Siinähän se ihminen itsensä tarpeelliseksi yhteiskunnassa tunteekin kun juoksee luukulta luukulle nälkäpalkattujen pätkätyöjaksojen ja kurssinkurssien välissä.
Ajatelkaapa maailmaa, jossa tämä ihminen voisi työllistyä. Ansaita rahansa itse, saada työkavereita ja sisältöä elämäänsä sekä maksaa vähän verojakin.
Nyt tällaiset ihmiset eivät työllisty oikeasti. Yritykset eivät palkkaa heitä, koska he eivät ole yrityksen näkökulmasta riittävän tuottavia tai heidän palkkaamiseen liittyy liian isoja riskejä homman epäonnistuessa (työlainsäädäntö..). Nyt valtio voi maksaa tukea yrityksille, jotta he työllistäisivät esim. pitkäaikaistyöttömiä. Yrityksen kannalta se on kuitenkin lisää byrokratiaa ja hallintoa, kuten myös työttömän kannalta. Homma ei vaan toimi niin. Jollakin metodilla työllistyminen pitäisi tehdä joustavammaksi sekä yrityksen että työttömän kannalta. Siten että työn antaminen tai vastaanottaminen ei aiheuta vallatonta byrokratiaa tai taloudellista riskiä.
Jos näin kävisi, niin häviäjiä olisivat byrokraatit (tarvittaisiin vähemmän) ja kenties palkansaajat, kun kilpailu työmarkkinoilla kiristyisi uuden työvoimman rynniessä sisään.