...Ajaessamme aikarepeämän lävitse, tuntui kestävän vähän kauan palata omaan aikaamme ja tuli mieleeni hotellissa tapahtunut LSD-selkkaus ja kellarissa haahuilumme. Piti kysyä kaveriporukalta, että mitä siellä oikein tapahtui kun oma muistini ei kerro mitään? Muistaakseni olimme jossakin kosteassa toisen maailmansodan natsien bunkkerissa.
- Älä viitsi siitä muistuttaa! Parahti Vakooja.
- Miksen?
- Jo se LSD-kokemus oli karmaiseva, etten halua muistella. Äyskäisi Vakooja.
- Mutta minä en muista siitä mitään, muistatteko te muut siitä ollenkaan?
En saanut sormiini muuta nostettavaa kuin yhden, joka oli tietysti Vakooja. Hän ei tosin viittilöinyt innoissaan kuin joku peruskoulun hikipinko vaan oli tuskallisen näköinen, se naama riitti kertomaan olemassa olevista tiedoista.
- Sinä kun tunnut muistavan, mitä meille tapahtui LSD-tripissä, jossa olim...
- Turpa kii! Muistan kaiken, mutta onko pakko kertoa? Eikö LSD ollut riittävän paha asia?
- Ei ollut, koska minäkin haluan tietää. Ilmoitti Nimetön.
- Ai sen rakkaan leijulaakson jälkeenkin haluat tietää? Sivalsi Vakooja.
- Mikä ihmeen leijulaakso? Ei siellä hotellissa ollut edes telkkariakaan, kun heräsimme selvinä?
- Ai niin, ei ollutkaan. Mutta kuka piru sanoi LSD-putkiloiden olevan tullaamatonta Venäjän hyvää sokeria?
- Alatko mulle vittuilemaan?! Huusi Kuka.
- Sanamuoto ei ollut minulta oikein, alkoi Vakooja kyynelehtiä Kukalle.
- Minulla ei ole nyt kukkaa antaa, mutta anna anteeksi. Sanoi Vakooja ja koitti antaa halailua.
- Et jukoliste halaa minua, emme ole rakastavaisia mutta saat anteeksi. Kerro nyt pir... siis helvetissä, että mitä meille tapahtui hotellissa? Tivasi Kuka, joka ei tajunnut välillistä vittuilua kukka-sanasta.
- Kerron, että mitä siinä tapahtui... Alkoi Vakooja avaamaan mystistä tarinaamme hotellissa tapahtuneesta LSD-tripin tilanteista.
Vakoojan kerrottua varjeltua tietoa, aloin minäkin muistamaan tapahtumia.
Jatkettuamme Vakoojan etsintää natsibunkkerin uumenissa sytkäri kädessäni, rämähdin kompastuani muumioituneen ruumiin takia ja hetken vähäisen valon pimeydessä oleiltuamme Kuka sytytti ja antoi minulle kunnon soihdun käteeni. Jatkoimme syvemmälle ja ihmettelin, kuinka tämä alkaa muistuttaa kuin Indiana Jones-elokuvassa olevaa luolaa ja saavuimme valtavaan saliin, joka oli erehdyttävän samankaltainen kuin Taru Sormusten Herrassa oleva kääpiöiden salia ja eräässä huoneessa keskellä arkun päällä oli se Indiana Jonesin himoitsema kultainen patsas.
Aloin ihmettelemään kuuluvaa sihinää soihdustani ja huomasin, että siinähän varren lopussa roikkui joku sokka.
- Minkä pirun esineen annoit minulle? Kiljaisin Kukalle.
- En tiedä, otin sen ruumiin seasta, laitoin siihen kangasta ja viinaa lorottelin päälle, että saataisiin kunnon soihtu ympärille nähtäväksi.
- Tämähän on varsikranaatti! Huusin ja heitin sen pois huoneesta suureen saliin ja sitten se pamahti niin, että kantava pilari sortui ja koko rakennelma alkoi sortumaan kokonaan.
- Äkkiä takaisin sinne tikkaisiin ja nopeasti! Kipitimme takaisin lujaa vauhtia ja mäjähdimme täydellä voimalla tiiviisti toisiimme, tunsimme kuinka rakennelma alkoi rusentamaan kaikkien kehoja.
Siinä kaikki, mitä pystyin muistamaan ja oli kysymyksiä Vakoojalle.
- Miten sinä tulit takaisin, mehän nähtiin sinun avaavan kellarin luukun ja haihduit sinne?
- En minä minnekään ole kadonnut, katosin vaan sängyn alle pelkäämään LSD:n vaikutuksia. Vaikerteli Vakooja.
- Mekö kaikki näimme vaan harhoja ja haahuiluttiin törmäilemään samaan sänkyyn?
- Osapuilleen joo.
- Miten niin?
- Satuin havahtumaan nitinään ja katsoin sängyn alta, että mitä oikein sängyllä tapahtuu juuri nyt...
- Homostelimmeko?
- Ette, te kaikki vaan nukahditte toistenne päälle ja sänky alkoi liitoksistaan nitistä. Katsoin parhaaksi lähteä sieltä alta ennen sängyn romahdusta.
- Miksi tulimme kaikki samaan kekoon? Miksi kukaan ei halunnut sohvaa, lattiaa tai edes keittiön pöytää käyttää sänkynä?
- En tiedä, kenties se johtuu siitä LSD:stä ja en halua muistella sitä.
- Mutta miten onnistuit saamaan meidät hotellista ulos? Kysyin, kun minunhan piti olla kuskina.
- Piti kertoa hotellinpitäjälle, että vietimme polttareita ja raahasin pitäjän eteen kaksi miestä, smokki-asusteinen ja morsius-puku.
- Mitä? Kuka niitä piti yllään?
- Nimetön ja Leija, ne näyttivät sammuneina yhteensopivilta. Paljasti Vakooja epämiellyttävää muistoaansa.
- Selitä jo, että miten sait meidät ulos, ärähti Nimetön.
- Kerroin hotellin pitäjälle olevani ainoa selväpäinen kuski kuljettamassa häitään viettäviä pareja ja sen kavereita. Leijan ja Nimettömän oli antaa toisilleen pusut. Sinä taas yritit väkisin antaa moiskausta minulle. Piipitti Vakooja minua syytellen.
- Minäkö? Eikö se ollutkaan kaverillinen tapa?
- Ei, yritit vielä repiä minulta housut veke ja hotellin omistaja yritti jopa kannustaa asiaa kiihottuneesti! Alkoi vakooja tuhertaa itkua ja etsiä kanssamatkaajissa kainaloa.
- Riittää. Aikarepeämä on kohta ohi, saa nähdä missä me nyt sitten ollaan. Toivottavasti olemme edes kotikulmilla. Mistä muuten sait heille hääpuvut?
- Älä kysy! Pillahti Vakooja lohduttomaan itkuun.
Ajauduimme aikarepeämän tunnelista ulos ja...
