pmv
Well-known member
Vaikka tuossa oli jo IRL-puolella maininta aiheesta, niin kyllähän näin merkittävän rata-autoilijan lopettamista pitää muistaa ihan omalla otsikollaan!
Gil de Ferran on vuosia edustanut omalla älykkäällä esiintymisellään ja taktisella ajamisellaan nykyrata-autoilussa harvoin nähtyjä klassisia hyveitä. De Ferran on mielestäni monella tapaa ollut harvinainen kuljettaja, jonka ajotyyli on edustanut jo vähän menneitä aikoja.
Brasilialaisen ura lähti nousuun vuonna 1992 voitettuaan Britannian f3-mestaruuden PSR:llä. Tästä seurasi mm. Williams testi joka vakuutti kaikki läsnäolijat. de Ferran teki tasapainoisen suorituksen vaikeissa olosuhteissa autolla jollaisesta hänellä ei ollut ollenkaan kokemusta. Testin jälkeen de Ferranin toineen luonteenpiirre tuli hyvin näkyviin. Mies kiitteli vuolassanaisesti tallia ja puhui f1-kokemuksestaan vielä päiviä tapahtuman jälkeen Autosportin juhlagaalassa. Ero on huima moniin nykypäivän nuoriin kloppeihin jotka toteaa f1:n ajamisen olevan "nothing special" varsinkin kun kierrosajat ovat 3-5 sekuntia hitaampia kuin kilpailukykyiset ajat.
Gil de Ferran oli aikanaan varsin vanha pikkuformulakuljettaja, koska vanhemmat olivat vaatineet Gilin opiskelavan kunnolla. Tämä ei ollut mitenkään haitta, vaan päinvastoin. Hieman vanhempi kuljettaja sai arvostusta heti tallipääliköiltä. Jackie Stewart piti de Ferrania siipiensä suojassa aina vuoden 94 loppuun saakka. Kaksi kautta f3000 sarjassa olivat menneet hyvin, vaikka mestaruudet olivat menneet molempina vuosina ranskalaisen DAMS-teamin kuljettajille(Panis&Boullion).
Vuosi 1995 näytti olevan uran kannalta vedenjakaja. F3000 kaikki oli jo nähty ja jotain pitäisi keksiä. F1:stä paikkaa ei auennut, sillä de Ferranilla ei ollut vaadittavaa budjettia. CART sarja sitä vastoin vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta. Reynard oli ruvennut valmistamaan myös CART-autoja ja de Ferran sai Adrian Reynardin puolestapuhujaksi tilanteeseen. De Ferranille löytyikin paikka legendaarisen Jim Hallin Penzzoilin sponsoroimasta yhden auton tiimistä. Luonnollisesti Hall ajatti Reynardia. Runko olikin todella hyvä ja pienen opettelun jälkeen de Ferran oli päässyt aivan huippuvauhtiin. Uran ensimmäinen CART-voitto oli tulla jo Clevelandin kisasta, mutta umpisokea Scott Pruett käänsi autonsa johtavan brassin eteen kun tämä oli ohittamassa Pruettia kierroksella.
Jim Hall ja Gil de Ferran olivat varmoja siitä, että he tulevat voittamaan kauden aikana kuitenkin vähintään yhden kisan. He olivat oikeassa, sillä kauden päätöksessä, Laguna Secassa Gil de Ferran kuittasi suvereenin voiton. Kauteen 96 lähdettiin toiveikkaasti ja voittokin tuli mukavasti Clevelandista. Jim Hallin tallin uran päätti Jimin korkea ikä ja pääsponsori Penzzoilin siirtyminen kilpailevaan CART-sarjaan. de Ferran löysi kuitenkin helposti paikan kaudeksi 97. Walkerin tiimi tarjosi Robby Gordonin epäonnista paikkaa kuljettajana täysin päinvastaiselle tapaukselle, eli de Ferranille. Vaikka voittoja ei kauden aikana tullut, otti brassi hienon kakkossijan loppupisteissä heti Alex Zanardin jälkeen. Lähimpänä osakisan voittoa de Ferran oli Portlandissa, missä Mark Blundell kuitenkin ohitti hänet aivan pääsuoralla tarjoten sarjan tiukimman loppuratkaisun koskaan.
