Hirvonen ja Veijalainen

[Timo Toikki]

Hirvonen ja Veijalainen oli menossa jätkäporukalle Leville.

Hirvonen lähti Helsingistä ja Veijalainen Turusta. Tapasivat saavuttuaan muut jätkät ja kerto matkakertomuksia stoben äärellä. Veijalainen alotti.

"Pysähdyin Salon kohdalla huoltikselle ja siellä oli joku jätkä kulmapöydässä jonkun saatanan minikannettavan kanssa. Menin samaan pöytään juomaan kahvia ja kysyin mikä mies? Sano olevansa joku atk-heebo. Nykyisin eläkkeellä. Harrastaa aikansa kuluksi IP-osoitteiden skannailua ja haastelee ihmisiä oikeuteen. Kirjoittaa myös kerran vuodessa Alibiin jonkun blogin... Höräsin kahvit huikalla, takasin autoon ja menoksi."

Hirvonen jatko:

"Noi voi vittu. Tapasin kanssa jonkun hiihtäjän Kouvolassa. Hortoili auton eteen ja joduin lyömään lossit kiinni. Osu vähän puskuriin ja lensi homovoltilla pensaaseen. Ei ollu kun pieni mustelma. Sano juoneensa kohta kolme vuotta putkeen. Elämässä ei kuulemma ollu muuta kun työ jollain nettisivustolla. Nyt se oli ollu päivän nurin ja oli lähteny tyystin lapasesta. Annoin pojalle kyydin AA:han ja jatkoin matkaa."

Ihme porukkaa totes pojat. Onneksi olivat vaan yksittäisiä tapauksia eikä samassa karsinassa.

 

[Mehe Rienarsuo]

Tähän toikkiin Hirvosen ja Veijalaisen edesottamuksia.

Modet vois ystävällisesti siirtää jostain pulinatoikista sen Timon H&V-sarjan aloituksen.

 

[Mehe Rienarsuo]

Hirvonen ja Veijalainen tapasivat kaffittelun merkeissä Kluuvin Robertsissa ja kertoivat tulomatkansa käänteistä.

Hirvonen oli tullut Leppävaarasta julkisilla ja bussissa sitä vastapäätä oli istuutunut mies, jolla oli harmaa tukka, jossa täydellinen munkkikalju. Sellainen missä tukkaa on vain vähän ja täydellisenä pitsana ympyrässä, mutta keskellä ei yhtään. Munkkikaljuinen mies oli sanonut Hirvoselle, että työskentelee nykyään kirjailijana ja esikoiskirjansa on juuri valmistunut ja että tietäisikö Hirvonen mistä voisi hankkia kirjankansia. Hirvonen oli sanonut, että ei se nyt niin mene, mutta mies oli ollut sitä mieltä, että niin se nyt menee.

Ehdotin kalotille kirjan nimeksi Riippulointia Ja Ripuliitoa, kommentoi Hirvonen.

Veijalainen nokitti kertomalla kohtaamastaan henkilöstä. Veijalainen oli juuri hypännyt junasta kun laiturilla oli hoto-huudoin viipaloinut ilmaa mies vailla housuja. Alaston mies oli esittänyt karatelyöntejä ja Veijalaisen mielestä täydellisiä potkusarjoja jostain itsepuolustuslajista, jonka nimeä Veijalainen ei halunnut pahana lausuttavana lausua. Mies oli ilmoittanut olevansa ilmataistelija ja nauttivansa asemalaiturilla viimovasta vireestä hikoavassa perälaaksossaan. Samalla mies oli esittänyt ilmapotkuja ja osoittanut sormella perälaaksonsa sijaintia. Veijalainen oli sanonut, että laaksossanne näyttää viljavalta, mutta mies oli kieltänyt viljavuuden todeten Veijalaisen puhuvan kuin kattilakauppias.

Melkoisen himmeä oli kaverin kirkasvalolamppu, tuumi Veijalainen.

 

[Renessanssinero]

Kyllä Voutilainen on noita hienompi.

 

[SamiJ]

 

[Timo Toikki]

Seminarissa

Hirvonen ja Veijalainen oli ilmaislipuilla Setan seminaarissa. Aiheena oli vähemmistöt ja pääpuhujana juutalainen kääpiöhomoneekeri Mini Jeltsin. Jeltsin heitti pari tuntia eeppistä settiä. Puri välillä matonreunaa ja vaahtosi. Kysymys-vastaus osiossa Veijalainen nosti käden pystyyn. Sanoi näkeneensä unta missä oli peltisiä robotteja. Oli ollut ihan pystyynnostetun kananpojan näköisiä ja niillä oli pyörät. Ne kulki neljän ryhmissä ja niitä sanottiin Mini-Jeltsineiksi. Mini Jeltsin söi loputkin matosta. Hirvonen ja Veijalainen päätti lähteä vetämään tiukat päiväkännit koska seminaarissa ei ollut muita kun puupäitä ja vanhoja juoppoja.

