Tuo virhehän oli tavallaan Suomen Pankin ja hallituksen yhteistyössä kyhäämä surmanloukku, eivät kertakaikkiaan ymmärtäneet, mitä tekivät. Suomessahan rahamarkkinat vapautettiin idioottimaisimmalla tavalla, mitä vain pystyy. Rahoituslaitosten antolainaus vapautettiin, samoin ottolainaus ulkomailta, muttei kotimaasta. Lisäksi korkotasoa säädeltiin epätasopainoisesti. Tuon seurauksena finanssitoiminnasta puuttui se tasapainoittava tekijä - korko ja sen vaihtelut.
Pankit huomasivat saavansa ulkomailta lainaa huomattavan paljon halvemmalla kuin kotimaasta ja lainasivat ne valuuttalainat Suomeen. Pääsääntöisesti suomalaiset kuluttajat eivät ottaneet valuuttalainoja, yrityksille niitä suorastaan tyrkytettiin, muttei kerrottu kurssiriskeistä lainkaan.
Kun rysähdys sitten tuli, suuri osa nurinmenneistä yrityksistä ja kotitalouksista olisi selvinnyt, mikäli pankit olisivat antaneet lyhennysvapaita. Valtion antaman blancovekselin takia, pankeille oli edullisempaa ja riskittömämpää laittaa asiakkaat nurin ja pakkohuutokaupata omaisuus kuin joustaa.