Kausi 98 ja 99 eivät menneet Walkerin tiimiltä kovin hyvin, mutta Gil de Ferranin maine oli riittävän kova. USA:n autourheilun suurin nimi Roger Penske oli tehnyt kaudeksi 2000 tiukan linjamuutoksen. Kaikki entinen sai lähteä. Oma runko, mersun kone, renkaat ja kuski menivät vaihtoon. Tilalle otettiin Reynard-Hondan-Firestone suvereeni paketti. Kuskeiksi palkattiin Al Unser jr:n tilalle Gil de Ferran ja Greg Moore. Valitettavasti tämä supertiimi ei koskaan toteutunut, koska Moore menehtyi traagisesti äärimmäisen väkivaltaisessa ulosajossa kauden päättäneessä Fontanan superovaalikisassa.
Kausi 2000 oli sitten Pensken uudelleen syntymisen aikaa. Gil de Ferran otti tiimille pitkään odotetun 100:n CART voiton. Tallikaveriksi tullut nopea Helio Castro Neves oli myös kovassa vauhdissa läpi kauden, mutta de Ferranin tasaisuudelle hän ei voinut mitään. Kauden lopussa de Ferran voitti mestaruuden, vaikka viimeisessä kisassa siihen taisi olla teoreettiset mahdollisuudet kuudella miehellä. Joukossa ei kuitenkaan ollut seuraavaksi kaudeksi ykkösiin siirtynyttä Juan-Pablo Montoyaa.
Kausi 2001 oli kahden kuljettajan välinen taistelu. Rahalin tiimin ruotsalainen Kenny Bräck ajoi viisi osakisavoittoa de Ferranin kahta vastaan. Brassin tasaisuus kuitenkin palkittiin taas mestaruudella ja edelliskauden tulokaspalkinnon ottanut Bräck jäi hyvin ansaitulle hopeasijalle.
Autourheillullisesti ikävämäpi uutinen oli sitten Pensken lopettaminen CART:ssa ja siirtyminen IRL:ään. Tämä liike tapahtui lähinnä Pensken monivuotisen sponsorin takia. Gil de Ferranin lojaalisuus Penskeä kohtaan kuitenkin aiheutti sen, että mies siirtyi hänen lahjojaan huonommin palkitsevaan IRL-sarjaan Rogerin tiimin mukana.
Kausi 2002 oli Penskelle vähän vaikeampi ja vaikka tiimi otti Indy500 voiton, niin Panther Racingin Sam Hornisch jr. vei tittelin Penske kuskien nenän edestä. Tällä kaudella de Ferran jäi myös pisteissä tallitoverinsa varjoon.
Tänä vuonna Gil de Ferran voitti sitten himoitun Indy 500 kisan ja näytti näin olevan vielä yksi maailman parhaista rata-autoilijoista. Mestaruuden suhteen tilanne näyttää de Ferranin kohdalla todella hyvältä ja voi olla niin, että kauden päätteeksi mestaruuden vienyt kuljettaja lopettaa. Tämä olisi ansaittu päätös hienolle uralle.
Gil de Ferranin voittoluettelosta löytyy mm. britannina f3-sarjan voitto, arvostetun Paun kisan voitto f3000 ajalta, Indy 500 voitto, kaksi CART-titteliä, hopea ja pronssisijoja USA:n formulaluokissa ja yli 10 voittoa CART:ssa ja IRL:ssä.
Gil de Ferran on ollut Jackie Stewartin, Jim Hallin ja Roger Pensken luottokuljettaja. Tämä jos mikä kertoo de Ferranin luonteesta ja ajotaidoista. Nuo herrat ovat yhdessä vastuussa melkoisesta osasta autourheilun historiaa.
Gil de Ferran ajoi neljän kauden aikana itsensä Roger Pensken arvostettujen luottomiesten joukkoon. Siinä listassa ei keskitasoisia kuljettajia olekkaan. Mark Donohue, Al Unser, Al Unser jr, Emmersson Fittipaldi, Rick Mears ja nyt Gil de Ferran ovat kaikki tehneet oman osansa Pensken autourheiludynastiaan. Tuossa joukossa ei ole häpeä olla.
