In Memoriam: MIKKO MAUNULA 20.09.1967-07.07.2007

[72]

Kaksi ja puoli vuotta kulunut tänään....epätodellista....edelleen...

 

[Mosse]

Hui!

Mullakin on äiti mielessä koko ajan. Tosin nyt tunteet ovat muuttuneet surullisista enämpi semmoisiin iloisiin muistoihin. Silti ikävä yllättää välillä. Tekis mieli soittaa sille.

 

[72]

Hui!

Mullakin on äiti mielessä koko ajan. Tosin nyt tunteet ovat muuttuneet surullisista enämpi semmoisiin iloisiin muistoihin. Silti ikävä yllättää välillä. Tekis mieli soittaa sille.

Se aika kuolemasta hautajaisiin meni järjestellessä, ja ihan oudoissa tunnelmissa. Hautajaispäivä oli vielä pahempi kuin kuolinpäivä. Tai siis se siunauspäivä siis. Uurnahan laskettiin muutamaa päivä myöhemmin, ja rankkaa oli sekin.

Mulla arki sujuu ihan hyvin ja positiivisen ajatuksin, mutta tosiaankin, tulee YHÄ niitä ajatuksia, että nytpä laitan tekstarin tai soitan, kun olen kuullut hyvän jutun. Länsäolo tuntuu toisinaan, ei kuitenkaan niin usein kuin ennen. Uniin tulee. Haudalla käydessä läsnäolo tuntuu eri tavalla kuin meillä kotona.

Olen jo hyväksynyt asian, mutta kyllä sydäntä raastaa kun Pikkulikka kyselee isästä ja ollaan puhuttu mitä tapahtui.

Noista fiiliksistä...mullakin hyvät muistot voittaa surun. Joskus tuntuu myös, että ne kellä on puoliso, ei ehkä arvosta tarpeeksi sitä. Kyllähän se toisen seura tympii välillä, mutta niihin hetkiin suositan tekemään ajatusharjoituksen siitä, jos toinen otetaan pois lopullisesti kertakaikkiaan. Mitä se tekee tunne-elämälle, lapselle, taloudelle, sosiaalisille suhteille, omalle pärjäämiselle jne.

No, asioilla on tapana järjestyä!

 

[FO110K]

No, asioilla on tapana järjestyä!

Tämä on hyvä lopetus kyllä.

Raskasta varmasti ollut, noin nuoren lapsen kanssa jääminen yksin on varmasti rankka kokemus kenelle tahansa meistä.
Lohtuna (laihana) mainittakoon että suru helpottaa päivä päivältä, vaikkakaan ei koskaan katoa.

Tsemppiä edelleen toivotellaan kuitenkin

 

[Olga]

Hui!

Mullakin on äiti mielessä koko ajan. Tosin nyt tunteet ovat muuttuneet surullisista enämpi semmoisiin iloisiin muistoihin. Silti ikävä yllättää välillä. Tekis mieli soittaa sille.

Eilen Janne Ahosen loistohyppyjen jälkeen tuli tunne, että pitää soittaa äidille. Äidin lähes viimeisiä sanoja oli soperrus 'Hyvä Ari-Pekka Nikkola', kun sairaalassa katsottiin mäkiviikkoa vuoden 1991 alkupäivinä. Loppiaisen aattona äiti sitten lähti. :frown:

 

[72]

No, asioilla on tapana järjestyä!

 

[tmoi]

:thumbup:

 

[FO110K]

:thumbup:

 

[72]

3 vuotta kulunut tänään.

 

[Mosse]

Huh huh, kylläpä aika kuluu. Mitäs pikkulikka? Miten se jakselee tämän asian kanssa?

Tsemppiä jatkoonkin!

 

[FW08]

Uteliaisuudesta katsoin, että kukas tämä Mikko on ollut. Kun viimeinen sivu ei kertonut, menin ykkössivulle. Luin koko topicin läpi.

Pysäyttävä ketju. Voimia kaikille Mikon läheisille, erityisesti 72:lle ja lapselle.

 

[72]

Huh huh, kylläpä aika kuluu. Mitäs pikkulikka? Miten se jakselee tämän asian kanssa?

Tsemppiä jatkoonkin!

Kiitos! On käsittämätöntä tämä ajan kuluminen. Pikkulikka katselee toisinaan valokuvia Mikosta, ja ollaan hänestä puhuttu. Tyttö oli silloin vasta 8 kk ikäinen, joten muistikuvia ei varmaan varsinaisesti ole, luulisin. Nyt hänen ja minun elämässä on uusi mies, joka on meille molemmille hyvin tärkeä. Vasta nyt kykenen olemaan parisuhteessa, kun kolme vuotta on kulunut. Muutamat forumilaiset ovat tavanneetkin ko. miehen. Mikkoa en koskaan unohda, mutta elämä jatkuu.

Uteliaisuudesta katsoin, että kukas tämä Mikko on ollut. Kun viimeinen sivu ei kertonut, menin ykkössivulle. Luin koko topicin läpi.

Pysäyttävä ketju. Voimia kaikille Mikon läheisille, erityisesti 72:lle ja lapselle.

Kiitos! Ja hatunnosto, että jaksoit lukea!

 

[markoj]

Mulla näköjään jostain syystä jäänyt jäänyt kommentoimatta tämä asia, vaikka varmuudella muistan tapahtuman. En tiedä mitä sitä enää sanois, mutta kaikesta päätellen asioilla on tapana järjestyä jollain tapaa. : peukku nykyisyydelle ja tulevalle:

 

[72]

Mulla näköjään jostain syystä jäänyt jäänyt kommentoimatta tämä asia, vaikka varmuudella muistan tapahtuman. En tiedä mitä sitä enää sanois, mutta kaikesta päätellen asioilla on tapana järjestyä jollain tapaa. : peukku nykyisyydelle ja tulevalle:

Kiitos!

 

[Axel]

Ei tule nyt mitään sopivaa latteusta mieleen ja hymiöitä en ole oppinut käyttämään... joten ei mulla sen ihmeellisempää kuin terveisiä 72:lle. (Ja muille jos joku nyt sattuu muistamaan vanhalta foorumilta...)

Axel.

 

[72]

Ei tule nyt mitään sopivaa latteusta mieleen ja hymiöitä en ole oppinut käyttämään... joten ei mulla sen ihmeellisempää kuin terveisiä 72:lle. (Ja muille jos joku nyt sattuu muistamaan vanhalta foorumilta...)

Axel.

Kiitos.
Tänään ois ollut 9. hääpäivä.

 

[72]

Tänään olisi tullut 42 vuotta täyteen.
Illalla laitan kynttilän palamaan.

Laitetaan taas tänään Mikolle kynttilä synttäreitten kunniaksi, 43v ois tullut tänään täyteen.

 

[Matxi]

Laitetaan taas tänään Mikolle kynttilä synttäreitten kunniaksi, 43v ois tullut tänään täyteen.

Työkaverini, hyvä kaveri siviilissäkin, täytti eilen 44v.

 

[72]

Mikon nimpparit tänään. (ja muutaman muun)

 

[Lugera]

Luin aloitusviestin pari kertaa enkä vieläkään tajunnut, mitä tapahtui ja kenelle. Ilmeisesti 72:n läheinen henkilö kyseessä..

Otan osaa vaikka siitä on jo aikaa.