Puoluekuri tai ryhmäkuri, ihan miten vaan.
Tärkeää on se, että puolueen linjaukset ovat sopivia ja hyväksyttyjä. Sitten aletaan markkinoimaan äänestäjille näitä linjauksia. Kansahan ääniä antaa, jotka heille sopivat. Nyt tässä vain on pettyneitä äänestäjiä.
Yllättäen sattui nyt vasemmistoliitto kääntämään takkinsa, jota nämä kaksi raukkaa eivät voineet periaatteen vuoksi taipua ja heidät palkitaan hienoilla kalossinkuvioilla peppuihin.
Audin takapenkki taisi maistua liikaakin, torstaina eduskuntakyselyssä huomasin Arhinmäen oikein räksyttävän minuutinkin jälkeen sekuntikaupalla ja Heinäluoma joutui kolmeenkin kertaan korottamaan ääntään, että Paavo olisi hiljaa nyt heti.
Otetaan vaikka esimerkki, että minä puolustan yksityisyyttä ja mielipiteen vapautta. Jos puolue yllättäen onkin samaa mieltä hallitusneuvotteluissa, että otetaan yksityisyys ja mielipiteet pois ja ne heti pannaan. Eläköön á la Pohjois-Korea! En minä voi olla samaa mieltä, sillä pettäisin ne äänestäjäni ja tekisin itsepetosta suostumalla tuohon valheeseen!
Tässä on varmaan se yksi avainkysymys, mikä muissa maissa on mutta Suomessa ei.
Jos teettää jonkun säädöksen tai lain ja sitten osoittautuu toimimattomaksi, niin missä on vastuu? Olen koittanut etsiä netistä vastuusta siinä onnistumatta.
Minun siis kannattaa päästä edustajaksi ja lyömään koko Suomi tuhannen pirstaleiksi joutumatta ollenkaan vastuuseen, koska kaikki (puoluekuri) olivat kanssani samaa mieltä, turha rutista!