Gil de Ferran on vuosia edustanut omalla älykkäällä esiintymisellään ja taktisella ajamisellaan nykyrata-autoilussa harvoin nähtyjä klassisia hyveitä. De Ferran on mielestäni monella tapaa ollut harvinainen kuljettaja, jonka ajotyyli on edustanut jo vähän menneitä aikoja.
Brasilialaisen ura lähti nousuun vuonna 1992 voitettuaan Britannian f3-mestaruuden PSR:llä. Tästä seurasi mm. Williams testi joka vakuutti kaikki läsnäolijat. de Ferran teki tasapainoisen suorituksen vaikeissa olosuhteissa autolla jollaisesta hänellä ei ollut ollenkaan kokemusta. Testin jälkeen de Ferranin toineen luonteenpiirre tuli hyvin näkyviin. Mies kiitteli vuolassanaisesti tallia ja puhui f1-kokemuksestaan vielä päiviä tapahtuman jälkeen Autosportin juhlagaalassa. Ero on huima moniin nykypäivän nuoriin kloppeihin jotka toteaa f1:n ajamisen olevan "nothing special" varsinkin kun kierrosajat ovat 3-5 sekuntia hitaampia kuin kilpailukykyiset ajat.
Gil de Ferran oli aikanaan varsin vanha pikkuformulakuljettaja, koska vanhemmat olivat vaatineet Gilin opiskelavan kunnolla. Tämä ei ollut mitenkään haitta, vaan päinvastoin. Hieman vanhempi kuljettaja sai arvostusta heti tallipääliköiltä. Jackie Stewart piti de Ferrania siipiensä suojassa aina vuoden 94 loppuun saakka. Kaksi kautta f3000 sarjassa olivat menneet hyvin, vaikka mestaruudet olivat menneet molempina vuosina ranskalaisen DAMS-teamin kuljettajille(Panis&Boullion).
Vuosi 1995 näytti olevan uran kannalta vedenjakaja. F3000 kaikki oli jo nähty ja jotain pitäisi keksiä. F1:stä paikkaa ei auennut, sillä de Ferranilla ei ollut vaadittavaa budjettia. CART sarja sitä vastoin vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta. Reynard oli ruvennut valmistamaan myös CART-autoja ja de Ferran sai Adrian Reynardin puolestapuhujaksi tilanteeseen. De Ferranille löytyikin paikka legendaarisen Jim Hallin Penzzoilin sponsoroimasta yhden auton tiimistä. Luonnollisesti Hall ajatti Reynardia. Runko olikin todella hyvä ja pienen opettelun jälkeen de Ferran oli päässyt aivan huippuvauhtiin. Uran ensimmäinen CART-voitto oli tulla jo Clevelandin kisasta, mutta umpisokea Scott Pruett käänsi autonsa johtavan brassin eteen kun tämä oli ohittamassa Pruettia kierroksella.
Jim Hall ja Gil de Ferran olivat varmoja siitä, että he tulevat voittamaan kauden aikana kuitenkin vähintään yhden kisan. He olivat oikeassa, sillä kauden päätöksessä, Laguna Secassa Gil de Ferran kuittasi suvereenin voiton. Kauteen 96 lähdettiin toiveikkaasti ja voittokin tuli mukavasti Clevelandista. Jim Hallin tallin uran päätti Jimin korkea ikä ja pääsponsori Penzzoilin siirtyminen kilpailevaan CART-sarjaan. de Ferran löysi kuitenkin helposti paikan kaudeksi 97. Walkerin tiimi tarjosi Robby Gordonin epäonnista paikkaa kuljettajana täysin päinvastaiselle tapaukselle, eli de Ferranille. Vaikka voittoja ei kauden aikana tullut, otti brassi hienon kakkossijan loppupisteissä heti Alex Zanardin jälkeen. Lähimpänä osakisan voittoa de Ferran oli Portlandissa, missä Mark Blundell kuitenkin ohitti hänet aivan pääsuoralla tarjoten sarjan tiukimman loppuratkaisun koskaan.
