Kun kokonaisuuden vetää yhteen, niin hyvät kisathan Sveitsi onnistui tarjoamaan. Jos aloitetaan pienimmistä, niin Valko-Venäjä onnistui loistavasti ja kiusasi isompiaan moneen otteeseen. Puolivälierissä Venäjää vastaan superyllätyskään ei ollut kaukana. Myös Latvia laittoi koko turnauksen ajan ilahduttavasti kampoihin suurille ja pelasi myös hyvän ottelun puolivälierässään Kanada vastaan. Suurin floppi oli ehdottomasti Saksa, kotikisoissaan pahasti taapertaneen Sveitsin ja pahasti unessa koko kisojen ajan olleen Slovakian ohella. Ranska ylitti tasonsa selviten alkusarjasta välisarjaan Norjan suoriutuessa normaalilal tasollaan samaan.
Unkarin visiitti ylemmällä tasolla jäi vuoden mittaiseksi, vaikka se muutamissa otteluissa onnistuikin hyvin. Tulokset jäivät kuitenkin puuttumaan. Itävaltakaan ei kisoissa ihmeitä esittänyt, mutta karsinnoissa se pelasi todella hyvin ja ainoastaan säännöt pudottivat sen Saksan sijaan Unkarin kaverina pois A-tasolta. Kotikisojensa avulla pelastautuneen Saksan lisäksi paikkansa säilytti Tanska, pelaten putoamissarjan puhtaalla pelillä.. Unkarin ja Itävallan tilalle A-sarjaan nousevat ensi vuodeksi Italia ja Kazakstan.
Ja sitten ne suuret. Kovin suuri yllätys ei ollut se, että finaalissa kohtasi kaksikko Venäjä - Kanada viime vuoden toisintona. Mestaruuden voitti kiistatta oikea joukkue, sillä Venäjä ei hävinnyt kisoissa yhtään ottelua ja vain yksi peli venyi jatkoajalle asti. Kanada oli vahva, mutta viimeinen puristus mestaruuden voittamiseen jäi puuttumaan. Finaalia ja Suomi-ottelun ensimmäistä erää lukuunottamatta joukkue toki jyräsi normaalilla tavalla vailla ongelmia, mutta finaalissa Venäjä puolusti Radulovin tekemän johtomaalin jälkeen vaahteralehdet hopealle.
Ruotsi ei ollut mukana A1-luokan ryhmällä, mutta suoriutui silti jälleen erinomaisesti napaten kotiinviemisiksi pronssimitalit USA:n kustannuksella. USA:n voi myös kiistatta laskea kisojen onnistujien joukkoon, sillä tällä kerralla nuori joukkue pelasi itsensä puolivälieristä jatkoon ja kiusasi välierässä mestari Venäjää erittäin pitkään. Kärkijoukosta on helppo löytää jo tulostenkin perusteella kaksi epäonnistujaa: Suomi ja Tshekki. Jälkimmäinen kärsi pitkin kisoja erittäin epävarmasta maalivahtipelistä sekä puolustuksen virheistä. Puolivälierässä Ruotsi rankaisi virheistä ja pelasi viisaasti lähettäen Jagrin sekä kumppanit kotiin.
Tapaus Suomi:
Perusvoitot rutiinilla Norjaa ja Tanskaa vastaan sekä kieltämättä hieno venyminen tappioasemasta voittoon vaisua Tshekkiä vastaan. Tuon jälkeen homma alkoikin välisarjassa yskiä pahemman kerran. Ensin Leijonat hakkasivat urakalla päätään Slovakian rakentamaan seinään nimeltä Trap ja vaikka pelin edetessä paikkoja avautuikin, niin niistä ei onnistuttu laittamaan kiekkoja maalii yhtä ainutta kertaa enempää. Jatkoaikavoitto piti tuloksen kuitenkin Suomen kannalta jotenkin siedettävänä. Sitten olikin vuorossa kisojen pohjanoteeraus Valko-Venäjää vastaan. Vastassa oli samanlainen seinä kuin Slovakian tapauksessa ja jo pelin alku kertoi tulevasta muutenkin erittäin paljon: punalamppu Suomen maalin takana syttyi viiden sekunnin pelin jälkeen. Vaikka peli saatiinkin tasoihin myöhemmin, ei maalinteko onnistunut tälläkään kertaa ja kaiken huipuksi jatkoajan jälkeen seuranneilla rankkareilla Valko-Venäjä piti Suomea pilkkanaan ja nappasi voiton (ensimmäisen Suomesta).
Kanadaa vastaan pelattiinkin sitten lähes ottelun verran suorastaan loistavaa kiekkoa, mutta käsillä ollut huippuarvokas lohkovoitto välisarjasta kaatui jälleen virheisiiin ja surkeaan viimeistelyyn. Vaikka jatkoajan kautta rankkareilla voitto tulikin, tuo peli oli se mikä olisi ehdottomasti pitänyt hoitaa kolmen, ei kahden pisteen arvoisesti. Pistemenetys tiesi sitä, että puolivälierissä tuli vastaan USA, josta toki oli hyviä voittoisia muistoja samassa tilanteessa kahdelta edelliseltä vuodelta. Mutta tällä kertaa USA päätti kuitenkin maksaa kalavelat takaisin. Kolmas voitto jenkeistä olisi ollut mahdollinen, mutta sen estivät valitettavan tutut asiat: huono viimeistely, systeemin hajoaminen typerään jäähyilyyn ja henkisen tasapainon pettäminen ratkaisevilla hetkillä. USA käytti paikkansa ja voitti pelin oikeutetusti. Juhani Tammisen termistöä lainaten: Three Mistakes - Three Goals.
Kuten jo aiemmin tulikin ketjussa todettu, mitään uuttahan tuossa ei ollut. Maalinteko on ollut suomalaisille aina se kaikkein vaikein urakka kaukalossa ja joukkueen selkäranka on napsahdellut perinteisesti poikki yhdestä kaverin sopivasti tarjoamasta takaiskusta jonka jälkeen peli on hävitty, oli peliaikaa sitten jäljellä 59 minuuttia, 20 minuuttia tai 2 minuuttia. Ja jos Suomi kipeästi jotakin jääkiekon saralla erityisesti kaipaa, niin hyökkäyksen yksilötaitoa, sillä vaikka kuinka paljon jaksetaankin puhua kaiken menestyksen perustana olevista pelikirjoista ja taktiikoista jotka ovat kaiken A ja O, niin kovissa otteluissa lopullisina ratkaisijoina ovat yksilöt Piste. Suomella on huippuluokan maalivahteja, loistavia hyökkääviä sekä puolustavia puolustajia, mutta hyökkäyksessä tarvittavia käsiä ei ole nimeksikään. Hyvää keskitasoa, raatajaosastoa ja naapurin pelintappajia riittää vaikka muille jaettavaksi, mutta luontaiset maalintekijät ja huipputaitavat kiekolliset lahjakkuudet loistavat poissaolollaan lähes täysin. Tähän on saatava muutos.