Ulkoistamisen jälkeisiä kipuja
Matti Apunen
matti.apunen@eva.fi Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.
Jämsän Jokilaakson sairaalassa tehdyissä sappikivileikkauksissa ilmeni ongelmia. Seitsemällä potilaalla havaittiin leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita.
Onko tämä valtakunnan uutinen?
Median mielestä kyllä, koska kyse oli yksityisen lääkärikeskuksen operoimasta sairaalasta. Se sai Jämsän sappitievaivoista väkevän todisteen, että yksityinen terveydenhuolto on vaarallista ja väärin.
Kun julkisen sektorin lääkäri tyrii, se on medialle kiistaton osoitus siitä, että terveydenhuollon säästöt ovat menneet liian pitkälle: lääkärin vieteriä venytettiin liikaa.
Kun yksityislääkäri erehtyy, sekin on osoitus siitä, että julkisen terveydenhuollon säästöt ovat menneet liian pitkälle, koska ihmiset jätetään "puoskarien" käsiin.
Mutta mitä Jämsässä oikein tapahtui?
Jokilaakson sairaalan toiminta siirtyi viime syyskuussa yksityisen Pihlajalinnan hoitoon. Se omistaa sairaalayhtiöstä 51 prosenttia, Jämsän kaupunki ja Keski-Suomen sairaanhoitopiiri loput. Sairaalaa pyöritetään samoissa tiloissa ja samoin välinein kuin ennenkin, yhteistyössä keskussairaalan kanssa.
Sappikivileikkauksia koskeneissa uutisissa sanottiin, että komplikaatioita esiintyi "viisi kertaa enemmän kuin normaalisti".
Jämsän sairaalan toiminnasta vastaavan Pihlajalinnan mukaan neljän potilaan vaivat poikkesivat tavanomaisista. Koska komplikaatioita esiintyy näissä leikkauksissa aina, "ylimääräisenä" voidaan pitää kahta tapausta. Ja koska potilaita oli vähän, ne nostivat komplikaatioprosentin 2,6:een.
Jos yksi tapaus olisi jäänyt puuttumaan, "skandaalimainen" komplikaatioprosentti olisikin ollut "hyvä".
Jämsä-uutisoinnin ydinajatus oli se, että yksityinen koheltaa ja julkinen siivoaa jäljet.
Vilkaistaanpa tilastoja.
Aikaisemmin Jämsä lähetti keskussairaalaan 82 potilasta kuukaudessa, ulkoistamisen jälkeen 38. Pihlajalinnan mukaan leikkausten määrä on kasvanut Jämsässä 147:stä 223:een – tehokkuus siis lisääntyi.
Entä laatu? Infektioiden määrä oli ennen vahdinvaihtoa 1,94 prosenttia, nyt 1,62 prosenttia. Vähennystä oli 17 prosenttia.
Kiinnostivatko nämä luvut mediaa? Eivät suuremmin. Ilahduttavan poikkeuksen teki Talouselämän Seija Holtari.
Ensihoidon vastuulääkäri Mikko Lintu Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä selvitti Jämsän alueen päivystystä ja akuuttihoitoa. Hän totesi, että hoitohenkilökunnan osaaminen on hyvää tasoa: "Osa päivystäjistä on maakunnallista huippua ja osa aloittelevia päivystäjiä."
Ahaa! Aloittelijoita kumminkin.
Tilastot pilaavat tämänkin ilon. Aiemmin Jämsässä päivystävistä lääkäreistä lääketieteen kandidaatteja oli yli 20 prosenttia, nyt 9,6 prosenttia.
Ylöjärvellä taas selvitettiin yksityisten lääkäriasemien hintoja palveluseteliä varten. Yleisradio riemastui havaittuaan, että samasta suonikohjuhoidosta löytyi mojova hintahaitari. Koskiklinikan hinta oli 230 euroa, Pihlajalinnan 790 euroa ja Terveystalon 870 euroa.
Katsokaa nyt! Meille todistettiin, millainen Villi länsi tämä on!
Uutinen oli sinänsä paikkansapitävä. Useimmista jutuista vain puuttui asian ydin: tieto saman operaation hinnasta julkisella sektorilla.
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hinnaston mukaan suonikohjujen vaahtohoito maksaa aluesairaaloissa 750–895 euroa, minkä päälle tulee 89 euron potilasmaksu – maksimissaan siis 984 euroa.
Minusta hintahaitari oli mainio uutinen, vaikka kilpailijat epäilivätkin, että halvimman tarjouksen tehneelle Koskiklinikalle oli sattunut laskuvirhe. Palvelusetelin hinnaksi tuli 203 euroa. Veronmaksaja kiittää, ja Ylöjärven pappa hoidattaa kohjunsa halvimmillaan 27 euron omavastuuosuudella.
Tietenkin aina voi ulkoistaa huonosti ja saada aikaan taloudellisesti ja toiminnallisesti surkean tuloksen. Lahti teki aikoinaan niin ja sai kallista ja huonoa. Sitä ei voi eikä pidä puolustella.
Viime perjantaina tällä sivulla sosiaalidemokraattisen Kalevi Sorsa -säätiön Pasi Ahola ja Pentti Arajärvi tuomitsivat terveydenhuollon "markkina-ajattelun".
He myöntävät, että julkishallinnossa päätösten läpivienti on usein hitaampaa kuin markkinatoiminnassa. "Tätä viivettä kutsutaan demokratiaksi ja oikeusturvaksi", he kirjoittavat. Minun käsittääkseni tätä viivettä kutsutaan byrokratiaksi ja tehottomuudeksi.
Ahola ja Arajärvi etenivät ripeästi tuttuun perussyytökseen, jonka mukaan yksityinen poimii rusinat pullasta.
Jämsässä lääkärin olisi todella kannattanut poimia pari rusinaa. Koska hoitotakuu painoi sairaanhoitopiiriä, lääkäri otti nopeasti pöydälle hankalia tapauksia. Valikoimalla tilastot olisivat kaunistuneet ja sappitieuutiset olisivat jääneet tekemättä.
Ahola ja Arajärvi kiirehtivät antamaan demagogisen tyrmäysiskun ja vetosivat julkisen terveydenhuollon lämpimään sydämeen ja yhteisöllisyyteen: "Miten [yksityisellä sektorilla] hinnoitellaan ehkäisevät toimet, kuten lapsen pitäminen sylissä?"
Tampereen yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekivät asiakastutkimuksen, jonka kohteena olivat Pirkanmaan niin sanotun miljoonapiirin terveyskeskukset sekä Pihlajalinnan operoimat asemat.
Tutkimuksessa 60,1 prosenttia vastaajista antoi yksityiselle sektorille arvosanan "erinomainen", kun kysyttiin henkilökunnan kuuntelua ja kiinnostuneisuutta.
Julkisen sektorin terveyskeskuksille saman arvosanan antoi 46,3 prosenttia. Tutkimus osoitti myös, että yksityinen antoi potilaalle enemmän aikaa ja selvästi useammin lääkäri ja hoitaja olivat samoja kuin edellisellä kerralla.
Toimintaa mitattiin useilla eri kriteereillä – sylissäpito tosin puuttui. Taisitte jo arvatakin: yksityinen voitti jokaisen erän.
(Älä unta näe!)
