Itse tykkäsin niistäkin ajoista kun hitaammalla oli mahdollisuudet pitää selvästi nopeampaakin takana. Automaattisista drs-siirtymistä en saa irti yhtään mitään. Toki on ollut jotain kertoja kun drs toimii sopivasti, eikä takaa varmaa ohitusta, mutta turhan usein se on tuota "nappia painamalla ohi" -meininkiä.
Tällaisella katuradalla varsinkin, mutta osittain myös tietyillä moottoriradoilla, ohitukset ja kilvan ajo tapahtuu enimmäkseen suorilla. Williams ja Alpine olivat hyvä esimerkki kuinka suurella suoranopeudella pidettii nopeampia autoja takana, vaikka takana olevilla oli drs käytössä. Mutkaosuudella he olivat pelkkiä vastaantulijoita ja hitaampia kuin seuraajat. Moni ei myöskään tohdi ohitusta mutkaisella osuudella kuitenkaan yrittää, kun auto pitää saada maaliin ja Suomen f1-foorumilla haukutaan paskaksi surkeasti epäonnistuneesta syöksy-yrityksestään. Siitähän se jonoajelu juuri muodostuu. Tähän päälle vielä vaikea seurattavuus riittävältä etäisyydeltä, niin ohitukset eivät mahdollisia kuin varikkokäyntien aikana ja suorilla.
Kieltämättä on viihdyttävämpää katsoa ohitusta suoran päässä jarrutuksessa kuin keskellä suoraa. Tilanne oli nyt kuitenkin se, että Redari meni yleensä keskellä suoraa ohi ja ne muutamat harvat siellä jarrussa. Loput eivät sitten ollenkaan. Ilmeisesti DRS-alueen lyhentämisellä tähdättiin juuri tähän jarrutuksessa tapahtuvaan ohittamiseen, mutta ainakaan nyt se ei näyttänyt toimivan.
Avattavaan siipeen pitäisi tehdä tarkennuksia sääntöön tai jopa tehdä standardiosia, jolla saataisiin edes hiukan tasattua siitä saatavaa hyötyä. Parhaat suunnittelija saisivat sitten yrittää ottaa annetuista osista kaikki hyöty irti ja vähemmän taitavat junnaisi perässä.
Myös toinen miettimisen arvoinen sääntö voisi olla yhden kisan armahdus eli mukaan lasketaan vain n-1 kisan pisteet. Näin jokaisella on varaa epäonnistua ainakin kerran ja se saattaisi lisätä riskinottamista. Tai sitten riski siirretäisiin tekniselle puolelle.
