Luimistelin ikkunoissa ja kurkin verhojen raosta ulos. Hämmästyksekseni koko kulmakunta ei ollutkaan kerääntynyt naureskelemaan ja osoittelemaan asuntoni ikkunaan.
Seuraavaksi luin lehden pikaisesti. Ei mitään otsikoita Lenitasta. Sitten avasin varovasti television, eikä Lenita ollut aamuohjelmissakaan mukana. Huokaisin helpotuksesta ja aloin katsoa Teletappeja. Äkkiä lähetys keskeytettiin uutislähetyksen vuoksi. Kuvaan ilmestyi Lenita. En ymmärtänyt jutusta mitään, mutta poliiseja ja poliisikoiria siinä vilahteli. Samassa kuulin oveni ulkopuolelta haukuntaa. Meinasin saada slaagin, mutta sitten naapurini huusi:"Turpa kiinni Jere!", jolloin tajusin, että naapurin puudelihan se siellä haukkui. Huokaisin helpotuksesta. Samassa olohuoneen ikkunan läpi syöksyi naamioitunut kommando, joka painoi minut lattiaa vasten ja komensi olemaan liikkumatta. Tarkistettuaan, etten kantanut mitään aseita (mikä kävi suhteellisen helposti, koska minulla oli pelkät kalsarit jalassa) hän nykäisi minut pystyyn ja työnsi tuoliin istumaan. Sitten hän puhui pitkät lätinät jostain kansallisesta turvallisuudesta ja siitä, etten missään, milloinkaan, olosuhteista riippumatta saisi paljastaa, että olin nähnyt Lenitan kämpässä tämän pyykkikorissa urheilusukat muun pyykin joukossa. Sanoin, etten minä ollut mitään nähnyt, enkä yleensäkään nuuski ihmisten tavaroita, varsinkaan likapyykkiä. Sitäpaitsi minulla ei ollut mitään havaintoa, että olisin käynyt koko kylppärissä. Olin toki herännyt eilen Lenitan sängyssä ja hetken päästä taju oli paennut ja seuraavan kerran olin herännyt omasta sängystäni...Tässä vaiheessa kommando keskeytti minut. Siis eilen? hän teki tarkentavan kysymyksen. Vastasin myöntävästi.
Tällöin kommando kaivoi taskustaan paperin luki sen ja kysyi:"Onko tämä Tyhjätaskutie 15 A 8"? Vastasin, että ei ole. Se asunto on omani yläpuolella. Kommando pyysi anteeksi ja katosi ikkunasta ulos. Hetken päästä yläkerrasta kuului lasinhelinää, kiroilua ja laukaus...