Tarja Halonen, joka sanoo:"Anteeksi, mutta oletteko nähnyt meidän Penaa?". Samassa pusikossa kahahtaa ja Tarja ryntää äänen suuntaan. Penttii? Penttii?! Juostessaan hän sattuu pudottamaan poliittisen puheensa, joka hänen olin tarkoitus lukea Penalle saadakseen tietää tämän mielipiteen sen oletetusta hyvyydestä. Seuraavana aamuna tuo kokoontaiteltu paperinivaska osuu erään laitapuolenkulkijan jalkoihin. Tämä poimii sen ylös ja vilkaisee tekstiä ensin muuten vain, mutta havaittuaan sen poliittiseksi puheeksi alkaa kahlata sitä läpi kiinnostuneena. Miekkonen istahtaa alas ja lukee tekstiä nopeaan tahtiin. Väliin hän hymähtää, väliin purskahtaa ihan ääneen nauramaan, mutta enimmän ajan hän vain pyörittelee epäuskoisena päätään. Eräs sivuhuomautus kiinnittää hänen huomionsa. "Kysy Penan mielipide tästä". Kenen Penan, miekkonen pohtii. Paperia tarkemmin tutkittuaan hän tajuaa, että puhe on laadittu presidentin kanslian omalle paperille. Mies hymähtää ja miettii:"Jos poliittisten puheiden taso on tätä luokkaa valtion ylimmällä päätäntätasolla, niin eiköhän liene minullakin mahdollisuudet? Ja perkele! Tuumasta toimeen!". Tämän mietittyään miekkonen marssi saman tien kylille ja pummasi bussiasemalla aikansa rahaa. Näillä rahoilla hän meni ensin yleiseen saunaan ja sen jälkeen parturiin siistittäväksi. Lopuilla rahoilla hän hommasi kirpputorilta sopivan puvun ja meni kirjastoon käyttämään tietokonetta. Puolessa tunnissa hän laati poliittisen julkilausumansa ja lahjoi sen jälkeen kirjastovirkailijan pienellä aperita-pullolla laittamaan tämän julkilausuman Internettiin kaikkien nähtäväksi. Lausuma kuului lyhykäisyydessään "Ryysyistä rikkauksiin". Toki se sisälsi kaikkea turhaa höpinää ja löpinää, mutta perimmäinen tarkoitus oli luonnollisesti miekkosen itsensä, eikä niinkään mahdollisten äänestäjien rikastuminen. Mutta koska yhden asian liikkeet eivät koskaan loppujenlopuksi menesty, hän päätti ottaa toisenkin asian ajettavakseen. Pakkoruotista on vapauduttava. Miekkonen kävi vaihtamassa virastossa nimensä ensin Lars-Ernst Johanssoniksi ja alkoi sitten laatia lopullista suunnitelmaa. Kun eduskuntavaalikampanja alkoi, "Lars E Johansson" ilmeistyi joka päivä eduskuntatalon portaille pitämään palopuheita. Ensin häneen suhtauduttiin huvittuneesti, sitten hieman äreästi ja monen monituisia kertoja poliisi korjasi miehen putkaan kesken puheen. Mutta viikkojen kuluessa sanoma alkoi mennä perille ja mikä tärkeintä, mies ja pärstäkerroin alkoivat tulla tutuiksi. Lopulta Johansson kutsuttiin mukaan televisioväittelyyn, jossa hän julisti, että suomenruotsalaisten kieliylivallasta on päästävä eroon ja tavalliselle perisuomalaiselle on taattava samanlaiset mahdollisuudet nauttia erivapaasta elämästä kuten rannikonruotsalaistenkin. Tällöin toimittaja huomautti, että eikös Lars Ernst Johansson ole aika ruotsahtava nimi. Tätä hetkeä Johansson oli odottanutkin ja sanoi hiljakseen:"Niin, olen kyllä tietoinen omista sukujuuristani, mutta sen vuoksi olenkin oikea henkilö tähän puuhaan. Ja minähän vaihdan saman tien nimeni Lauri-Eero Jukolaksi!", hän karjaisi, löi nyrkkiä pöytään ja häipyi kesken suoran TV-lähetyksen. Julkisuus oli taattu. Lehdet pursuivat haastatteluja, artikkeleita ja poliittisia kolumneja. "Lauri Jukola, suomalaisen asialla!" komeili Iltalehden lööpissä. Jukola pääsi eduskuntaan valtavalla äänivyöryllä. Ja kun kahden vuoden päästä alettiin puuhailla presidentinvaaleja, Jukola ilmoittautui heti ehdokkaaksi ja tuli myös hämmästyttävästi valituksi puoluelistojen ulkopuolelta. Hoidettuaan presidentinvirkaa yhden kauden Jukola pyrki YK-hommiin ja valittiinkin pian turvallisuuskomission johtoon, mistä eteni puolessa vuodessa pääsihteeriksi. Kolmentoista vuoden uurastuksen jälkeen hän sai aikaan totaalisen maailmanrauhan ja hänet valittiin koko maapallon presidentiksi. Yksissä tuumin kaikki joukkotuhoaseet hävitettiin ja kierrätettiin mahdollisuuksien mukaan yleishyödylliseen käyttöön. Kolme kuukautta viimeisen ohjuksen tuhoamisen jälkeen tulivat alienit ja valloittivat puolustuskyvyttömän maapallon ja orjuuttivat ihmiskunnan. Maapallon presidentti päätettiin teloittaa julkisessa tilaisuudessa. Viimeisinä sanoinaan Jukola tiettävästi jupisi:"Jos se akka vaan olis pitäny parempaa huolta siitä puheestaan..."
