No nyt menee offtopiciksi, mutta voihan tuota tilannetta valottaa vähäsen. Sennahan tunnettiin 80-luvun loppuun asti ääreisvakavana ja huumorintajuttomana heppuna joka keskittyi vain ja ainoastaan kilpa-autoiluun. Hän ei juurikaan sulattanut omaan henkilöön kohdistunutta huumoria tai arvostelua. Suhteet brittimediaan olivat poikki käytännössä vuosia, koska Britit olivat vetäneet herneet nenään Sennan käytöksestä vuonna 1986 kun tämä oli blokannut Derek Warwickin pääsyn Lotukselle.
Senna vain kiristyi ihmisenä McLaren-kausina 88-89 kun hän joutui keskittymään Prostin kaatamiseen samassa tiimissä. Prostia pidettiin tuohon aikaan parhaana kuskina ja senna oli ottanut tehtäväkseen nousta Alainin asemaan. Kun Berger siirtyi McLarenilla ja Prost Ferrarille Senna ehkä tajusi oman asemansa vakiintuneen. Kun mukaan tuli hitaampi kaveri,kykeni Sennakin hieman rentoutumaan. Berger tiedettiin tyypiksi joka saattaa ärsyttää liian vakavamielistä tallikaveria joten suhteiden Sennaan pelättiin kärjistyvän. Ilmeisesti Bergerin hitauden takia Sennakin kykeni rentoutumaan ja näyttämään huumorintajuisen puolen itsestään.
Berger ja Senna olivat hyviä ystäviä, mutta käytännön pilat ovat varmasti nousseet enemmän urbaanilegendan asemaan. Toki joitain piloja herrat toisilleen tekivät, mutta itse uskon että miesten välinen suhde perustui enemmänkin älykkyyteen. Senna oli kaikesta huolimatta melkoisen älykäs henkilö, vaikka lehdistä ei juuri hyvää sanaa saanut lukea. Oikeastaan vasta tuo Watkinsin kirja kertoi kuinka korkealle Sennaa arvostettiin. Watkins piti Ayrtonia erittäin hyvänä ystävänä ja yhtenä fiksuimmista tuntemistaan ihmisistä. Myös Berger on tavanomaista kilpa-ajajaa tunneälyisempi ihminen(näin olen lukenut), niin on sanomattakin selvää, että herrat tunsivat henkilökohtaisella tasollaan toisensa paremmin kuin keskiverto tallitoverit.