 

[Mehe Rienarsuo]

Ostavat hot dogit

Hivonen ja Veijalainen tunsivat huikopalan tarvetta vedettyään puolipäivää naistentansseissa rakovalssia ja orastavat sukseet olivat poistuneet puuteroimaan turpaa. Ulkopuolella olikin kuin tilauksesta kämynen hodarivaunu, josta vanhan perushomon näköinen setämies painoi nakkisämpylää ulos varsin vauhdilla. Hirvonen ja Veijalainen päättivät investoida.
- Paa pari hodarii miehille, kuulutti Veijalainen.
- Mukaan, Hirvonen jatkoi, kohta lähdetään nimittäin kämpille saamaan tunnelia. Homo hätkähti. - Tummelia? Mä pääsen kyllä kolmen vartin päästä.
- Ei kun tunnelia. Kaikki mausteet sit niihin hottokkeihin!
- Mulla on sinappi, ketsuppi, kurkkusalaatti, majoneesi, majoneesikurkkusalaatti, chiliketsuppi, amerikansinappi, raaka sipuli, paistettu sipuli, paahdettu sipuli, valkosipuli, salsakastike, jalopenot, suolakurkku, kuivat mausteet ja suklaakastike sekä vähän kakkuhauleja ja strösseliä. Kaikkee ei mahdu kovin nätisti.
- No me vedetään ne nakit suorilta suikkiin ja luukutat ne mausteet sitten sinne sämpylöiden väliin, ohjeisti Hirvonen. Hodarihomo tuli siinä housuihinsa ja miehet lähtivät nakki huulessa maustesämpylöineen takaisin sisälle.
- Etitään ne linnunpöntöt ja lähdetään, heitti Hirvonen. - Kolopesijät kaipaa kotia, kuittasi Veijalainen ja esitti pieniä panoliikkeitä.

 

[Mehe Rienarsuo]

Korjaavat pesukoneen

Hirvonen oli hölmöyspäissään kerran ostanut uuden taiwanilaisen pyykkikoneen käytettynä naapuritalon leskirouvalta. Oli kaupan päälle saanut siivun alavihkoa, kun oli ensin löytänyt pensaistosta kansilehdet. Hyvin meni muuten mutta kone oli aivan paska. Pyykit tulivat koneesta likaisempina kuin sinne laitettaessa ja kone vaihtoi käyntinsä aikana useaan kertaan huonetta. Hirvonen oli pakotettu soittamaan Veijalainen hätiin. Veijalainen oli kuitenkin sentään toiminut kodinkoneliikkeessä kesäpoikana ennen kuin sai potkut leivänpaahdinvarastossa paahtimella onanoinnista.

Veijalainen oli käytännön tutkija ja tekikin heti kokeen nähdäkseen missä vaiheessa pyykkien likaantuminen loppuu. Koneessa ajettiin yhä uudestaan samoja Hirvosen hessukalsareita ja ohjelmien välillä vain tarkistettiin taas pyykin puhtausaste. Aina tuli likaisempaa ja likaisempaa kunnes 43. kerran jälkeen koneesta tuli enää pelkkää paskaa. Hirvosen kalsarit olivat kadonneet kokonaan ja käsissä oli vain möykky umpituubaa.

Veijalainen tiesi ratkaisun. Kone oli happopestävä kunnon myrkyillä ja linkousta viritettävä. Näin tehtiin kunnes kesken linkouksen rumpu tuli koneen kyljestä ulos ja ruopi tiensä kolme kertaa katon kautta huoneen ympäri ja kuori mennessään klinkkerit lattialta ja panelit katosta. Sitten rumpu poistui ikkunasta naapurin puutarhaan, jossa murjoi mansikkamaan hillolle ja kyni pystyyn kolme kalkkunaa ennen kuin päätyi naapurin mersun kontista sisään etuistuimelle asti rullailemaan. Siellä se laittoi vielä Taiskaa kasetilta soimaan ihan täysillä. Moi moi vain.

Hirvonen meinasi Veijalaiselle, että ei siitä koneen pikku vaeltelusta taida kannattaa näissä olosuhteissa paljon välittää, että hän pesee pyykkinsä sen naapurin leskirouvan uudella Mielellä. Ja että olisko Veijalaisella ehkä hinattavia parranajovehkeitä mukana?

