Lukko antoi Kovasen jäähyväisotteluun tyhjän kirjekuoren, rahat omaan bensalaskuun
Jäähyväisottelu jätti Lukon ex-puolustajalle pahan maun suuhun.
Lukko halusi yleisön luulevan, että seura antaa tyhjän kirjekuoren asemasta rahaa hyväntekeväisyyteen.
Raumalla vakavasti loukkaantunut Tommi Kovanen joutui hakemaan lääkärien apua Turusta ja Helsingistä.
Mikkelin jäähallissa järjestettiin 1. elokuuta 2014 hyväntekeväisyys- ja jäähyväisottelu, jossa olivat vastakkain Lukon liigajoukkue ja Lukon ex-puolustajan Tommi Kovasen kasaama Tommin Boja -joukkue.
Ottelussa kerättiin varoja Mikkelin jäähallin joustokaukaloon ja juhlistettiin Kovasen uraa, joka päättyi tammikuussa 2013 taklauksen seurauksena syntyneeseen aivovammaan.
Lukon piti lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta toisin kävi. Yleisölle kuitenkin valehdeltiin asiasta.
Lukon toimitusjohtaja soitti Kovaselle ja kertoi antavansa tyhjän kirjekuoren ilman rahaa, vaikka hallissa kuulutettaisiin summa, jonka Lukko lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
Lukko kuittaisi hänen mukaansa bensakuluillaan nyt tuon tuhansien eurojen summan, jonka hän pyysi vielä erikseen kuuluttamaan yleisölle lahjoituksena.
Elokuussa 2013 Lukko oli purkanut Kovasen sopimuksen, koska hän oli Lukko-Blues-ottelussa saanut aivovamman ja oli ollut yli kuusi kuukautta pelaamatta.
- Lukko on minulle rakas seura ja Rauma on ihana kaupunki. Mutta tietysti jättää jälkensä, kun on kipeitä asioita eikä läheskään kaikki mennyt kuten halusin, Kovanen totesi Iltalehdelle.
"Väärässä paikassa"
Raumalla Kovanen ei myöskään saanut kunnollista hoitoa loukkaantumisensa jälkeen.
Loukkaantumisiltana Kovaselle sanottiin, että lisätutkimuksia ei tarvittu. Myöhemmin lääkäri totesi, että Kovasen leuka on tärähtänyt ja päänsärky johtuu todennäköisesti krampanneista lihaksista.
Pääni kohdalla lääkäri pitäytyi tavallisessa aivotärähdysdiagnoosissaan, eikä kokenut sitä olevan tarpeen tutkittavan yhtään enempää.
Kovanen haki apua Turusta ja Helsingistä.
- Loukkaannuin väärässä paikassa, Kovanen sanoi Iltalehdelle.
Kovasen oikea leukanivelen oli haljennut pystysuunnassa. Myös leuan toisella puolella oli murtuma.
Keskiviikkona sain lopulta hengähtää helpotuksesta. Olin vihdoin päässyt asianmukaisen kirurgin vastaanotolle. Leukani kuvattiin uudelleen magneetilla, ja kirurgi päätti ensi tilassa kiskottaa leuan ja tukea sen paikalleen raudoituksin.
Myöhemmin Kovanen yritti polkea kuntopyörää, mutta minuutin jälkeen hänen silmissään sumeni. Raumalla epäiltiin flunssaa ja käskettiin levätä seuraavaan päivään.
Kovanen päätti saman tien ottaa yhteyttä HIFK:n lääkäriin Petri Heleniukseen.
- Loukkaantumisestani oli mennyt kuukausi, joten laitoin viestin Heleniukselle, Kovanen totesi.
Helenius kääntyi pöytänsä ääreen ja alkoi etsiä tietojani koneelta.
Onko aivoja kuvattu?”
”Ei… päätäni ei kuvattu”, vastasin ihmetellen.
Heleniuksesta paistoi hämmennys. Helenius kirjoitti minulle lähetteen seuraavaksi päiväksi neurologian erikoislääkäri Jukka Turkalle.
Tyly tuomio
Neurlogisissa tutkimuksissa paljastui karmea totuus.
Neurologi kertoi, että aivoissani oli tapahtunut todella voimakkaita muutoksia taklauksen seurauksena, ja isku, jonka olin saanut, oli tehnyt tuhoja pääni sisällä. Olisin muuttunut mies, muisti ei ehkä pelaisi enkä ehkä osaisi suunnitella itsenäisesti arkeani.
Seuraavan kerran Kovanen tapasi neurologin 17. lokakuuta.
Neurologi kertoi Kovaselle, että paluu kaukaloon pitäisi sisällään aivan liian suuria riskejä. Neurologin viesti oli karu: Kovanen ei voisi ikinä enää pelata jääkiekkoa.
Kovanen purskahti itkuun.
7. marraskuuta 2013 Lukko kertoi ilman kiitoksia kuuden rivin tiedotteella Kovasen uran päättyneen.