Suomessa on
- pienet palkat (kuten jps totesi)
- Kovat verot
- Huonot palvelut
- Kovat hinnat
... joku tässä yhtälössä ei täsmää. Kuten sanoin, Intialaisen insinöörin kustannus lähenee jo kotimaisen.
Lähde.
- Vaativa ohjelmistoinsinööri maksaa Bangaloressa noin 50 000 euroa vuodessa, kun Oulussa kustannus on noin 70 000 euroa vuodessa. T&k-johtajat ovat Suomessa jo Aasiaa merkittävästi edullisempia, Seppä vertailee Kauppalehdessä.
Kustannus tarkoittaa käsittääkseni kaikkia kuluja, myös sivukulut.
Ja kuten jps sanoi, niin ei se palkkojen nousu ole pahasta. Mutta kun meidän kilpailukyvyn osa on ne huonot palkat, niin sen rapautuminen on ikävää. Siksi minusta olisikin puututtava siihen miksi meillä on huono kilpailukyky, vaikka palkat on pienet.
Miten me sitten ollaan tässä tilanteessa ja mitä pitäisi tehdä:
Meillä on unohtunut hyvinvointivaltion olemus. Ei sen pitäisi olla "kaikkea kivaa kaikille" (minusta), vaan sen pitäisi auttaa ihmistä - mutta se lopullinen vastuu selviämisestä on ihmisellä itsellään. (Auttamisella tarkoitan koulutusta, terveydenhoitoa, työttömyyden turvaamista jne. ja toki infra kuuluu yhteiskunnalle kanssa.)
Homma pitäisi rakentaa uudelleen, alusta alkaen. (Tiedän poliittisen mahdottomuuden). Mitä noihin sisältyy ja miten se toteutetaan järkevästi, kannustava työttömyyskorvaus ja verotus (kyllä, perustulo ja tasavero). Onhan se törkeää, että työttömyyskassaan kuulumaton ja kuuluva maksaa lähes samanverran työttömyysmaksuja, mutta toinen saa reilusti enemmän hyötyä. Yrittäjyydestä olisi tehtävä aito mahdollisuus, eikä tilanne - jos tämän ratkaisun teet, niin sosiaaliturvasi on mennyttä - kuten se kärjistäen nykyään on.
Voishan tästä kirjoittaa pidemmältäkin, mutta pointti on se - että ei meidän tartte palkkoja laskea, mutta meidän tarttee pitää huoli jotta sillä palkalla tehty työ on kilpailukykyinen globaaleilla markkinoilla.