Kiitos.
Kohta on kulunut 2kk, ja sitä luulisi, että hieman alkaisi helpottaa, mutta kävikin niin, että nyt on liki yhtä vaikeaa kuin 2kk sitten, nimittäin kaikki järjestelyt ovat takana päin, uusi koti laitettu toiselle paikkakunnalle, perunkirjoitukset käyty, eli olen pitänyt itseni kiireisenä. Nyt on taas aikaa eri tavalla, ja muistoja tulvii mieleen. Aamulla herätessä ajattelen, että pahaa unta on tullut nähtyä, mutta pian todellisuus lyö vasten kasvoja ja pitäisi jotenkin tajuta, että Mikko on poissa. Mielessä hän on jatkuvasti.