 

[Lunssila]

 

[Mehe Rienarsuo]

Hankkivat tuulilasinpesunestettä

Veijalaisen kullanvärisestä Corollasta oli loppunut kesken Kilpisjärven-reissun pissapojasta keitot ja ilma oli sakeana kuraa ja pieniä hirviä. Sillä rospuuttokelillä näkyvyys, pelkälle tangolle liipatuilla sulilla hulluna veuhtomisesta huolimatta, kävi äärettömän huonoksi. Eteen ei nähnyt enää yhtään ja taaksepäin vielä vähemmän. Veijalainen yritti vielä sivulasista syljeksiä tuulilasille vauhdissa, mutta veti pään takaisin sisään, kun silmäkuoppansa oli täynnä omaa räkää.

Hirvonen ilmoitti Veijalaiselle, että olisi aika kaartaa huoltoasemalle hankkimaan pesunestettä ja ehkä uudet saatana sulat. Muutoin tulisi kuolo vitusti ennen Kilpisjärveä. Veijalainen oli samaa mieltä, mutta totesi samaan syssyyn, että valitettavasti 50 kilometrin säteellä ei löydy edes asutusta ja vettäkään ei lähimaastosta näytä löytyvän, että olisiko viisainta tunkea tötteröön eväskossut? Hirvonen kimpaantui moisesta ja ilmoitti, että hän vaikka kusee sinne koteloon ennemmin.

Miehet koittivatkin juuri sitä, mutta osuminen oli onnetonta, koska Hirvosen kaari oli tyyppiä rupuviuhka ja muutamaa pisaraa lukuunottamatta virtsa osui ainoastaan summittaisesti koko konehuoneeseen. Hirvonen yritti vielä tunkea tattia säiliön aukosta sisään, mutta kun oli alakerran fysiologialtaan lyhyt, mutta paksu, niin homma meni räpeltämiseksi ja kusta oli nyt myös housuilla ja paidalla ja taskuissa. Veijalaista ei kusettanut yhtään ja itse epäilikin, että ei tulisi kusettamaankaan. Hänelle pienikin matkustelu aiheutti kuivumista ja ummea.

Viimeisenä keinona pojat keksivät, että kun ei ollut mitään astioitakaan, niin oli ensin juotava eväskossu ja sitten kustava pulloon ja näin homma toimisi. Koska Veijalaisen oli ajettava heti, kun pesunesteasia olisi reilassa, oli Hirvosen nykäistävä eurokoskis naamioonsa parilla kulauksella. Näin kävikin ja pulloon kusemisen piti olla iisiä sen jälkeen, kun Veijalainen veti jo kännisen Hirvosen tippanokan jeesusteipillä pullon suulle tiukkaan kiinni. Olikin, mutta virtsan syrjäyttämän ilman ulos pääsyä pullosta ei Veijalainen ollut ottanut huomioon. Hirvonen laski paineella pulloon eikä voinut kovan hätänsä vuoksi säännöstellä yhtään. Ilma alkoi pyrkiä pois pullosta. Sitä tirskahteli teipin raoista ja räki mukanaan pesunestettä pieninä suihkuina Veijalaisenkin paidalle ja naamalle ja suuhun.

Lopulta ilma löysi pakotien ja pakkautui Hirvosen esarin alle muodostaen hervottoman vappupallon Hirvosen topen varteen. Mies oli niin päreissään jo, että irrottaessaan pullon peeniksestään sulki saman tien siihen jääneen jeesusteipin ja puikko jäi näin nahkapalloksi, kun ilma ei päässyt pois. Veijalainen kaatoi kuset säiliöön ja käynnisti auton ja lähti liikkeelle painaen tuoretta kusta tuulilasille lapsen innolla. Pahaksi onneksi oli molemmat sivuikkunat jääneet auki ja taas tuli kusta kabiiniin. Sitä oli nyt vähän joka puolella ja lattialla ja miesten päällä ja hiuksissa. Lisäksi ilmanvaihdosta tuleva haju konehuoneesta oli kovin kirvakka. Hirvonen ei hirvittävissä sooseissaan saanut rugbypalloaan housuihinsa vaan se kojotti Hirvosen etumuksella kuin laivapoiju.

Tässä vaiheessa pojat ajoivat tutkaan. Poliisin koputtaessa ikkunaan Veijalainen toivoi hiljaa, ettei olisi koskaan nimennyt autoaan Kultaiseksi Suihkuhävittäjäksi. Saati, että oli tarroittanut sillä autonsa kyljet.

 

[jps]

Voe mahoton.