Heh heh, hyvin on kirosanaa lentänyt tälläkin palstalla suuntaan jos toiseen. Näyttäis siltä, että noin puolet kuljettajista ois kusipäitä.
Vastaan nyt kunnolla siihen tarkempaan kysymykseen fanitukseni motiiveista. Aiheesta voisin repäistä esseen jos toisenkin, ja yhden, seitsensivuisen - jumalan tähden - olenkin jo repäissyt.
Ykkösten seuraaminen ei ole minulle helppoa. Olen aika vihreä tyyppi, ja joudun useimminkin selittelemään kavereille syitä vähän liiankin intohimoiselle seuraamiselle. Toinen ongelmani on se, että olen sietämättömän naisellinen ja seuraamani lajit ovat silti akselilta karate - nyrkkeily - formula 1. Adrenaliininnälkäni, nostalgia, äärirajoilla urheileminen ja ykkösten mielenkiintoinen syvyys (vrt. joka osa-alueella omat ammattilaisensa) tekevät formuloista lajeista parhaimman. Tämän hullun lajin keulakuvina ovat tietenkin ratinvääntäjät, vaikka kunnioitukseni on myös kovaa suunnittelijoita kohtaan. Ratinvääntäjistä ykkösinä hengaavat yleensä ne tyypit, joiden luonne paljastaa erityisen intohimon.
Häkkinen rauhallisuutensa tähden, Ayrton Senna - no, sennamaisuutensa tähden, Kimi Räikkönen impulsiivisen lahjakkuutensa tähden, Robert Kubica voitonjanonsa tähden - no siinä ne olivatkin. Ainiin, ja Vettel. Jo ensimmäisissä kilpailuissaan osoitti ilmiömäistä nopeutta (aika-ajon seitsemäs.).
Lahjakkuutta rinkiä kiertävistä pojista löytyy vaikka kuinka. Tässä on esimerkkejä tilanteista, jotka ovat vahvistaneet heistä mediankin helpotuksella luomaani inhokkikuvaa: Lewis Hamilton. Mukava kaveri, ärsyttävän hyvä - liiankin hyvä ja liian komea - hyvin Schumachermainen tapaus. En usko hänen olevan kaikissa tapauksissa täysin rehellinen, toisin kuin esimerkiksi Räikkönen. Hän tekee kyllä virheitä, mutta piru, että hänen ohituksensa esimerkiksi juuri Kimistä ovat olleet hienoja. Hänen laulajan urakiinnostuksensa ehti takaraivooni karmeana ajatuksena siitä, ettei hän olisi urastaan niin super tosissaan, vaan ajaa kun nyt on vaan niin helvetin hyvä ja kun koko maailman sakki häntä palvoo.
Felipe Massa. En hänenkään usko olevan niin kiltti hymypoika, mitä hän kyllä vahvasti taitaa olla - mutta jotkin törkeät ajolinjan taktiset vaihdokset ovat epäilyttäneet. Jo kaudella 2007 Alonso sai aukoa päätään Felipen tahallisista törmäysyrityksistä. Alonsoon mulla meni taas maku 0,6 sekunnin hömpötyksien purkautuessa ilmoille. Toisaalta, hän on aika perusjuntti, eikä tee näitä juttuja piruillakseen, vaan aika impulsiivisesti.
Jos voisin, avautuisin Michael Schumacherista, Ralf Schumacherista ja Juan Pablo Montoyasta. Mutta nää sankarit on jo menneitä miehiä, eikös.