkin soitti ja kertoi paikallisen aluesairaalan lastenlääkärin haluavan nähdä tyttäremme vielä ennen viikonloppua. Soitin kouluun ja pyysin tyttärelle vapaata poliklinikkakäyntiä varten. Vapaa tietenkin myönnettiin ja suunnistimme puolenpäivän aikaan aluesairaalan lastenpoliklinikalle. Lastenlääkärin tehtyä tavanomaiset kokeet ja saatuaan tulokset iltapäivällä hän ei ollut uskoa silmiään. Muutaman lisäkokeen ja hetken miettimisen jälkeen lastenlääkäri ehdotti meille siirtymistä sairaanhoitopiirimme keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin, sillä ikioman aluesairaalamme lastenosasto suljettaisiin viikonlopuksi. Suuntasimme kotiin, josta tytär lähti äitinsä kanssa em. keskussairaalaan n. klo 17.00.
Noin kello 19.00 tyttö soitti ja kertoi, ettei keskussairaalassakaan ollut viikonloppuna lastenlääkäriä, mutta aamulla tulisi erikoislääkäri työhön ja tutkisi hänet ja hän pääsisi kotiin. Tässä toivossa olin noin tunnin, kunnes avovaimo soitti ja kertoi tytön olevan ambulanssissa matkalla lähimpään yliopistolliseen keskussairaalaan.
Vaimo seurasi ambulanssia autollamme ja oli läsnä YKS:ssa ensimmäisen hoitovuorokauden. Yllekirjoittanut saapui tyttärensä seuraksi YKS:an lastenklinikan teho-osastolle 17.4. ja emäntä poistui kotirintamalle. Vaihdoimme hoitovuoroa illalla 19.4, jolloin vaimo otti vastuun tytön seuralaisuudesta ja yllekirjoittanut palasi arkeen ja työelämään loppuviikoksi. Seuraava vuoronvaihto oli 24.4, jolloin hahmoitin itseni lasten teholle ja päästin emännän kotivuoroon. Omaa hoitovuoroa kestikin sitten lähes kaksi viikkoa, jonka olin työnantajan siunauksella palkattomalla vapaalla. Nämä mainitut kaksi viikkoa sisälsivät lukuisia tytölle tehtyjä tutkimuksia. Mm. silmänpohjan kuvaus, ultraäänikuvauksia ja magneettikuvaus. Näiden lisäksi tehtiin angioplastia, joka ei kuitenkaan johtanut toivottuihin tuloksiin.
Rohkenenkin tähän kirjoittaa, että tämä oli mahdollisesti tähänastisen elämäni raskain kaksiviikkoinen. Ei ole mitenkään mieltä ylentävää katsella nukkuvan lapsen kyynelien valumista poskille. Tämän kaksiviikkoisen aikana vietettiin myös vappua, joka yllekirjoittaneen kohdalla muodostui todella unohtumattomaksi. Unohtumattomaksi vuoden 2004 vappua ei tee pelkästään tyttäreni vakava sairaus. Seuratessani lastenklinikan teho-osaston toimintaa paikanpäällä, mutta kuitenkin ns. sivusilmällä, en voi olla muuta kuin äärimmäisen kiitollinen kyseisen organisaation lääkäreille ja hoitajille. Enkä tässä tarkoita pelkästään oman lapseni hoitoa. Muutamia muitakin vakavia tapauksia tuli seurattua noinniin kuin tahattomasti.
Lopussa kuitenkin kiitos seisonee ??? Tytär kotiutui yliopistosairaalasta 6.5. kauhtuneen isänsä keralla. Saimme sairaalasta lainaksi laitteen, jonka avulla seuraamme tytön terveydentilaa ja raportoin siitä tyttöä hoitaneelle/hoitavalle lääkärille muutaman kerran viikossa. Edellä mainitun lisäksi olemme käyneet sairaalasta päästyämme kyseisessä YKS:ssa kontrollissa ja isotooppikuvauksessa.
Kuriositeettina mainitsen, että kun pääsimme sairaalasta ja marssimme Pyhän Henrikin apteekkiin, jossa esitin lääkärin kirjoittaman lääkereseptin, niin meitä palvellut farmaseutti soitti tyttöä hoitaneelle lääkärille ja kyseli reseptin todenmukaisuutta. ???
Nyt on kulunut pyöreä kuukausi kotiutumisesta, mutta tilanne ei ole vielä ohi. Koska tytölle suoritettu angioplastia ei tuottanut toivottua tulosta, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi kirurginen toimenpide. Tyttöä hoitanut yliopistosairaala ei kuitenkaan ollut sairauden harvinaisuuden takia suostuvainen toimenpiteeseen. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hoito HYKS:ssa. Tätä kirjoittaessani tytär on jonossa HYKS:an. Odotamme tietoa Meilahteen pääsystä jokaikinen päivä.