Kausi 98 ja 99 eivät menneet Walkerin tiimiltä kovin hyvin, mutta Gil de Ferranin maine oli riittävän kova. USA:n autourheilun suurin nimi Roger Penske oli tehnyt kaudeksi 2000 tiukan linjamuutoksen. Kaikki entinen sai lähteä. Oma runko, mersun kone, renkaat ja kuski menivät vaihtoon. Tilalle otettiin Reynard-Hondan-Firestone suvereeni paketti. Kuskeiksi palkattiin Al Unser jr:n tilalle Gil de Ferran ja Greg Moore. Valitettavasti tämä supertiimi ei koskaan toteutunut, koska Moore menehtyi traagisesti äärimmäisen väkivaltaisessa ulosajossa kauden päättäneessä Fontanan superovaalikisassa.
Kausi 2000 oli sitten Pensken uudelleen syntymisen aikaa. Gil de Ferran otti tiimille pitkään odotetun 100:n CART voiton. Tallikaveriksi tullut nopea Helio Castro Neves oli myös kovassa vauhdissa läpi kauden, mutta de Ferranin tasaisuudelle hän ei voinut mitään. Kauden lopussa de Ferran voitti mestaruuden, vaikka viimeisessä kisassa siihen taisi olla teoreettiset mahdollisuudet kuudella miehellä. Joukossa ei kuitenkaan ollut seuraavaksi kaudeksi ykkösiin siirtynyttä Juan-Pablo Montoyaa.
Kausi 2001 oli kahden kuljettajan välinen taistelu. Rahalin tiimin ruotsalainen Kenny Bräck ajoi viisi osakisavoittoa de Ferranin kahta vastaan. Brassin tasaisuus kuitenkin palkittiin taas mestaruudella ja edelliskauden tulokaspalkinnon ottanut Bräck jäi hyvin ansaitulle hopeasijalle.
Autourheillullisesti ikävämäpi uutinen oli sitten Pensken lopettaminen CART:ssa ja siirtyminen IRL:ään. Tämä liike tapahtui lähinnä Pensken monivuotisen sponsorin takia. Gil de Ferranin lojaalisuus Penskeä kohtaan kuitenkin aiheutti sen, että mies siirtyi hänen lahjojaan huonommin palkitsevaan IRL-sarjaan Rogerin tiimin mukana.
Kausi 2002 oli Penskelle vähän vaikeampi ja vaikka tiimi otti Indy500 voiton, niin Panther Racingin Sam Hornisch jr. vei tittelin Penske kuskien nenän edestä. Tällä kaudella de Ferran jäi myös pisteissä tallitoverinsa varjoon.
Tänä vuonna Gil de Ferran voitti sitten himoitun Indy 500 kisan ja näytti näin olevan vielä yksi maailman parhaista rata-autoilijoista. Mestaruuden suhteen tilanne näyttää de Ferranin kohdalla todella hyvältä ja voi olla niin, että kauden päätteeksi mestaruuden vienyt kuljettaja lopettaa. Tämä olisi ansaittu päätös hienolle uralle.
Gil de Ferranin voittoluettelosta löytyy mm. britannina f3-sarjan voitto, arvostetun Paun kisan voitto f3000 ajalta, Indy 500 voitto, kaksi CART-titteliä, hopea ja pronssisijoja USA:n formulaluokissa ja yli 10 voittoa CART:ssa ja IRL:ssä.
Gil de Ferran on ollut Jackie Stewartin, Jim Hallin ja Roger Pensken luottokuljettaja. Tämä jos mikä kertoo de Ferranin luonteesta ja ajotaidoista. Nuo herrat ovat yhdessä vastuussa melkoisesta osasta autourheilun historiaa.
Gil de Ferran ajoi neljän kauden aikana itsensä Roger Pensken arvostettujen luottomiesten joukkoon. Siinä listassa ei keskitasoisia kuljettajia olekkaan. Mark Donohue, Al Unser, Al Unser jr, Emmersson Fittipaldi, Rick Mears ja nyt Gil de Ferran ovat kaikki tehneet oman osansa Pensken autourheiludynastiaan. Tuossa joukossa ei ole häpeä olla.
